Lue keskustelun säännöt.
Te päiväkodissa työskentelevät henkilöt!
25.09.2016 |
Lto:t, lastenhoitajat ym. onko teillä ryhmässä joku suosikkilapsi? Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet siihen, että lapsesta tuli "suosikki"?
Mulla on vähän huono omatunto, kun yksi lapsi ryhmästä on tullut itselle läheisemmäksi kuin ehkä muut. Syyksi ajattelen, että lapsi on ujo ja usein "huonoissa ja kylmissä" vaatteissa, yh-isän lapsi.
Kommentit (5)
Mitä parempi ammattitaito työntekijällä on, niin sitä helpommin hän näkee sen "rään" taakse ja kykenee arvostamaan lasta ihmisenä. Lapsen ja ammattikasvattajan välille ei tule syntyä samanlaista tunneperäistä suhdetta kuin lapsen ja vanhemman välille.
Opettajan tai hoitajan työetiikkaan kuuluu asiallinen ja lämmin käytös kaikkia yhteisöön kuuluvia kohtaan, joka ei perustu "tykkäämisille". Mitä pidemmälle koulutettu kasvatusalan ammattilainen, niin sitä paremmin tähän _yleensä_ kykenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa miten te pystytte huomioimaan tasapuolisesti myös niitä vähemmän kivoja lapsia? Koska onhan se ihan selvää, että kyllä sinne aina yksi ärsyttävä räkänokka eksyy (sehän voi olla vaikka mun poika). Aikuiset voi omilla työpaikoillaan vältellä näitä ärsyttäviä ihmisiä viimeiseen asti, mutta te olette niiden kanssa koko ajan läsnä ettekä todella voi näyttää lapselle, että se on ärsyttävä räkänokka.
Mitä tarkoitat huomioimisella?
Ei ole töissä suosikkilapsia. Toki joku lapsi saattaa olla miellyttävämpi kuin toinen, mutta ei se työssä saa näkyä. Kuuluu minusta ihan perusammattitaitoon, että kukaan ryhmän lapsista ei nouse muiden yli.
Ainoa suosikkilapseni on se, joka löytyy kotoa ja jonka olen itse synnyttänyt.
On mulla tietysti ollut suosikkeja. Esim joku lapsi voi muistuttaa omaa lasta ja sitä kautta tulee suosikki. Inhokkeja ei yleensä ole. Ja jos on, se ei saa vaikuttaa lapsen hoitoon ja huolenpitoon. Kaikkia tulee kohdella lämmöllä. Inhokit on aina jääneet sellaisiksi satunnaisiksi kohtaamisiksi, eli olen ollut sijaistamassa jossain ryhmässä jossa on ollut joku hankala lapsi. Eli en ehdi lapseen tutustua pintaa syvemmälle, toki asetelma on epäreilu.
Kerran muistan että omaan ryhmään tuli 5v lapsi, joka potki, kirkui, löi minua heti ekana päivänä. Meillä ei ollut yhteistä kieltä ja hän oli monella tapaa haastava. Mutta viikkojen kuluessa tutustuimme toisiimme ja lopulta hän oli mitä valloittavin persoona ja meille tuli ihan lämmin hoitosuhde.
Mielestäni rasittavia lapsia on suhteellisen vähän, lähes kaikkia kohtaan kyllä tunnen jopa jonkinlaisia äidillisiä tunteita (halu hoitaa lasta kuin omaa, esim jos lasta itkettää). Äitiys on kyllä pehmentänyt minua monella tapaa.
Mua kiinnostaa miten te pystytte huomioimaan tasapuolisesti myös niitä vähemmän kivoja lapsia? Koska onhan se ihan selvää, että kyllä sinne aina yksi ärsyttävä räkänokka eksyy (sehän voi olla vaikka mun poika). Aikuiset voi omilla työpaikoillaan vältellä näitä ärsyttäviä ihmisiä viimeiseen asti, mutta te olette niiden kanssa koko ajan läsnä ettekä todella voi näyttää lapselle, että se on ärsyttävä räkänokka.