se ahdistava muisto lapsuudesta kun äitini on ensin tapansa mukaan kyninyt

Ehkä siitä syystä nykyään tyttölapsilla näyttää olevan pääsääntöisesti pitkät hiukset.

Voi toista. 🙁 Ihme kun eivät puukolla tukkaasi nyrhineet.

Itsellä oli vyötärölle asti ulottuvat hiukset, jotka leikattiin väkisin polkkatukaksi ekaluokan alussa koska "käytännöllinen". Samaan aikaan sain silmälasit. Nämä kaikki asiat olivat melkoinen kriisi minulle, tunsin huolettoman lapsuuden loppuneen ja ankean kouluelämän alkaneen.

Sama. Pääasia oli, että tukka on lyhyt, ei väliä sillä, vaikka oli helvetin ruma ja fiskarsseilla leikattu potta. Tämä 90-luvulla, veikkaisin kuitenkin, että tämä on ollut joku suvun perinne 1900-luvun alusta lähtien.

Minulla on samankaltaisia muistoja. Vihasin sitä poikatukkaa, mutta olin kuulemma niin "raisu", ettei pitkät hiukset olisi sopineet. Ala-asteella sain sitten kasvattaa polkan, mutta otsahiukset piti olla.

Oma tyttö on kolmevuotias ja hiukset yli puolenselän eikä todellakaan otsahiuksia. Ihan yhtä villi hän on kuin minäkin lapsena, mutta en leikkaa hiuksia ennen kuin hän itse sitä pyytää. Nyt juuri on vain onnessaan, kun pitkiin hiuksiin saa samanlaisen letin kuin Elsalla.

Täit oli silloinkin melkoinen riesa Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Täit oli silloinkin melkoinen riesa Suomessa.

Mulla ei ole ikinä ollut täitä. Olen syntynyt 80-luvun loppupuolella. T. 5

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli vyötärölle asti ulottuvat hiukset, jotka leikattiin väkisin polkkatukaksi ekaluokan alussa koska "käytännöllinen". Samaan aikaan sain silmälasit. Nämä kaikki asiat olivat melkoinen kriisi minulle, tunsin huolettoman lapsuuden loppuneen ja ankean kouluelämän alkaneen.

Huh huh. Onko vanhempien julmuudella mitään rajoja... Tuli kyllä paha mieli puolestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täit oli silloinkin melkoinen riesa Suomessa.

Mulla ei ole ikinä ollut täitä. Olen syntynyt 80-luvun loppupuolella. T. 5

Ennen ei ollut täitä. Siivottiin säännöllisesti, imuroitiin ja mopattiin, matot vietiin pakkaseen, nykyisin ei siivota ei pyykätä, ei silitetä. Eletään kuin possut, on täitä, märkärupea ja kihomatoja.

On myös todella paljon elämänhallintaongelmaisia ja masentuneita. Ympäristö missä elämme, vaikuttaa suoraan mielenterveyteen.

Vierailija kirjoitti:

hiukseni lyhyeksi poikatukaksi ja sitten pyytää isää ajamaan partakoneella jotain niskakarvoja... siitä en toivu... tyttölapselle väkisin lyhyet hiukset

Mua taas kiusasi ja ei antanut leikata lyhyeksi

Väkisin leikattiin minultakin mutta ymmärrän vanhempiani hyvin. En antanut hoitaa hiuksia yhtään (tyyliin hiusharja oli kauhistus ja pesulle menosta väännettiin kättä). Eipä tuossa oikein muuta mahdollisuutta ollut kuin leikata lyhyiksi etten olisi kuin mikäkin jöröjukka.

Sama, 10-vuotiaana, etten vain näytä liian naiselliselta kun esimurrosikä alkoi.

Mulla oli joskus ihanat polveen yltävät paksut ja vaaleat hiukset joita hoidin itse hyvin. Pesin, harjasin ja letitin ne itse jo silloin lapsena, kun äiti ei jaksanut. Sit äiti yhtäkkiä päätti, että lyhyt tukka oltava (itsellään ollut aina polkka) ja leikkas ne vaan yhtäkkiä. Ihan neuvottelematta istutti tuoliin ja saksi mulle semmosen just ja just hartioihin yltävän. Nykyään mulla on taas tosi pitkä tukka ja äiti aina käydessäni hypistellee saksia, että kyllä se polkka vaan ois niin paljon parempi. Äiti ei oo tosiaan muuttanut hiustyyliä kuvista päätellen 30 vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täit oli silloinkin melkoinen riesa Suomessa.

Mulla ei ole ikinä ollut täitä. Olen syntynyt 80-luvun loppupuolella. T. 5

Ennen ei ollut täitä. Siivottiin säännöllisesti, imuroitiin ja mopattiin, matot vietiin pakkaseen, nykyisin ei siivota ei pyykätä, ei silitetä. Eletään kuin possut, on täitä, märkärupea ja kihomatoja.

On myös todella paljon elämänhallintaongelmaisia ja masentuneita. Ympäristö missä elämme, vaikuttaa suoraan mielenterveyteen.

No just joo. Täitä on ollut aina. Eikä siinä ole kyse hygieniasta, idiootti.

Äitini ei olisi saanut nuorena leikata pitkää lettiä, mutta leikkasi ja mummo suuttui hirveästi. Minulta sitten tietysti leikattiin tukka ala-asteella polkkamittaan, "koska se on niin ohut". Samaan aikan sain silmälasit. Muistan kuinka istuin yksin huoneessani ja lohdutin itseäni ajattelemalla, että "sinä et koskaan voi etkä tule olemaan kaunis, mutta voit olla viisas". Ja niin olin.

Kun pääsin murrosikään, en leikannut tukkaa.

Minullekin leikattiin potta, mutta en ollut moksiskaan. Olin hyvin iloinen ja innoissani uudesta tyylistä itseasiassa vaikka näytin pojalta siinä tukassa. 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täit oli silloinkin melkoinen riesa Suomessa.

Mulla ei ole ikinä ollut täitä. Olen syntynyt 80-luvun loppupuolella. T. 5

Ennen ei ollut täitä. Siivottiin säännöllisesti, imuroitiin ja mopattiin, matot vietiin pakkaseen, nykyisin ei siivota ei pyykätä, ei silitetä. Eletään kuin possut, on täitä, märkärupea ja kihomatoja.

On myös todella paljon elämänhallintaongelmaisia ja masentuneita. Ympäristö missä elämme, vaikuttaa suoraan mielenterveyteen.

No just joo. Täitä on ollut aina. Eikä siinä ole kyse hygieniasta, idiootti.

Ei ollut 80-luvulla. Äitini niistä puhui että joskus sen lapsuudessa on joillain ollut, hän on syntynyt -54. Meillä oli tyttärellä täitä joskus 2001, se oli järkytys koska luulin ettei niitä ole Suomessa, kun se oli sellainen mitä on ollut "ennenvanhaan". Taisi olla joskus 90-luvulla ku ne täit teki Suomeen kampäkin. Silloin oli paha lama ja alkoi tulla maahanmuuttajia, en tiedä tuliko ne silloin vai silloin kun ihmiset alkoi matkustella enemmän.

Jos tietäisin jossain toimittavan noin niin lasun tekisin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täit oli silloinkin melkoinen riesa Suomessa.

Mulla ei ole ikinä ollut täitä. Olen syntynyt 80-luvun loppupuolella. T. 5

Ennen ei ollut täitä. Siivottiin säännöllisesti, imuroitiin ja mopattiin, matot vietiin pakkaseen, nykyisin ei siivota ei pyykätä, ei silitetä. Eletään kuin possut, on täitä, märkärupea ja kihomatoja.

On myös todella paljon elämänhallintaongelmaisia ja masentuneita. Ympäristö missä elämme, vaikuttaa suoraan mielenterveyteen.

No just joo. Täitä on ollut aina. Eikä siinä ole kyse hygieniasta, idiootti.

Ensimmäisen kerran näin täin vuonna 1998. Sitä ennen niitä on varmaan ollut joskus 40-50 luvuilla... Että äläpäs ala nimittelemään idiootiksi...

Märkärupi on mulle ihan uusi juttu, jonka näin vasta 2014 ensimmäistä kertaa elämässäni. Siitäkin alkaa olla jo kroonisia antibiooteille resistensseja versioita, kun ihmiset ei jaksa siivota, ja bakteeri elää pinnoilla... vuodevaatteissa, vessanpöntön reunoilla, leluissa, ovenkahvoissa jne...

Kihomadot saa pois kun siivoaa, siivoaa ja siivoaa... niihin en ole vielä ikinä omassa elämässäni törmännyt, vaikka varoituksia annetaan koulusta jatkuvasti! Meillä on hyvä käsihygienia perheessä, ja puhdas koti.

Naisviha