Olen pahasti sokeririippuvainen. Kohtalontovereita?

Sama juttu, tosin en ahda mitään tollasia määriä, mutta joka päivä jotain on saatava. Enkä näe mitään syytä lopettaakkaan, kun en polta enkä juo niin joku pahe pitää olla. Ja ikinä ei ole ylipainoakaan ollut eikä muita terveyshaittoja niin siitä vaan. T. viiskymppinen 175 cm 57 kg

Miten te ette liho?

Mulla sama sokerikoukku, mutta painokin kasvaa tasaisesti. Mitat 172/80. Syön terveellisesti ja liikun, mutta siihen päälle karkit => ylipaino.

Täällä kans yks joka on sokerikoukussa. Voin syödä töissä esim. geishalevyn tunnissa ja illalla vielä keksiä tai karkkia.

Ja kyllä tää mättäminen näkyy painossa. Mitat nyt 178cm ja 90kg ja olo löllö, turvonnut ja väsähtänyt.

Ei vaan perhana ole sen vertaa selkärankaa että lopettaisin mässyttämisen.

Tänään itse asiassa päätin taas jälleen kerran yrittää mässyttämisen. Katsotaan miten käy.

Itse haen lohtua ja mielihyvän tunnetta karkin , varsinkin suklaan, syömisestä. Stressiä ja murheita on riittänyt viimeiset 2 vuotta.

Riippuvuus sokeriin on henkistä. Fyysistä on vain se että nopean sokerin nopea lasku saa kropan huutamaan nopeasti energiaa. Siitä pääsee yli parissa päivässä syömällä hitaita hiilihydraatteja ja muuten hyvin.

Riippuvuudeksi väittäminen on vain henkistä heikkoutta ja puolustelua.

Ei vaadi kuin kuuluisan niskasta kiinnioton.

Olin joskus aivan samanlainen, pystyin ja suinkin aivan määrättömästi herkkuja. Pääsin ongelmasta kuitenkin eroon lopulta hyvin kivuttomasti. Aloin yksinkertaisesti syömään säännöllisesti ja joka aterialla kunnolla, eli terveellistä ruokaa vatsa täyteen. Kiirepäivänäkin ja väsyneenä pidin kiinni tästä ja huh mikä muutos! Energiataso on koko ajan tasainen, jaksan liikkua eikä minun yksinkertaisesti tee mieli makeaa tai herkkuja.

Up

Olen nyt lopettanut karamellien syömisen ja kyllä karkinhimon laantumiseen meni pidempään kuin pari päivää, meni muutama viikko. Leipominen on ollut minulle mukava ja rentouttava harrastus, mutta kun söin itse leipomukset, niin sekin piti lopettaa. Se harmittaa eniten, lehdistäkin pitää jättää ohjeet lukematta, muuten tulee paha mieli.

Vuosia sitten lehdessä oli Kari Peitsamon haastattelu ja hän sanoi, että sokerista luopuminen oli vaikeampaa kuin tupakasta. Viimeksi lääkärissä käydessäni puhuttiin myös sokerista. Lääkäri sanoi myös, että hänen pitää myös jättää karkit syömättä, se on helpompaa kuin kohtuukäyttö.

Vierailija kirjoitti:

Riippuvuus sokeriin on henkistä. Fyysistä on vain se että nopean sokerin nopea lasku saa kropan huutamaan nopeasti energiaa. Siitä pääsee yli parissa päivässä syömällä hitaita hiilihydraatteja ja muuten hyvin.

Riippuvuudeksi väittäminen on vain henkistä heikkoutta ja puolustelua.

Ei vaadi kuin kuuluisan niskasta kiinnioton.

Ihan vain tiedoksesi, vaikka sokeririippuvuus olisikin vain henkistä (mistä en ole täysin vakuuttunut), niin ihmiset pystyvät psyykkaamaan itselleen myös kaikenlaisia fyysisiä oireita.

Itselläni ainakin sokerikatkolle menosta seurasi mm. väsymystä ja päänsärkyä, vaikka olin huolella valmistautunut hyvällä ja tasapainoisella ruokavaliolla koetukseen. Kyllä ne onneksi aikanaan helpottivat, mutta koin kuitenkin selviä fyysisiä oireita, vaikka kaikki olisikin ollut vain pääni sisällä.

Mulla auttoi vhh. Nyt karkitonta ja muutenkin sokeritonta elämää takana 6 vuotta. Tiedän, että jos syön karkkia, ratkean kuin alkoholisti.

Syön siis kuitenkin hedelmiä ja marjoja, mutta en mitään sellaista, mikä on jossain tehtaassa tai leipomossa jalostettu sokeriseksi herkuksi, kuten karkki, suklaa, leivonnaiset, jäätelö, mehu, virvoitusjuomat...

Missä kunnossa teidän hampaat oikein on? 😮

Naisilla on myös helpompi taipumus ihan sukupuolensa vuoksi saada tämäntyyppisiä ongelmia itselleen, koska mukaan tulee myös hormonitoiminta. Moni varmaan tunnistaa itsessään sen, että joskus kuukaudessa on sellainen vaihe, että nälkä on aivan pohjaton riippumatta siitä, kuinka paljon syö. Varsinkin juuri sellaiset nopeat hiilihydraattipommit ovat kova sana. Itse olen valinnut sen, etten ota asiasta turhia paineita. Tiedostan että ahaa, kohta on taas menkat tulossa ja siitä tämä johtuu. Yleensä se herkuttelukin silloin pysyy varsin kohtuullisissa rajoissa, kun en käy koko aikaa sellaista musertavaa sisäistä dialogia itseni kanssa että voi ei taas tätä ylensyömistä.

Voi kyllä. Päivisin elän terveellisesti ja syön säännöllisesti sekä harrastan liikuntaa, mutta illan pimetessä alkaa syöminen. Suunnilleen syön illassa joko sipsipussin tai karkkipussin. Harvoin syön suklaata, mutta silloin kun syön, niin noin 4/5 levyä. Kerralla tietysti. Ja tuttu juttu tuo kaupassakäynti. Yrittää kääntää katsetta pois kaikista herkuista ja kävellä ripeästi kassalle, mutta ihan kuin jokin naru vetäisi sinne ja ajattelen ''tänään enää ja sitten huomenna en enää''... Tai jos saankin käytyä kaupassa ilman, että mukaan tarttuu herkkuja, niin illalla on lähdettävä. Mulle tulee ainakin fyysisestikin tosi paha olo jos en herkuttele. Tärisyttää, päätä särkee, oksettaa ja vatsa menee sekaisin.. Olin tuossa taas muutaman päivän ilman herkkuja, niin koko sen ajan nämä oireet päällä. Vhh ruokavalio olisi pelastukseni, koska hiilihydraatit saavat napostelemaan enemmän. Jos vaikka syön päivälliseksi pastaa, niin illalla voin ahmia kaksinkertaisen määrän herkkuja. Tai varsinkin, jos haen vaikka hampurilaisaterian, niin sitten vasta himo iskeekin. Ja en tosiaan ole mikään keijukainen, 162/75, että kyllä se herkuttelu vyötäröllä näkyy.. :/ Ja tupakoinnin lopettaminen oli mulla tosiaan helpompaa kuin tämä napostelun lopettaminen. Järkkyä.  

Vässyköitä olette.

Vierailija kirjoitti:

Voi kyllä. Päivisin elän terveellisesti ja syön säännöllisesti sekä harrastan liikuntaa, mutta illan pimetessä alkaa syöminen. Suunnilleen syön illassa joko sipsipussin tai karkkipussin. Harvoin syön suklaata, mutta silloin kun syön, niin noin 4/5 levyä. Kerralla tietysti. Ja tuttu juttu tuo kaupassakäynti. Yrittää kääntää katsetta pois kaikista herkuista ja kävellä ripeästi kassalle, mutta ihan kuin jokin naru vetäisi sinne ja ajattelen ''tänään enää ja sitten huomenna en enää''... Tai jos saankin käytyä kaupassa ilman, että mukaan tarttuu herkkuja, niin illalla on lähdettävä. Mulle tulee ainakin fyysisestikin tosi paha olo jos en herkuttele. Tärisyttää, päätä särkee, oksettaa ja vatsa menee sekaisin.. Olin tuossa taas muutaman päivän ilman herkkuja, niin koko sen ajan nämä oireet päällä. Vhh ruokavalio olisi pelastukseni, koska hiilihydraatit saavat napostelemaan enemmän. Jos vaikka syön päivälliseksi pastaa, niin illalla voin ahmia kaksinkertaisen määrän herkkuja. Tai varsinkin, jos haen vaikka hampurilaisaterian, niin sitten vasta himo iskeekin. Ja en tosiaan ole mikään keijukainen, 162/75, että kyllä se herkuttelu vyötäröllä näkyy.. :/ Ja tupakoinnin lopettaminen oli mulla tosiaan helpompaa kuin tämä napostelun lopettaminen. Järkkyä.  

Kenen mukaan syöt terveellisesti? Et ainakaan oman kehosi. Jos söisit ravinteikasta ja terveellistä ruokaa, ei tuollaisia syömähimoja illalla tule.

Kannattaa miettiä mistä tämä mässytys voi johtua. Itselläni vahvasti tunnesyömistä ja on näkynyt ja näkyy edelleen hieman painossa. Itse tajusin että minua on lohdutettu lapsena ruualla ja saanut syödä sitä miten lystään. Äitini vain oli liian kiltti kieltääkseen.

Minulla myös homma karkaa lapasesta ja voin syödä sairaita määriä kerralla herkkuja. Hieman tilanteeseeni auttoi ravitsemusterapeutilla käynti ja kuntosali harjoittelun aloittaminen. Yhä olen koukussa ja todennut että en voi ottaa yhtäkään sokeripitoista herkkua tai taas mennään..

Toiveena kaikille äideille, että tehkää lapsillenne palvelus ja älkää lohduttako tai palkitko ruualla. Ja huolehtikaa kunnon ravitsemuksesta, liikunnasta ja säännöstellystä herkuttelusta. Älkää päästäkö lihavaksi, koska lapsi ei osaa itse säädellä syömistään samalla tavalla. Näin säästätte lapsenne mahdollisilta ongelmilta myöhemmällä iällä ja jopa koulukiusaamiselta lihavuuden vuoksi.

Täällä kohtalotoveri. Mutta siten, että jätin viininkittaamisen (loppuaikoina ei mitään lipittelyä, vaan humalahakuista ryyppäämistä, kaksi viinipulloa per päivä!). Tilalle tuli sokeri. Karkit. 

Siirryin alkoholista sokeriin. Ärsyttää. Nyt kamppailen sokerista (karkeista) eroonpääsemiseksi. Käytännössä en muuta makeaa syö, paitsi karkkia ja silloin tällöin jäätelöä.

Harmittaa, että alkoholin korvikkeena on sokeri - tosin syön vaikka joka päivä karkkipussin kuin palaan juoppoaikoihini.

Mutta, koska olen pystynyt "muuttamaan kurssia" alkoholin kanssa, niin uskon että sokerinhimokin talttuu. Silloin, kun syön runsaasti hyvää proteiinia, esim. broileria, kasviksia, marjoja, juustoa, ylipäätään oloni kylläiseksi - niin ei tee mieli makeaa. Olen aika hyvä sanomaan kiitos ei - ja pian siitä muodostuu tapa. Eikä tee mieli. Repsahdan pe-iltana mässäilemään - kuten aikoinani ryyppäämään. Tämä kuvio ottaa pattiin, koska se muistuttaa liiaksi alkoholinkäyttöä.

Apua miten pääsen eroon sokerikoukusta? :(