Mitä olet tehnyt tänään? Millainen olo sinulla on ollut?

Heräin myöhään aamupäivällä. Oon kääynyt lenkeillä koirien kanssa, ruokittu ne ja muut eläimet.

Iltapäivällä kipaisin kaupassa. Päivällä söin einespyttipannua ja illalla risottoa. 

Opiskelujuttuja tehnyt pitkin päivää aina välillä. Siivonnut hieman.

Ei kovin erikoinen päivä. Vielä antibioottikuuri menossa ja kova väsymys niin aika puolvetosta menoa.

Darraillu,löhönny,kattonu telsuu ja polttanu pilvee 😁

-N24

Töihin herätys 5.30. Töiden jälkeen pikku päikkärit ja metsä lenkki. Siistin taloa kun lemmikkilauma sotkee. Laitoin päivällistä. Koko perheen lenkki sillä aikaa kun sauna lämpeni. Sauna ja telkkua ja herkkuja perheen kesken. Hyvä fiilis. Mietiskelen mitä tehdä talviompuista kun hillo ei uppoa meillä...

Nukuin pitkään, söin aamiaisen ja katsoin leffaa. Kävin saunassa ja koirien kanssa lenkillä. Loppupäivä on mennyt sohvalla ja nettiä selatessa.

Tuntuu että koko päivän väsyttänyt vaikka nukuin pitkään. Onnellinen olen silti 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niskasta kiinni kirjoitti:

Itkenyt, lukenut, miettinyt että pitäisi siivota, miettinyt että pitäisi marjastaa, miettinyt että pitäisi soittaa parille kaverille, miettinyt että pitäisi noutaa paketti, miettinyt että pitäisi käydä kaupassa jne.

Mitään en ole saanut aikaiseksi. Olen masentunut.

Minulla kuluu myös yleensä kahdesta vapaapäivästä ensin tämmöiseen. Täysin sama tunne, kaikkea "pitäisi tehdä". Sitten voi olla myös, etten osaa valita, mitä teen. Tai jos saan tehtyä jonkun valinnan, tunnen silti riittämättömyyttä. Tyyliin en osaa päättää, menenkö jumppaan vai salille. Sitten kun menen salille, saatan ajatella, että en ole harrastanut tarpeeksi aerobista treeniä tai että en treenannut nyt tarpeeksi tehokkaasti. Välillä en saa myös tehtyä mitään, kun en saa valittua näiden vaihtoehtojen välillä, joista kaikki tuntuvat yhtä huonoilta.

Olin ajatellut tehdä tänne avauksenkin, tuntevatko muutkin näin ja mistä tämä oirehdinta johtuu, mutta ehdit ensin.

Ei tässä ole kyseessä sama juttu, sori. Sinä olet suorittaja. Minä olen depressiivinen. Siis en masentunut silleen että en nyt ole ollut tarpeeksi tehokas vaan silleen, että olen sairas. Oikeasti sairas. Kliinisesti masentunut.

On mullakin tosin ollut vastaavia vaiheita, kun olin terve ja perfektionisti. Silti en ikinä ole ollut jumppaihmisiä, vaikka muuten hyväkuntoinen, ja ryhmäliikunta vaan ei ole koskaan ollut mua varten. Joku bipo voisi tehdä juuri tollasta, touhottaa täysillä ja sitten olla lamaantunut, mutta sulla varmaan vaan kyseessä normaali lomapäivä. Nauti siitä 😊

Olen suorittaja joo, ja varmaan meillä ei ole täysin sama tulokulma tähän. Mutta siis missasit pointin. Minulla tuo koko päivä menee siten, että olen stressaantunut, ahdistunut, enkä pysty nauttimaan. Koko päivänä. Tuo liikuntaesimerkki oli vain esimerkki. Olisin yhtä hyvin voinut laittaa esimerkiksi, että en kaupassa pysty päättämään, ostanko mysliä vai corn flakeseja ja että valitsen kumman vaihtoehdon tahansa, olen tyytymätön, väsynyt, ahdistunut. Tunnistin siis itseni tekstissäsi siitä, että tunnen samoin, en välttämättä saa aikaiseksi mitään, vaikka tiedän, että pitäisi. Ja tuntuu huonolta ja se syventää huonoa oloani entisestään. Itse arvelen, että tunnen näin, koska töissäni on niin kiire, että vapaapäivinä minusta on vain imetty mehut, enkä pysty nauttimaan mistään, olen kadottanut itseni.

Makaillut ja syönyt pizzaa.Krapula alkaa vasta nyt helpottaa

Herännyt aamulla ystävän luota, juonut eilisen viinipullon loppuun, mennyt vasta illalla kotiin. Ahdistunut, itkenyt, saanut paniikkikohtauksen, riidellyt avokin kanssa, taas itkenyt. Nyt olo on aika tyhjä, vaikka ahdistus painaa vieläkin jossain takaraivossa. Tosin se on aina siellä, joskus vain enemmän ja joskus vähemmän läsnä, tukahdutettuna. Tekee mieli kaivaa keittiöveitsi laatikosta ja viiltää tai heittää kurkkuun purkillinen tutulta viemiäni psykoosilääkkeitä, joita hän ei käytä enää, eikä siiskään osaa kaivata niitä. Luultavasti olivat unohtuneet hävittää. En tiedä, tekisivätkö lääkkeet edes mitään, en ole ikinä ottanut mitään. Ehkä tämä olo edes muuntuisi joksikin muuksi, fyysinen paha olo tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Tämä on sairasta, enkä ole ollut itsetuhoinen kuin vain kaikkein pahimpina päivinä. Se menee yleensä ohi päivässä ja sitten taas ahdistus tukahtuu hieman. Haluan vain nukkumaan enkä herätä enää, mutta jopa se ahdistaa. Anteeksi tästä viestistä, olen tosiaan nyt pahimmillani. Kyllä se varmaan taas pian helpottaa. Tuntuu hyvältä, kun joku "kuuntelee". Kiitos.

N21

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niskasta kiinni kirjoitti:

Itkenyt, lukenut, miettinyt että pitäisi siivota, miettinyt että pitäisi marjastaa, miettinyt että pitäisi soittaa parille kaverille, miettinyt että pitäisi noutaa paketti, miettinyt että pitäisi käydä kaupassa jne.

Mitään en ole saanut aikaiseksi. Olen masentunut.

Minulla kuluu myös yleensä kahdesta vapaapäivästä ensin tämmöiseen. Täysin sama tunne, kaikkea "pitäisi tehdä". Sitten voi olla myös, etten osaa valita, mitä teen. Tai jos saan tehtyä jonkun valinnan, tunnen silti riittämättömyyttä. Tyyliin en osaa päättää, menenkö jumppaan vai salille. Sitten kun menen salille, saatan ajatella, että en ole harrastanut tarpeeksi aerobista treeniä tai että en treenannut nyt tarpeeksi tehokkaasti. Välillä en saa myös tehtyä mitään, kun en saa valittua näiden vaihtoehtojen välillä, joista kaikki tuntuvat yhtä huonoilta.

Olin ajatellut tehdä tänne avauksenkin, tuntevatko muutkin näin ja mistä tämä oirehdinta johtuu, mutta ehdit ensin.

Ei tässä ole kyseessä sama juttu, sori. Sinä olet suorittaja. Minä olen depressiivinen. Siis en masentunut silleen että en nyt ole ollut tarpeeksi tehokas vaan silleen, että olen sairas. Oikeasti sairas. Kliinisesti masentunut.

On mullakin tosin ollut vastaavia vaiheita, kun olin terve ja perfektionisti. Silti en ikinä ole ollut jumppaihmisiä, vaikka muuten hyväkuntoinen, ja ryhmäliikunta vaan ei ole koskaan ollut mua varten. Joku bipo voisi tehdä juuri tollasta, touhottaa täysillä ja sitten olla lamaantunut, mutta sulla varmaan vaan kyseessä normaali lomapäivä. Nauti siitä 😊

Olen suorittaja joo, ja varmaan meillä ei ole täysin sama tulokulma tähän. Mutta siis missasit pointin. Minulla tuo koko päivä menee siten, että olen stressaantunut, ahdistunut, enkä pysty nauttimaan. Koko päivänä. Tuo liikuntaesimerkki oli vain esimerkki. Olisin yhtä hyvin voinut laittaa esimerkiksi, että en kaupassa pysty päättämään, ostanko mysliä vai corn flakeseja ja että valitsen kumman vaihtoehdon tahansa, olen tyytymätön, väsynyt, ahdistunut. Tunnistin siis itseni tekstissäsi siitä, että tunnen samoin, en välttämättä saa aikaiseksi mitään, vaikka tiedän, että pitäisi. Ja tuntuu huonolta ja se syventää huonoa oloani entisestään. Itse arvelen, että tunnen näin, koska töissäni on niin kiire, että vapaapäivinä minusta on vain imetty mehut, enkä pysty nauttimaan mistään, olen kadottanut itseni.

No mutta, onko tilanne väliaikainen vai pysyvä ? Jos on, niin kannattaisi varmaan jumppien ja murojen valinnan sijaan pohtia samalla energialla kestävämpiä ratkaisuja pidemmällä tähtäimellä; kuka olet, mistä nautit ja kuinka toteuttaa se.

Heräsin flunssaisena ja olo ollut koko päivän melko alavireinen. Liekö lähestyvät kuukautiset vai mikä.

Oon luvannut itselleni, että huonoina päivinä pitää syödä, peseytyä, käydä ulkona, katsoa hyvä leffa ennen kuin tuomitsee olonsa surkeaksi ja tekee isompia johtopäätöksiä elämästään. Tein keittoa, josta tuli aika mautonta. Kävin kuumassa suihkussa. Shampoo on loppu ja tilillä ei yhtään rahaa ostaa mitään ennen loppukuuta. Kävin kilometrin kävelyllä. En viitsinyt pidempää, koska laitoin jalkaan housut, jotka tipahtaa koko ajan. Mikään ei ärsyttävämpää kuin valuvat housut. Katsoin alkuillasta leffan maailmanlopusta. Ei se kauheasti piristänyt.

Nyt makaan sängyssä ja mietin, miten mun kaveruussuhteet on ollut syystä tai toisesta epäonnisia. Muhun on vaikea tutustua.

Huomenna uusi yritys.

Herräsin jokin aika sitten. Tänään on jo parempi olo ja mieli. Eilinen meni krapulassa ja morkkiksessa, kun tuli toikkaroitua vahvassa humalassa, taas..

Jos meinaa käydä sosialisoimassa ulkona, niin ei kannata juoda ainakaan kovin paljon, jos ei onnistu, niin ei ollenkaan.