3-4 -vuotiaan harrastukset

...mutta on se kumma, kun linkkiä vaan ei löydy...?

Ei tarvitse olla. Tuon ikäiset on pieniä vielä, pahaa tekee, että päiväkodin jälkeen mennään jumppaamaan kun "lapsi tykkää", ja tämä siis sillä perusteella että osallistuu ja on iloinen jumpassa. Ei lapsi osaa asioita sen laajemmin miettiä. Sitä, että jumpassa on kivaa, mutta että äidin näki viimeksi aamulla eikä illallakaan kerkeä leikkiä tai sylitellä rauhassa. Jumpan jälkeen pikaisesti kauppaan tms :/

Mutta toinen puoli toki on - että harrastukset tekee hyvää monille lapsille. Ja se mistä arki koostuu vaikuttaa paljon. Jos on kerhoa, puistoa tai päiväkotia, ne riittävät kyllä.

Älä todellakaan vie, koska jonkun mielestä pitäisi. Vie, jos tuntuu että lapsi hyötyy siitä, ja sillä on lapselle onnellisuusarvoa. Oma 3,5v käy päiväkodissa kolmea päivää viikossa, jumpassa maanantaisin aikuisen kanssa yhdessä. Uimassa käydään koko perhe. päikyssä on harrastusta lapselle kerrakseen, yksin ei ole tarvetta pärjätä vielä vuosiin. Lapsi oppii itsenäisyyttä opettamatta aivan hyvin, kunhan vanhempi mahdollistaa sen (antaa puistossa mennä omia teitä sillon, kun lapsella on siihen rohkeutta yms).

lapsi joka käy päiväkodissa: mielestäni hyvä harrastaa vapaa-ajalla vanhemman kanssa yhdessä juttuja!

kotihoidettu lapsi: hyvä käydä kerhossa tai harrastuksessa ilman vanhempaa 1-2krt vko, jotta vähän tottuu olemaan "itsenäinen" myös. 

Meillä tuon ikäinen oli kotihoidossa ja kävi kerran viikossa temppujumpassa (45min kerta) yksin. Tykkäsi kovasti, mutta päivähoitoon mennessä jumppa jäi pois. Liikkuvat nimittäin paljon siellä. Nyt lapsi on 6-vuotias ja olen välillä ehdotellut jotain harrastusta, mutta lapsi ei ole kiinnostunut mistään kodinulkopuolisesta aktiviteetista. Hän on ennemmin kotona touhuilemassa, askartelee, ulkoilee, musisoi (isänsä harrastaa musiikkia) ja ihan vain lepäilee. Eräs lapseni ystävä harrastaa melkein joka ilta jotain. Hänellä on kielikurssia, liikuntaa ja tiedekerhoa useampana iltana viikossa. Mielestäni tuo kuulostaa todella paljolta, koska lapsi on täysipäiväisesti hoidossa joka arkipäivä. Toisaalta olen miettinyt onko omalle lapselleni jotain haittaa siitä ettei hän halua kodin ulkopuolella harrastaa mitään. En kuitenkaan halua pakottaa häntä mihinkään. Emme myöskään makaa sohvalla koko iltaa, vaikka emme perinteisesti ajatellen harrasta mitään.

Meillä esikoinen on käynyt 4-vuotiaasta asti MLL:n liikuntaleikkikoulussa eli liikkarissa. Sitä järjestetään 3-6-vuotiaille. Periaatteessa 3-vuotiaiden oletetaan jäävän ilman vanhempaa, käytännössä se ei välttämättä toteudu. Kuulin yhdeltä isältä, että hän oli ekana vuonna (lapsi oli silloin siis 3) ollut koko syyslukukauden ajan lapsen kanssa ryhmässä. Silloin, kun oma lapseni aloitti, kellään ei tainnut olla niin pitkään vanhempaa mukana. 4 ensimmäistä kertaa oli perhekertoja, jolloin vanhempi tai muu aikuinen sai olla mukana. Mä kävin pitempäänkin, koska lapsi ei halunnut jäädä. Kyllä siellä muutama itkeskeli ja minä sitten niitä itkeskelijöitä lohduttelin.

-

Ei se ole mikään ihme, että 3-vuotias ei jää yksin harrastamaan. Ajantaju ja käsitys asioista ylipäätään on aika heikko, ja vieraassa paikassa oleminen voi tuntua kaoottiselta, varsinkin, jos tapahtuu jotain yllättävää. Esim. kerran, kun menin ratsastustunnille, tallissa oli 5-vuotias tyttö, joka oli juuri tullut tunnilta. Hän oli tullut serkkunsa kanssa, joka ex tempore joutuikin lähtemään taluttamaan seuraavaan ryhmään. Serkku oli selittänyt tämän tuolle pikkutytölle, mutta tytölle tulikin kova hätä. No, minä sitten lohduttelin tyttöä ja pyysin, että hän tulee odotusajaksi harjaamaan mun kanssa hevosta. Tyttö rauhoittui, ja niin saatiin yhdessä aika kulumaan siihen asti, että serkku tuli takaisin. Mutta pointti tässä oli nyt se, että lapsen maailmassa tuollainen pieni juttu saattaakin olla tosi iso ja pelottava asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, anna toki linkki moiseen suositukseen!

t. toinen KM, joka ei ole asiasta kuullut!!!

Todella uskottavaa... "toinen KM".

Ihan niin kuin jossakin ohiksena notkuisi "toinen KM" kun "ensimmäinen KM" saa nenilleen. Valmiina iskemään salamana.

Tirsk.

Kasvatustieteen maisterit ovat ihan hirveän harvinaisia, joten on todella epäuskottavaa. Eiku!

Terv. ei-KM

Ne läheisriippuvaiset vanhemmat sotkee koko ryhmän ja pilaa ilon kaikilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, anna toki linkki moiseen suositukseen!

t. toinen KM, joka ei ole asiasta kuullut!!!

Todella uskottavaa... "toinen KM".

Ihan niin kuin jossakin ohiksena notkuisi "toinen KM" kun "ensimmäinen KM" saa nenilleen. Valmiina iskemään salamana.

Tirsk.

Kasvatustieteen maisterit ovat ihan hirveän harvinaisia, joten on todella epäuskottavaa. Eiku!

Terv. ei-KM[/quote

Kyllä se uskottavampi selitys on se että tää "KM" (molemmat) on se lähäri joka nolaa itsensä täällä joka päivä... Eilen viimeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä tuon ikäisellä, varsinkin jos on hoidossa, ei tarvitse olla mitään harrastuksia. Meillä tyttö täytti juuri kolme. Haluaisi kovasti oppia soittamaan kitaraa, mutta emme laittaneet vielä soittotunneille. Katsomme vuoden päästä uudelleen. Aloitti uuden (kieli)päiväkodin juuri, joten siinä on varmaan lapselle tarpeeksi tekemistä täksi vuodeksi. Lisäksi liikumme yhdessä perheenä ja harjoittelemme lasta kiinnostavia lajeja ilman mitään ohjattua toimintaa lapsen ehdoilla.

Luulen, että lapsi pääsee soittotunneille vuoden päästä, jos vielä haluaa. Ja ohjattuun liikuntaharrastukseen sitten eskari-ikäisenä.

Aika monessa lajissa menee mahdollisuudet tulla huipuksi ohi, jos vanhemmat päästää harrastamaan vasta eskari-iässä....

No, meillä onkin tavoitteena, että lapsi oppii nauttimaan liikunnasta. Itse tiiviissä huipulle tähtäävässä valmennussysteemissä valmennettavana olleena en todellakaan toivo, että lapseni haluaa huipuksi. Toivon, että hän löytää lajin, josta nauttii ja jonka parissa hänellä on kiva.