Miten parantua sosiaalisten tilanteiden pelosta?

Vierailija kirjoitti:

Lääkitys. Ei juttelu ja itsensä pakottaminen tilanteisiin riitä silloin kun on oikeasti sairas. AV:n sijaan oikeaa seuraa, helpommin sanottu kuin tehty, mutta täällä ei kenenkään olo paremmaksi muutu. Säilytä terveen päivärytmi.

Todella on helpommin sanottu kuin tehty. Mistäpä sitä "oikeaa seuraa" löytäisi? Ei ole opiskelu- eikä työpaikkaa. Ei varaa aloittaa mitään harrastusta. Ja vaikka olisikin niin siellä ei kykenisi puhumaan kenellekään. Kaupan kassallekin sanottu "hei" takertuu kurkkuun. Ei niitä ystäviä niin vain poimita jostain.

Ystävyyden kuitenkin kuuluisi olla vastavuoroista. Tällä hetkellä en kykene antamaan mitään kenellekään. Tarvitsisin lähinnä jonkun "tukihenkilön", ystävyys ei ole sitä että toinen kokee raahaavansa tuhannen kilon kivirekeä perässään. Siltä minusta tällä hetkellä tuntuu, siltä reeltä nimittäin.

Vierailija kirjoitti:

Tällä tavalla ei ole varmaankaan korrektia sanoa mutta jos haluat kuulla rehellisiä kokemuksia niin tässä yksi. Minun kohdallani auttoi alkoholi. Kyllä vain. Menin parin hyvän kaverin kanssa säännöllisesti viihteelle ja vedin kännit. Olin niinkuin eri ihminen sillä humalassa oli helpompaa mennä juttelemaan vaikka ventovierille. En jännittänyt isoissakaan porukoissa. Nykyisin ei sosiaalinen jännittäminen vaivaa minua enää edes selvinpäin.

Suvussani on alkoholisteja, joten sitä riskiä en ota että itse alkoholisoituisin. Hyvä kuulla kuitenkin että olet päässyt eroon jännittämisestä.

Ap, soita Nuorten kriisipisteen päivystykseen:

http://www.helsinkimissio.fi/nuorten-kriisipiste

Sieltä saat apua ja saman katon alla toimii useampi terapeutti ilmaiseksi. Jos yhden kanssa ei natsaa, voi helposti vaihtaa toiseen. Siellä on hyviä, juuri kriisiin erikoistuneita terapeutteja eli tottuneet ratkaisemaan vaikeitakin tapauksia.

Vierailija kirjoitti:

Opamoxissa on sellainen ongelma, että siihen kehittyy helposti ja nopeasti toleranssi. Lääkärit ei mielellään sitä enää kirjoita. Mutta mulla on ollut Propralin lisäksi aluksi Sepram ja nykyään Brintellix ja niistä on ollut jonkin verran apua juuri siihen henkiseen puoleen eli ne on jotenkin tehneet musta astetta sosiaalisemman ja avoimemman. Lääkkeiden vaikutukset on tietysti aina yksilöllisiä eikä niitä voi yleistää. Kokeilemalla selviää.

Kyllä, toleranssi kasvaa, jos alat rouhimaan kokoajan suurempia annoksia "varmuuden" vuoksi ja juuri niin ei tule tehdä. Uskoisin että minä jos kuka tiedän, että toleranssin nousua ei synny, kun ei syö niitä varmuuden vuoksi päivinä, jolloin niitä ei tarvitse. Itse menin aluksi tuohon retkuun ja kyllä, enemmänhän niitä tarvitsi. Aikanaan sitten opin sen, että niitä otetaan juurikin vain todelliseen tarpeeseen. 25 vuotta olen käyttänyt ja annostukseni on sama kuin 24 vuotta sitten, jolloinka sopiva kerta-annos vakiintui, eli mistä apu sitten riittävällä volyymilla tuli.

Vierailija kirjoitti:

Lääkitys. Ei juttelu ja itsensä pakottaminen tilanteisiin riitä silloin kun on oikeasti sairas. AV:n sijaan oikeaa seuraa, helpommin sanottu kuin tehty, mutta täällä ei kenenkään olo paremmaksi muutu. Säilytä terveen päivärytmi.

Se on totta, että itsensä karaiseminen ei kaikilla auta. Vaikka olisi tarkoituksella rampannut kaupungilla, niin palaa pelko aina takaisin. Päivärytmin säilyttäminen on tärkeää. Helposti siinä käy niin, että kun päivän ajan yrittää selviytyä pelosta jäykkänä, niin illalla venähtää nukkumaan meneminen, kun rentoutumiseen ei riitä lyhyt aika. Univaje taas pahentaa oireita, kuten sitä, että hermosto käy ylikierroksilla, jolloin kädet tärisevät ja on säikky olo.

<3