Mitä tehdä koiran kanssa joka ei anna leikata kynsiä?

Vierailija kirjoitti:

Meillä onnistuu myös sillä asenteella, että nyt se tehdään, rimpuileminen ei auta. Kuonokopan ja apukäsiä voi toki ottaa tarvittaessa mukaan.

Tuossa lähellä on koiratrimmaamo, jossa kynsien leikkaus maksaa 10 €. Hyvillä mielin voisin käyttää koiria sielläkin, jos se olisi tarpeen

Jep, trimmaamot ja myös osassa eläinlääkäriasemia eläintenhoitajat hoitavat näitä pienestä maksusta.

Ensimmäinen juttu: itsevarmuus ja päättäväisyys leikkaajalla. Et anna rimpuilla.

Toinen juttu: Hyvät ja terävät sakset. Millers Forget on parhaat.

Ei koiralta tarvitse kysellä. Nämä hommat hoidetaan ja piste. Meillä oli hirveää taistelua ekat kerrat koiran ollessa pentu, kun oli paskat sakset. Mies piti koiraa ja minä leikkasin, pentu huusi ja rimpuili, kuulosti ihan teurastettavalta sialta. Ei tullut mitään. Ostettiin nuo Millersin sakset. Ekat kerrat myös niiden kanssa oli tuskaa, kun koira luuli saksien sattuvan edelleen. Pikku hiljaa alkoi kuitenkin onnistua myös yksin leikkaaminen, kun koira tajusi ettei se tilanne nyt niin paha olekaan. Nykyään namihimo (palkkaan joka tassusta edelleen) ajaa epämukavan tilanteen yli. Pidän koiraa sylissä (sheltti) ja leikkaan yksikseni. Isommilla koirilla voi joutua käyttämään toki enemmän voimaa. Asenne on kuitenkin tärkein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määrätietoiset ja jämäkät otteet. Itsevarmuus vahvaksi ja energiat kuntoon. Jos pelkäät puremaa, energiat on heikot ja koira käyttää sen hyväksi. Kuonokoppa voisi vähentää pelkoa.

Samaa mieltä tuosta itsevarmuudesta. Itselläni aina vähän se asenne, että mun kanssa ei kuule kannata alkaa v-ttuilemaan, koska on ihan varmaa että meistä kahdesta minä olen se pahempi paskiainen jos oikein kokeilemaan haluat ryhtyä ;) Jotenkin koirat yleensä vaistoavat sen, että tuota tyyppiä ei taida pystyä uhkailemaan ja siksi hyvin harvoin edes yrittävät mitään, tai jos yrittävät, niin aika arasti ja varovasti, ikään kuin jo peläten aggressiivista reaktiota mun puolelta. Ja siis en käytä ikinä väkivaltaa, korkeintaan pakolla paikallaan pitelemistä käsiotteella, mutta ilmeisesti vaikutan sellaiselta joka voisi vastatakin pahaan pahalla, joten ei kannata kokeilla.

-1 

Näinpä. Eläimethän ei katso kokoa vaan energioita. Meilläkin parikiloinen kissa komentaa tuota rotikkaa vaikka muuten tuo on melko dominantti rotikka. :D Tuolla kissalla vaan on todellinen bitch-energia. 

En mäkään voimalla pärjäisi tuota koiraa vastaan. Mä olen 52 kg, koira joitain kiloja painavampi ja massa on lihasta eikä rasvaa. Päättäväinen asenne niin koira luovuttaa. :)

Tuo on niin totta eläinten maailmassa. Mulla oli aikoinaan 10-kiloinen cairnterrieri, joka uskoi olevansa maailman isoin ja vahvin koira. En koskaan nähnyt sen pelkäävän yhtäkään isompaa, aggressiivistakaan koiraa, vaan sen asenne näytti ärhentelijöille olevan aina, että tulepas tänne niin saat turpaan. Hullua kyllä, sitä kunnioitettiin, kun se ei väistänyt eikä paennut eikä alistunut vaan jäi paikalleen sillä asenteella, että "jos tapella haluat, niin käy kiinni, minä tulen taistelemaan kuolemaan asti". Monet seudun pahamaineisetkin isot irtokoirat väistivät sitä ihan vaan sen asenteen takia, sellaiset koirat jotka jotain arempia pikkukoiria huvikseen jahtasivat ja nauttivat kun ne juoksi pakoon. 

Jep, koiralta ei kysytä leikataanko, vaan homma hoidetaan ja piste. Koira haistaa pienenkin epävarmuuden heti ja tietää että nyt vois päästä puremalla tai uhkailemalla tästä pois. Esim. isälläni on niin vahva luontainen auktoriteetti (hänen ei tarvitse edes puhua koirille), että pahinkin räkyttäjä tai murisija luovuttaa kyllä kerran kokeiltuaan. Hänen pitäisi oikeasti trimmata koiria työkseen :).

Kynsiviila.

Minusta koira ei vaan saa purra omistajaansa ja kynnet vaan on voitava leikata. Ei väkivaltaa, mutta jämäkät otteet, asenne ja sävy, eikä mitään lässytyksiä ja lohdutteluja. Jälkikäteen aina kuitenkin kunnon kehut ja herkut.

Parhaitenhan se toimii, kun pennusta asti treenaa käsittelyä vaikka joka päivä, kunnes homma toimii, aikuinen jo puremaan oppinut koira on vaativampi. Pyydä tottuneempaa koiraihmistä näyttämään oikeat otteet ja äänensävyt.

No sen kaa voi vaik käydä lenkillä, opettaa sen istuu, sen kaa voi kattoo telkkarii, ettii hajujälkii, vaikka mitä!

Lihapullan paloja herkuksi ja jokaisen onnistuneen kynnen jälkeen namipala. Meidän pentu opetettiin näin ja kolmannesta kerrasta alkaen ei mitään ongelmia, kynnet leikattu 1-2 viikon välein. Koira nyt 5kk saksanseisoja.

Etsi hyvä trimmaaja ja vie koira sille. Helppoa, eikä hinnalla pilattu, jos kohtuuhintainen tekijä löytyy.

Itselläni on tuo pikkuhurtta ja löydettiin trimmaaja joka napsaisee kynnet viidellä eurolla, on nopea ja pätevä. Koira ei edes enää pahemmin laita hanttiin leikkaamista kun on tottunut siihen että ne leikataan joka tapauksessa. Välillä myös otan koiralle pesun ja turkinleikkuun, silloin hintaa kertyy 40 euroa/kerta - ei paha.

Itselleni jää lähinnä hampaidenharjaus ja turkin kampaaminen, sekä silmien ja korvien puhdistaminen. Ne sujuvat helposti ja nopeasti ihan kotonakin. Joskus jos koira on oikein likainen, niin pesen ja föönään sen itse.

Suosittelen lämpimästi trimmaajan apua, älä ainakaan mihinkään ylihintaiseen lääkäriin moista kynsienleikkuuseen vie.