Lue keskustelun säännöt.
Unelmien työ- kerro miltä se tuntui saada!
23.09.2016 |
Itse haaveilen edes jostakin työstä ja se unelmien työ on jo karannut kauas, kauas..kunhan vain jotain työtä saisi..
Kuitenkin haluaisin kuulla niitä hyviä tarinoita. Miten sait unelmien työsi?, mitä teit sen eteen, jouduitko luopumaan jostakin tärkeästä ja kaduttaako se ym. ym.
Ja oletko nyt onnellisempi kuin ennen sitä työtä? Vai oliko työ kenties kuitenkin pettymys?
Kommentit (24)
Sain unelmien työn 5 vuotta sitten. Kyseessä työ it-alalla erittäin arvostetusta talosta, suorastaan hypetetystä. Minun ei edes tarvinnut hakea itse työtä, vaan minut headhuntattiin aiemmasta työpaikastani. Kutsuttiin lounaalle firman edustajan kanssa. Siellä viinin ja kolmen ruokalajin aterian ohella sain kuulla kymmenen hyvää ja kaunista, miten hyvä ilmapiiri talossa on, työntekijöiden käytössä urheiluauto, hieno moottorivene, firman luottokortit jne.
Vaihdoin sitten työpaikkaa. Mutta tämä paikka on kamalin työpaikka missä olen ikinä ollut. Minua käytännössä kiusataan koska olen nelikymppinen nainen, ja muut on nuorempia ja miehiä. Lapsellisia sellaisia. Ei tämä vielä mitään, kyllä minä sen verran kovanahkainen olen että ei minuun kovasti satu jotkut poikien naljailut, mutta työtahti on täysin epäinhimillinen. Tälläkin hetkellä päällä 3 projektia itselläni, joissa kaikissa tulipalokiire. Teen töitä iltaisin ja viikonloppuisinkin, burnoutin rajoilla, mutta silti on jatkuva tunne ettei saa tarpeeksi aikaan.
Ai kun pääsisi takaisin entiselle työnantajalle, jossa riitti kun työtä teki vain työaikana ja joskus hyvin, hyvin harvoin tarvitsi vain tehdä ylitöitä. Nyt osaisin arvostaa myös sitä "intohimotonta" asennetta että täällä ollaan vaan duunissa ja hoidetaan hommat, koska tämä nuorten jätkien kilpailupaikka on kyllä ihan järkky paikka olla töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä aloittaja tarkoittaa unelmien työllä? Työtä, josta on aina haaveillut, vai työtä, jossa aikansa oltuaan toteaa, että ei halua enää vaihtaa mihinkään muuhun työhön?
Sitä mistä opiskellessa haaveilee, jonka ainakin kuvittelee olevan se unelmien työ.
Vierailija kirjoitti:
Sain unelmien työn 5 vuotta sitten. Kyseessä työ it-alalla erittäin arvostetusta talosta, suorastaan hypetetystä. Minun ei edes tarvinnut hakea itse työtä, vaan minut headhuntattiin aiemmasta työpaikastani. Kutsuttiin lounaalle firman edustajan kanssa. Siellä viinin ja kolmen ruokalajin aterian ohella sain kuulla kymmenen hyvää ja kaunista, miten hyvä ilmapiiri talossa on, työntekijöiden käytössä urheiluauto, hieno moottorivene, firman luottokortit jne.
Vaihdoin sitten työpaikkaa. Mutta tämä paikka on kamalin työpaikka missä olen ikinä ollut. Minua käytännössä kiusataan koska olen nelikymppinen nainen, ja muut on nuorempia ja miehiä. Lapsellisia sellaisia. Ei tämä vielä mitään, kyllä minä sen verran kovanahkainen olen että ei minuun kovasti satu jotkut poikien naljailut, mutta työtahti on täysin epäinhimillinen. Tälläkin hetkellä päällä 3 projektia itselläni, joissa kaikissa tulipalokiire. Teen töitä iltaisin ja viikonloppuisinkin, burnoutin rajoilla, mutta silti on jatkuva tunne ettei saa tarpeeksi aikaan.
Ai kun pääsisi takaisin entiselle työnantajalle, jossa riitti kun työtä teki vain työaikana ja joskus hyvin, hyvin harvoin tarvitsi vain tehdä ylitöitä. Nyt osaisin arvostaa myös sitä "intohimotonta" asennetta että täällä ollaan vaan duunissa ja hoidetaan hommat, koska tämä nuorten jätkien kilpailupaikka on kyllä ihan järkky paikka olla töissä.
Haetko muualle töihin? Luulisi että kokemuksellasi sellainen löytyisi melko helposti. Ja nythän tiedät, mitä et halua, niin se kannattaa työhaastattelussa selvittää, ettei joudu ojasta allikkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä aloittaja tarkoittaa unelmien työllä? Työtä, josta on aina haaveillut, vai työtä, jossa aikansa oltuaan toteaa, että ei halua enää vaihtaa mihinkään muuhun työhön?
Sitä mistä opiskellessa haaveilee, jonka ainakin kuvittelee olevan se unelmien työ.
Oukei. Sellaista mulla ei ole koskaan ollut. Olen opiskellut kahdelle eri alalle eikä kummallekaan alalle opiskellessani mulla ollut mielessä mitään unelmien työtä. Opiskelin ja lähdin työelämään aika avoimin mielin, jälkimmäisellä alalla mulla ei ollut edes mitään uralla etenemishaaveita. Työpaikkaakin vaihdoin vain siksi, että edelliseen työhön rutinoitui ja halusin jotain uutta. Nykyisin olen työssä, josta en halua vaihtaa pois, mutta en mä tällaisesta osannut haaveilla vielä opiskeluaikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain unelmien työn 5 vuotta sitten. Kyseessä työ it-alalla erittäin arvostetusta talosta, suorastaan hypetetystä. Minun ei edes tarvinnut hakea itse työtä, vaan minut headhuntattiin aiemmasta työpaikastani. Kutsuttiin lounaalle firman edustajan kanssa. Siellä viinin ja kolmen ruokalajin aterian ohella sain kuulla kymmenen hyvää ja kaunista, miten hyvä ilmapiiri talossa on, työntekijöiden käytössä urheiluauto, hieno moottorivene, firman luottokortit jne.
Vaihdoin sitten työpaikkaa. Mutta tämä paikka on kamalin työpaikka missä olen ikinä ollut. Minua käytännössä kiusataan koska olen nelikymppinen nainen, ja muut on nuorempia ja miehiä. Lapsellisia sellaisia. Ei tämä vielä mitään, kyllä minä sen verran kovanahkainen olen että ei minuun kovasti satu jotkut poikien naljailut, mutta työtahti on täysin epäinhimillinen. Tälläkin hetkellä päällä 3 projektia itselläni, joissa kaikissa tulipalokiire. Teen töitä iltaisin ja viikonloppuisinkin, burnoutin rajoilla, mutta silti on jatkuva tunne ettei saa tarpeeksi aikaan.
Ai kun pääsisi takaisin entiselle työnantajalle, jossa riitti kun työtä teki vain työaikana ja joskus hyvin, hyvin harvoin tarvitsi vain tehdä ylitöitä. Nyt osaisin arvostaa myös sitä "intohimotonta" asennetta että täällä ollaan vaan duunissa ja hoidetaan hommat, koska tämä nuorten jätkien kilpailupaikka on kyllä ihan järkky paikka olla töissä.
Haetko muualle töihin? Luulisi että kokemuksellasi sellainen löytyisi melko helposti. Ja nythän tiedät, mitä et halua, niin se kannattaa työhaastattelussa selvittää, ettei joudu ojasta allikkoon.
Tällä hetkellä olen niin kuiviin imetty stressin ja uupumuksen takia, etten jaksa edes hakea töitä. Yritän vaan selvitä jotenkin päivä kerrallaan. Luulen, että en enää ikinä hae it-alan töitä muutenkaan, vaan sitten jos en enää jaksa, haen johonkin "tavallisiin" pienipalkkatöihin joissa ei tarvi työasioita ajatella työpäivän jälkeen enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain unelmien työn 5 vuotta sitten. Kyseessä työ it-alalla erittäin arvostetusta talosta, suorastaan hypetetystä. Minun ei edes tarvinnut hakea itse työtä, vaan minut headhuntattiin aiemmasta työpaikastani. Kutsuttiin lounaalle firman edustajan kanssa. Siellä viinin ja kolmen ruokalajin aterian ohella sain kuulla kymmenen hyvää ja kaunista, miten hyvä ilmapiiri talossa on, työntekijöiden käytössä urheiluauto, hieno moottorivene, firman luottokortit jne.
Vaihdoin sitten työpaikkaa. Mutta tämä paikka on kamalin työpaikka missä olen ikinä ollut. Minua käytännössä kiusataan koska olen nelikymppinen nainen, ja muut on nuorempia ja miehiä. Lapsellisia sellaisia. Ei tämä vielä mitään, kyllä minä sen verran kovanahkainen olen että ei minuun kovasti satu jotkut poikien naljailut, mutta työtahti on täysin epäinhimillinen. Tälläkin hetkellä päällä 3 projektia itselläni, joissa kaikissa tulipalokiire. Teen töitä iltaisin ja viikonloppuisinkin, burnoutin rajoilla, mutta silti on jatkuva tunne ettei saa tarpeeksi aikaan.
Ai kun pääsisi takaisin entiselle työnantajalle, jossa riitti kun työtä teki vain työaikana ja joskus hyvin, hyvin harvoin tarvitsi vain tehdä ylitöitä. Nyt osaisin arvostaa myös sitä "intohimotonta" asennetta että täällä ollaan vaan duunissa ja hoidetaan hommat, koska tämä nuorten jätkien kilpailupaikka on kyllä ihan järkky paikka olla töissä.
Haetko muualle töihin? Luulisi että kokemuksellasi sellainen löytyisi melko helposti. Ja nythän tiedät, mitä et halua, niin se kannattaa työhaastattelussa selvittää, ettei joudu ojasta allikkoon.
Tällä hetkellä olen niin kuiviin imetty stressin ja uupumuksen takia, etten jaksa edes hakea töitä. Yritän vaan selvitä jotenkin päivä kerrallaan. Luulen, että en enää ikinä hae it-alan töitä muutenkaan, vaan sitten jos en enää jaksa, haen johonkin "tavallisiin" pienipalkkatöihin joissa ei tarvi työasioita ajatella työpäivän jälkeen enää.
Jos et enää tunne tarvetta kunnianhimoisen uran rakentamiseen, niin miksi et vain sanoisi työnantajalle, että työtä tulee nyt liikaa ja terveys alkaa pettää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain unelmien työn 5 vuotta sitten. Kyseessä työ it-alalla erittäin arvostetusta talosta, suorastaan hypetetystä. Minun ei edes tarvinnut hakea itse työtä, vaan minut headhuntattiin aiemmasta työpaikastani. Kutsuttiin lounaalle firman edustajan kanssa. Siellä viinin ja kolmen ruokalajin aterian ohella sain kuulla kymmenen hyvää ja kaunista, miten hyvä ilmapiiri talossa on, työntekijöiden käytössä urheiluauto, hieno moottorivene, firman luottokortit jne.
Vaihdoin sitten työpaikkaa. Mutta tämä paikka on kamalin työpaikka missä olen ikinä ollut. Minua käytännössä kiusataan koska olen nelikymppinen nainen, ja muut on nuorempia ja miehiä. Lapsellisia sellaisia. Ei tämä vielä mitään, kyllä minä sen verran kovanahkainen olen että ei minuun kovasti satu jotkut poikien naljailut, mutta työtahti on täysin epäinhimillinen. Tälläkin hetkellä päällä 3 projektia itselläni, joissa kaikissa tulipalokiire. Teen töitä iltaisin ja viikonloppuisinkin, burnoutin rajoilla, mutta silti on jatkuva tunne ettei saa tarpeeksi aikaan.
Ai kun pääsisi takaisin entiselle työnantajalle, jossa riitti kun työtä teki vain työaikana ja joskus hyvin, hyvin harvoin tarvitsi vain tehdä ylitöitä. Nyt osaisin arvostaa myös sitä "intohimotonta" asennetta että täällä ollaan vaan duunissa ja hoidetaan hommat, koska tämä nuorten jätkien kilpailupaikka on kyllä ihan järkky paikka olla töissä.
Haetko muualle töihin? Luulisi että kokemuksellasi sellainen löytyisi melko helposti. Ja nythän tiedät, mitä et halua, niin se kannattaa työhaastattelussa selvittää, ettei joudu ojasta allikkoon.
Tällä hetkellä olen niin kuiviin imetty stressin ja uupumuksen takia, etten jaksa edes hakea töitä. Yritän vaan selvitä jotenkin päivä kerrallaan. Luulen, että en enää ikinä hae it-alan töitä muutenkaan, vaan sitten jos en enää jaksa, haen johonkin "tavallisiin" pienipalkkatöihin joissa ei tarvi työasioita ajatella työpäivän jälkeen enää.
Hui! Tuota menoa olet pian burn outissa! Ota hyvä ihminen ajoissa nyt saikkua, jotta saat itsesi siihen kuntoon, että voit miettiä järkevästi seuraavaa ratkaisua. Selviäminen päivä kerrallaan kuulostaa hyvin huolestuttavalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain unelmien työn 5 vuotta sitten. Kyseessä työ it-alalla erittäin arvostetusta talosta, suorastaan hypetetystä. Minun ei edes tarvinnut hakea itse työtä, vaan minut headhuntattiin aiemmasta työpaikastani. Kutsuttiin lounaalle firman edustajan kanssa. Siellä viinin ja kolmen ruokalajin aterian ohella sain kuulla kymmenen hyvää ja kaunista, miten hyvä ilmapiiri talossa on, työntekijöiden käytössä urheiluauto, hieno moottorivene, firman luottokortit jne.
Vaihdoin sitten työpaikkaa. Mutta tämä paikka on kamalin työpaikka missä olen ikinä ollut. Minua käytännössä kiusataan koska olen nelikymppinen nainen, ja muut on nuorempia ja miehiä. Lapsellisia sellaisia. Ei tämä vielä mitään, kyllä minä sen verran kovanahkainen olen että ei minuun kovasti satu jotkut poikien naljailut, mutta työtahti on täysin epäinhimillinen. Tälläkin hetkellä päällä 3 projektia itselläni, joissa kaikissa tulipalokiire. Teen töitä iltaisin ja viikonloppuisinkin, burnoutin rajoilla, mutta silti on jatkuva tunne ettei saa tarpeeksi aikaan.
Ai kun pääsisi takaisin entiselle työnantajalle, jossa riitti kun työtä teki vain työaikana ja joskus hyvin, hyvin harvoin tarvitsi vain tehdä ylitöitä. Nyt osaisin arvostaa myös sitä "intohimotonta" asennetta että täällä ollaan vaan duunissa ja hoidetaan hommat, koska tämä nuorten jätkien kilpailupaikka on kyllä ihan järkky paikka olla töissä.
Haetko muualle töihin? Luulisi että kokemuksellasi sellainen löytyisi melko helposti. Ja nythän tiedät, mitä et halua, niin se kannattaa työhaastattelussa selvittää, ettei joudu ojasta allikkoon.
Tällä hetkellä olen niin kuiviin imetty stressin ja uupumuksen takia, etten jaksa edes hakea töitä. Yritän vaan selvitä jotenkin päivä kerrallaan. Luulen, että en enää ikinä hae it-alan töitä muutenkaan, vaan sitten jos en enää jaksa, haen johonkin "tavallisiin" pienipalkkatöihin joissa ei tarvi työasioita ajatella työpäivän jälkeen enää.
Jos et enää tunne tarvetta kunnianhimoisen uran rakentamiseen, niin miksi et vain sanoisi työnantajalle, että työtä tulee nyt liikaa ja terveys alkaa pettää?
On sanottu, vaan ei mene perille kun pomo itse on mukana samassa stressi-ahdistus-hullunmyllyssä ja itsekin burnarin rajoilla. Vastaukseksi siihen kun kerroin kuinka väsynyt olen, sain ahdistuneen listauksen siitä miten pomokin on tehnyt duunia aamuyöhön ja kuinka kädet tärisee jatkuvasta stressistä. Ja lopuksi pienen tsemppauksen että tilanne on muka tilapäinen ja pian helpottaa. Ei ole kyllä koskaan helpottanut tässä talossa, kun ahnurit ovat rahan perään niin kovin että ottavat kaikki työt mitä saavat myytyä ja teettävät liian pienellä henkilökunnalla, työntekijöiden selkänahasta voitot repien.
Kai se nyt onkin asiakkaille edullinen diili, että myydään projekti hinnalla kuin jos me tehtäisiin sitä 7,5 h päivässä, mutta sitten käytännössä kaikki tekee jatkuvasti ILMAISTA ylityötä kotonaan iltaisin ja viikonloppuisin selvitäkseen velvoitteistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain unelmien työn 5 vuotta sitten. Kyseessä työ it-alalla erittäin arvostetusta talosta, suorastaan hypetetystä. Minun ei edes tarvinnut hakea itse työtä, vaan minut headhuntattiin aiemmasta työpaikastani. Kutsuttiin lounaalle firman edustajan kanssa. Siellä viinin ja kolmen ruokalajin aterian ohella sain kuulla kymmenen hyvää ja kaunista, miten hyvä ilmapiiri talossa on, työntekijöiden käytössä urheiluauto, hieno moottorivene, firman luottokortit jne.
Vaihdoin sitten työpaikkaa. Mutta tämä paikka on kamalin työpaikka missä olen ikinä ollut. Minua käytännössä kiusataan koska olen nelikymppinen nainen, ja muut on nuorempia ja miehiä. Lapsellisia sellaisia. Ei tämä vielä mitään, kyllä minä sen verran kovanahkainen olen että ei minuun kovasti satu jotkut poikien naljailut, mutta työtahti on täysin epäinhimillinen. Tälläkin hetkellä päällä 3 projektia itselläni, joissa kaikissa tulipalokiire. Teen töitä iltaisin ja viikonloppuisinkin, burnoutin rajoilla, mutta silti on jatkuva tunne ettei saa tarpeeksi aikaan.
Ai kun pääsisi takaisin entiselle työnantajalle, jossa riitti kun työtä teki vain työaikana ja joskus hyvin, hyvin harvoin tarvitsi vain tehdä ylitöitä. Nyt osaisin arvostaa myös sitä "intohimotonta" asennetta että täällä ollaan vaan duunissa ja hoidetaan hommat, koska tämä nuorten jätkien kilpailupaikka on kyllä ihan järkky paikka olla töissä.
Haetko muualle töihin? Luulisi että kokemuksellasi sellainen löytyisi melko helposti. Ja nythän tiedät, mitä et halua, niin se kannattaa työhaastattelussa selvittää, ettei joudu ojasta allikkoon.
Tällä hetkellä olen niin kuiviin imetty stressin ja uupumuksen takia, etten jaksa edes hakea töitä. Yritän vaan selvitä jotenkin päivä kerrallaan. Luulen, että en enää ikinä hae it-alan töitä muutenkaan, vaan sitten jos en enää jaksa, haen johonkin "tavallisiin" pienipalkkatöihin joissa ei tarvi työasioita ajatella työpäivän jälkeen enää.
Hui! Tuota menoa olet pian burn outissa! Ota hyvä ihminen ajoissa nyt saikkua, jotta saat itsesi siihen kuntoon, että voit miettiä järkevästi seuraavaa ratkaisua. Selviäminen päivä kerrallaan kuulostaa hyvin huolestuttavalta.
Tätä tämä on viimeiset 5 vuotta ollut, siihen on tavallaan jo tottunut. Että ei voi ajatella mitään muuta kuin että täytyy selvitä tästä päivästä, tai tästä tunnista, tai kun oikein pahaksi menee niin tästä minuutista, miettimättä seuraavia, koska jos päästää yhtään ajatuksensa tulevaan tulee ahdistus kaikesta siitä mitä pitäisi ehtiä mutta mikä vaikuttaa inhimillisesti mahdottomalta.
Taas on tulossa viikonloppu jolle olen aikatauluttanut itselleni runsaasti töitä, jotka on pakko saada valmiiksi maanantaiksi. Asiakas uhkailee jo suorastaan kun piti olla jo aiemmin valmis, mutta ei ollut koska 2 muuta projektiani on syönyt aikaani - 2 muuta projektia, jotka pomo priorisoi korkeammalle luullen että tämän yhden työn asiakas kyllä ymmärtää lykkäyksen, mutta ei sitten ymmärtänytkään. Ja nyt sitten koodataan viikonloppu, yöt ja päivät. Kaikki vaan ihanalle it-alalle, tervetuloa :D Tämä on helvetti maan päällä.
Vierailija kirjoitti:
Sain unelmien työn 5 vuotta sitten. Kyseessä työ it-alalla erittäin arvostetusta talosta, suorastaan hypetetystä. Minun ei edes tarvinnut hakea itse työtä, vaan minut headhuntattiin aiemmasta työpaikastani. Kutsuttiin lounaalle firman edustajan kanssa. Siellä viinin ja kolmen ruokalajin aterian ohella sain kuulla kymmenen hyvää ja kaunista, miten hyvä ilmapiiri talossa on, työntekijöiden käytössä urheiluauto, hieno moottorivene, firman luottokortit jne.
Vaihdoin sitten työpaikkaa. Mutta tämä paikka on kamalin työpaikka missä olen ikinä ollut. Minua käytännössä kiusataan koska olen nelikymppinen nainen, ja muut on nuorempia ja miehiä. Lapsellisia sellaisia. Ei tämä vielä mitään, kyllä minä sen verran kovanahkainen olen että ei minuun kovasti satu jotkut poikien naljailut, mutta työtahti on täysin epäinhimillinen. Tälläkin hetkellä päällä 3 projektia itselläni, joissa kaikissa tulipalokiire. Teen töitä iltaisin ja viikonloppuisinkin, burnoutin rajoilla, mutta silti on jatkuva tunne ettei saa tarpeeksi aikaan.
Ai kun pääsisi takaisin entiselle työnantajalle, jossa riitti kun työtä teki vain työaikana ja joskus hyvin, hyvin harvoin tarvitsi vain tehdä ylitöitä. Nyt osaisin arvostaa myös sitä "intohimotonta" asennetta että täällä ollaan vaan duunissa ja hoidetaan hommat, koska tämä nuorten jätkien kilpailupaikka on kyllä ihan järkky paikka olla töissä.
Kuullostaa todella paljon siltä, että vikaa on myös itsessä. Olen ollut näissä hypetetyissä IT firmoissa töissä itsekin nuorena naisena - ajan myötä noussut sitten koko developmentin vetäjäksi kansainväliselle uralle. Ensinnäkin sanot, että sua kiusataan ikäsi puolesta, mikä ei varmasti pidä paikkansa. Oletko ajatellut, että omassa tiimityöskentelykyvyssäsi on vikaa? Sovelluskehitysfirmoissa myös luodaan ja tehdään paljon omia aikatauluja, mikä vaatii hyvät kommunikaatiotaidot. vain tyhmä istuu siellä yötämyöten joka päivä, eikä avaa suutaan ja kerro, mitä pystyy tuottamaan viikossa. ja pitää sen tuottavuuden myös. Ehkä olet enemmän kasista neljään virastoihminen, joka ei tule muiden kanssa toimeen eikä ymmärrä tiimityöskentelyä, on niuho ja hankala työkaveri. Ehkä kaipaat koko ajan jotain kertomaan, mitä tehdään ja koska etkä osaa avata omaa suutasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain unelmien työn 5 vuotta sitten. Kyseessä työ it-alalla erittäin arvostetusta talosta, suorastaan hypetetystä. Minun ei edes tarvinnut hakea itse työtä, vaan minut headhuntattiin aiemmasta työpaikastani. Kutsuttiin lounaalle firman edustajan kanssa. Siellä viinin ja kolmen ruokalajin aterian ohella sain kuulla kymmenen hyvää ja kaunista, miten hyvä ilmapiiri talossa on, työntekijöiden käytössä urheiluauto, hieno moottorivene, firman luottokortit jne.
Vaihdoin sitten työpaikkaa. Mutta tämä paikka on kamalin työpaikka missä olen ikinä ollut. Minua käytännössä kiusataan koska olen nelikymppinen nainen, ja muut on nuorempia ja miehiä. Lapsellisia sellaisia. Ei tämä vielä mitään, kyllä minä sen verran kovanahkainen olen että ei minuun kovasti satu jotkut poikien naljailut, mutta työtahti on täysin epäinhimillinen. Tälläkin hetkellä päällä 3 projektia itselläni, joissa kaikissa tulipalokiire. Teen töitä iltaisin ja viikonloppuisinkin, burnoutin rajoilla, mutta silti on jatkuva tunne ettei saa tarpeeksi aikaan.
Ai kun pääsisi takaisin entiselle työnantajalle, jossa riitti kun työtä teki vain työaikana ja joskus hyvin, hyvin harvoin tarvitsi vain tehdä ylitöitä. Nyt osaisin arvostaa myös sitä "intohimotonta" asennetta että täällä ollaan vaan duunissa ja hoidetaan hommat, koska tämä nuorten jätkien kilpailupaikka on kyllä ihan järkky paikka olla töissä.
Kuullostaa todella paljon siltä, että vikaa on myös itsessä. Olen ollut näissä hypetetyissä IT firmoissa töissä itsekin nuorena naisena - ajan myötä noussut sitten koko developmentin vetäjäksi kansainväliselle uralle. Ensinnäkin sanot, että sua kiusataan ikäsi puolesta, mikä ei varmasti pidä paikkansa. Oletko ajatellut, että omassa tiimityöskentelykyvyssäsi on vikaa? Sovelluskehitysfirmoissa myös luodaan ja tehdään paljon omia aikatauluja, mikä vaatii hyvät kommunikaatiotaidot. vain tyhmä istuu siellä yötämyöten joka päivä, eikä avaa suutaan ja kerro, mitä pystyy tuottamaan viikossa. ja pitää sen tuottavuuden myös. Ehkä olet enemmän kasista neljään virastoihminen, joka ei tule muiden kanssa toimeen eikä ymmärrä tiimityöskentelyä, on niuho ja hankala työkaveri. Ehkä kaipaat koko ajan jotain kertomaan, mitä tehdään ja koska etkä osaa avata omaa suutasi?
Todellakin, olen huomannut olevani 8-16 virastoihminen, ja sellaiseen työhön jatkossa ehdottomasti haluan. Sellainen työ minulla oli ennen samalla alalla, en vaan ymmärtänyt mikä onni se oli.
Meillä ei muuten kauheasti tehdä tiimityötä firman sisällä. Jokaisella on omia projektejaan eri asiakkailla ja hoitaa niitä itsenäisesti. Asiakkaiden kanssa tehdään toki tiimityötä, minunkin tämänhetkisistä 3 projektistani 2 on scrum-projekteja ja niihin menee pirusti palavereihin aikaa.
Sellainen ei näissä hommissa olisi edes mahdollista että joku kertoisi koko ajan mitä tehdään. Oma työnantajani ei sitä yleensä edes tiedä varsinkaan isommissa projekteissa, se on minun ja asiakkaan välillä lähinnä. Työmääräarvioita saa toki tarjousvaiheessa esittää, mutta käytännössä työnantaja myy sen projektin aina paljon pienemmällä määrällä voittaakseen homman itselleen kilpailijoiden nenän edestä, ja siinä sitä sitten ollaan, räikeimmillään olen ollut tekemässä 3,5 työpäivässä hommaa jonka itse olin arvioinut 20 työpäivän jutuksi... Välillä mennään epärehellisyyden rajoilla kuten tämä nyt, kun minut on myyty kahteen projektiin TÄYSIPÄIVÄISEKSI resurssiksi, mitä en luonnollisesti voi olla ilman valtavaa ylitöiden tekoa kun olen kahdessa yhtä aikaa... Ja jos sanoo että en pysty enkä ehdi, niin sitä ei huomioida mitenkään, väitetään vain että tämä yksi rutistus, sitten helpottaa...
Iän puolesta kiusaaminen, no on se hyvä että joku ulkopuolinen voi tietää että suorastaan varmasti kiusaaminen ei ole totta. Naureskelut, vaihdevuosiveistelyt, ja yleinen minun kanssani kommunikoinnin välttely siihen pisteeseen asti että minulle ei tahdota puhua edes työasioita jotka pitäisi, on kuitenkin valitettavasit arkeani, samoin kuin se että selvästi on ilmaistu ettei minua haluta esim. tiimipäiviin tai pikkujouluihin. "Ne on semmoisia poikien juttuja ja pojat juo aika paljon, et varmasti viihtyisi siellä joten vietäpä sinä hyvä koti-ilta perheen kanssa"...
Saanko palata ketjun aiheeseen? :) Ei siinä, ihan hyvä että on purkautumiskanava. Rutkasti tsemppiä tiukkoihin tilanteisiin ite kullekin!
Mä pääsin suoraan koulun penkiltä juuri siihen yritykseen minne olin haaveillutkin pääseväni. Työnkuva on vähän jotain muuta kuin opiskellessa ajattelin, mutta mahdollisuus on siirtyä talon sisällä kuitenkin mikäli paikkoja avautuu.
Työn saaminen tuntui lottovoitolta, koska työllisyystilanne alalla on tiukka ja varsinkin asiantuntijatehtävät todella kiven alla. Palkka oli useamman satasen enemmän kuin pyysin, joten kyllä, olin aivan uskomattoman onnellinen :D Ja viihdyn työssäni edelleen erittäin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun unelmatyö varmaan olisi huippumallin tai vaikka laulajan työ. Valitettavasti olen lyhyt ja ruma enkä osaa laulaa, joten täytynee tyytyä vähemmän unelmaisiin töihin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain unelmien työn 5 vuotta sitten. Kyseessä työ it-alalla erittäin arvostetusta talosta, suorastaan hypetetystä. Minun ei edes tarvinnut hakea itse työtä, vaan minut headhuntattiin aiemmasta työpaikastani. Kutsuttiin lounaalle firman edustajan kanssa. Siellä viinin ja kolmen ruokalajin aterian ohella sain kuulla kymmenen hyvää ja kaunista, miten hyvä ilmapiiri talossa on, työntekijöiden käytössä urheiluauto, hieno moottorivene, firman luottokortit jne.
Vaihdoin sitten työpaikkaa. Mutta tämä paikka on kamalin työpaikka missä olen ikinä ollut. Minua käytännössä kiusataan koska olen nelikymppinen nainen, ja muut on nuorempia ja miehiä. Lapsellisia sellaisia. Ei tämä vielä mitään, kyllä minä sen verran kovanahkainen olen että ei minuun kovasti satu jotkut poikien naljailut, mutta työtahti on täysin epäinhimillinen. Tälläkin hetkellä päällä 3 projektia itselläni, joissa kaikissa tulipalokiire. Teen töitä iltaisin ja viikonloppuisinkin, burnoutin rajoilla, mutta silti on jatkuva tunne ettei saa tarpeeksi aikaan.
Ai kun pääsisi takaisin entiselle työnantajalle, jossa riitti kun työtä teki vain työaikana ja joskus hyvin, hyvin harvoin tarvitsi vain tehdä ylitöitä. Nyt osaisin arvostaa myös sitä "intohimotonta" asennetta että täällä ollaan vaan duunissa ja hoidetaan hommat, koska tämä nuorten jätkien kilpailupaikka on kyllä ihan järkky paikka olla töissä.
Kuullostaa todella paljon siltä, että vikaa on myös itsessä. Olen ollut näissä hypetetyissä IT firmoissa töissä itsekin nuorena naisena - ajan myötä noussut sitten koko developmentin vetäjäksi kansainväliselle uralle. Ensinnäkin sanot, että sua kiusataan ikäsi puolesta, mikä ei varmasti pidä paikkansa. Oletko ajatellut, että omassa tiimityöskentelykyvyssäsi on vikaa? Sovelluskehitysfirmoissa myös luodaan ja tehdään paljon omia aikatauluja, mikä vaatii hyvät kommunikaatiotaidot. vain tyhmä istuu siellä yötämyöten joka päivä, eikä avaa suutaan ja kerro, mitä pystyy tuottamaan viikossa. ja pitää sen tuottavuuden myös. Ehkä olet enemmän kasista neljään virastoihminen, joka ei tule muiden kanssa toimeen eikä ymmärrä tiimityöskentelyä, on niuho ja hankala työkaveri. Ehkä kaipaat koko ajan jotain kertomaan, mitä tehdään ja koska etkä osaa avata omaa suutasi?
Todellakin, olen huomannut olevani 8-16 virastoihminen, ja sellaiseen työhön jatkossa ehdottomasti haluan. Sellainen työ minulla oli ennen samalla alalla, en vaan ymmärtänyt mikä onni se oli.
Meillä ei muuten kauheasti tehdä tiimityötä firman sisällä. Jokaisella on omia projektejaan eri asiakkailla ja hoitaa niitä itsenäisesti. Asiakkaiden kanssa tehdään toki tiimityötä, minunkin tämänhetkisistä 3 projektistani 2 on scrum-projekteja ja niihin menee pirusti palavereihin aikaa.
Sellainen ei näissä hommissa olisi edes mahdollista että joku kertoisi koko ajan mitä tehdään. Oma työnantajani ei sitä yleensä edes tiedä varsinkaan isommissa projekteissa, se on minun ja asiakkaan välillä lähinnä. Työmääräarvioita saa toki tarjousvaiheessa esittää, mutta käytännössä työnantaja myy sen projektin aina paljon pienemmällä määrällä voittaakseen homman itselleen kilpailijoiden nenän edestä, ja siinä sitä sitten ollaan, räikeimmillään olen ollut tekemässä 3,5 työpäivässä hommaa jonka itse olin arvioinut 20 työpäivän jutuksi... Välillä mennään epärehellisyyden rajoilla kuten tämä nyt, kun minut on myyty kahteen projektiin TÄYSIPÄIVÄISEKSI resurssiksi, mitä en luonnollisesti voi olla ilman valtavaa ylitöiden tekoa kun olen kahdessa yhtä aikaa... Ja jos sanoo että en pysty enkä ehdi, niin sitä ei huomioida mitenkään, väitetään vain että tämä yksi rutistus, sitten helpottaa...
Iän puolesta kiusaaminen, no on se hyvä että joku ulkopuolinen voi tietää että suorastaan varmasti kiusaaminen ei ole totta. Naureskelut, vaihdevuosiveistelyt, ja yleinen minun kanssani kommunikoinnin välttely siihen pisteeseen asti että minulle ei tahdota puhua edes työasioita jotka pitäisi, on kuitenkin valitettavasit arkeani, samoin kuin se että selvästi on ilmaistu ettei minua haluta esim. tiimipäiviin tai pikkujouluihin. "Ne on semmoisia poikien juttuja ja pojat juo aika paljon, et varmasti viihtyisi siellä joten vietäpä sinä hyvä koti-ilta perheen kanssa"...
Tämä vain enemmän vahvistaa sitä, että vika on itsessä monellakin tasolla. Sitäpaitsi Scrumissa ei mene palvereihin aikaa, koska siinä suunnitellaan ja määritellään huomattavasti vähemmän kuin lopulta päädyt tekemään vesiputousmallisissa projekteissa. Ja kehitystähän ei ilman mitään suunnittelua edes voi tehdä.
Sitäpaitsi, miksi et vaan vaihda työpaikkaa? pätevä kehittäjä, joka on loistava tiimityössä ja pärjää tilanteissa kuin tilanteissa, työllistyy aina. Etenkin jos tausta on jostain nimekkäämmästä sovelluskehitysfirmasta. Miksi sitten jäät sinne marttyyriksi, jos kerran et viihdy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain unelmien työn 5 vuotta sitten. Kyseessä työ it-alalla erittäin arvostetusta talosta, suorastaan hypetetystä. Minun ei edes tarvinnut hakea itse työtä, vaan minut headhuntattiin aiemmasta työpaikastani. Kutsuttiin lounaalle firman edustajan kanssa. Siellä viinin ja kolmen ruokalajin aterian ohella sain kuulla kymmenen hyvää ja kaunista, miten hyvä ilmapiiri talossa on, työntekijöiden käytössä urheiluauto, hieno moottorivene, firman luottokortit jne.
Vaihdoin sitten työpaikkaa. Mutta tämä paikka on kamalin työpaikka missä olen ikinä ollut. Minua käytännössä kiusataan koska olen nelikymppinen nainen, ja muut on nuorempia ja miehiä. Lapsellisia sellaisia. Ei tämä vielä mitään, kyllä minä sen verran kovanahkainen olen että ei minuun kovasti satu jotkut poikien naljailut, mutta työtahti on täysin epäinhimillinen. Tälläkin hetkellä päällä 3 projektia itselläni, joissa kaikissa tulipalokiire. Teen töitä iltaisin ja viikonloppuisinkin, burnoutin rajoilla, mutta silti on jatkuva tunne ettei saa tarpeeksi aikaan.
Ai kun pääsisi takaisin entiselle työnantajalle, jossa riitti kun työtä teki vain työaikana ja joskus hyvin, hyvin harvoin tarvitsi vain tehdä ylitöitä. Nyt osaisin arvostaa myös sitä "intohimotonta" asennetta että täällä ollaan vaan duunissa ja hoidetaan hommat, koska tämä nuorten jätkien kilpailupaikka on kyllä ihan järkky paikka olla töissä.
Haetko muualle töihin? Luulisi että kokemuksellasi sellainen löytyisi melko helposti. Ja nythän tiedät, mitä et halua, niin se kannattaa työhaastattelussa selvittää, ettei joudu ojasta allikkoon.
Tällä hetkellä olen niin kuiviin imetty stressin ja uupumuksen takia, etten jaksa edes hakea töitä. Yritän vaan selvitä jotenkin päivä kerrallaan. Luulen, että en enää ikinä hae it-alan töitä muutenkaan, vaan sitten jos en enää jaksa, haen johonkin "tavallisiin" pienipalkkatöihin joissa ei tarvi työasioita ajatella työpäivän jälkeen enää.
Hirveää marttyyri-itkentää. Et voi olla niin tossuvainen, ettet edes työpaikkaa pysty vaihtamaan! Puhelin käteen ja soittoa? Ja kai nyt kuitenkin kun alalla olet, niin olet muodostanut jo hyvän suhdeverkon? Siitä vaan soitat seuraavan firman tuotannosta vastaavalle ja kysyt hommiin. Niin ainakin itse olen työelämäni hoitanut ja niin tämä sovelluskehitysala toimii. Se taas jos ei ole pystynyt suhteita muodostamaan edes vuosien työkokemuksella, kertoo melko paljon ammattitaidosta.
Ja opettele sanomaan Ei. Se voisi olla hyvä alku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain unelmien työn 5 vuotta sitten. Kyseessä työ it-alalla erittäin arvostetusta talosta, suorastaan hypetetystä. Minun ei edes tarvinnut hakea itse työtä, vaan minut headhuntattiin aiemmasta työpaikastani. Kutsuttiin lounaalle firman edustajan kanssa. Siellä viinin ja kolmen ruokalajin aterian ohella sain kuulla kymmenen hyvää ja kaunista, miten hyvä ilmapiiri talossa on, työntekijöiden käytössä urheiluauto, hieno moottorivene, firman luottokortit jne.
Vaihdoin sitten työpaikkaa. Mutta tämä paikka on kamalin työpaikka missä olen ikinä ollut. Minua käytännössä kiusataan koska olen nelikymppinen nainen, ja muut on nuorempia ja miehiä. Lapsellisia sellaisia. Ei tämä vielä mitään, kyllä minä sen verran kovanahkainen olen että ei minuun kovasti satu jotkut poikien naljailut, mutta työtahti on täysin epäinhimillinen. Tälläkin hetkellä päällä 3 projektia itselläni, joissa kaikissa tulipalokiire. Teen töitä iltaisin ja viikonloppuisinkin, burnoutin rajoilla, mutta silti on jatkuva tunne ettei saa tarpeeksi aikaan.
Ai kun pääsisi takaisin entiselle työnantajalle, jossa riitti kun työtä teki vain työaikana ja joskus hyvin, hyvin harvoin tarvitsi vain tehdä ylitöitä. Nyt osaisin arvostaa myös sitä "intohimotonta" asennetta että täällä ollaan vaan duunissa ja hoidetaan hommat, koska tämä nuorten jätkien kilpailupaikka on kyllä ihan järkky paikka olla töissä.
Haetko muualle töihin? Luulisi että kokemuksellasi sellainen löytyisi melko helposti. Ja nythän tiedät, mitä et halua, niin se kannattaa työhaastattelussa selvittää, ettei joudu ojasta allikkoon.
Tällä hetkellä olen niin kuiviin imetty stressin ja uupumuksen takia, etten jaksa edes hakea töitä. Yritän vaan selvitä jotenkin päivä kerrallaan. Luulen, että en enää ikinä hae it-alan töitä muutenkaan, vaan sitten jos en enää jaksa, haen johonkin "tavallisiin" pienipalkkatöihin joissa ei tarvi työasioita ajatella työpäivän jälkeen enää.
Hui! Tuota menoa olet pian burn outissa! Ota hyvä ihminen ajoissa nyt saikkua, jotta saat itsesi siihen kuntoon, että voit miettiä järkevästi seuraavaa ratkaisua. Selviäminen päivä kerrallaan kuulostaa hyvin huolestuttavalta.
Tätä tämä on viimeiset 5 vuotta ollut, siihen on tavallaan jo tottunut. Että ei voi ajatella mitään muuta kuin että täytyy selvitä tästä päivästä, tai tästä tunnista, tai kun oikein pahaksi menee niin tästä minuutista, miettimättä seuraavia, koska jos päästää yhtään ajatuksensa tulevaan tulee ahdistus kaikesta siitä mitä pitäisi ehtiä mutta mikä vaikuttaa inhimillisesti mahdottomalta.
Taas on tulossa viikonloppu jolle olen aikatauluttanut itselleni runsaasti töitä, jotka on pakko saada valmiiksi maanantaiksi. Asiakas uhkailee jo suorastaan kun piti olla jo aiemmin valmis, mutta ei ollut koska 2 muuta projektiani on syönyt aikaani - 2 muuta projektia, jotka pomo priorisoi korkeammalle luullen että tämän yhden työn asiakas kyllä ymmärtää lykkäyksen, mutta ei sitten ymmärtänytkään. Ja nyt sitten koodataan viikonloppu, yöt ja päivät. Kaikki vaan ihanalle it-alalle, tervetuloa :D Tämä on helvetti maan päällä.
Kyllä tää täältäkin päästä vaikuttaa ihan omalta syyltä. Kun ei osata sanoa suoraan Ei, ei pitää puolia eikä muutenkaan käsitellä muita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain unelmien työn 5 vuotta sitten. Kyseessä työ it-alalla erittäin arvostetusta talosta, suorastaan hypetetystä. Minun ei edes tarvinnut hakea itse työtä, vaan minut headhuntattiin aiemmasta työpaikastani. Kutsuttiin lounaalle firman edustajan kanssa. Siellä viinin ja kolmen ruokalajin aterian ohella sain kuulla kymmenen hyvää ja kaunista, miten hyvä ilmapiiri talossa on, työntekijöiden käytössä urheiluauto, hieno moottorivene, firman luottokortit jne.
Vaihdoin sitten työpaikkaa. Mutta tämä paikka on kamalin työpaikka missä olen ikinä ollut. Minua käytännössä kiusataan koska olen nelikymppinen nainen, ja muut on nuorempia ja miehiä. Lapsellisia sellaisia. Ei tämä vielä mitään, kyllä minä sen verran kovanahkainen olen että ei minuun kovasti satu jotkut poikien naljailut, mutta työtahti on täysin epäinhimillinen. Tälläkin hetkellä päällä 3 projektia itselläni, joissa kaikissa tulipalokiire. Teen töitä iltaisin ja viikonloppuisinkin, burnoutin rajoilla, mutta silti on jatkuva tunne ettei saa tarpeeksi aikaan.
Ai kun pääsisi takaisin entiselle työnantajalle, jossa riitti kun työtä teki vain työaikana ja joskus hyvin, hyvin harvoin tarvitsi vain tehdä ylitöitä. Nyt osaisin arvostaa myös sitä "intohimotonta" asennetta että täällä ollaan vaan duunissa ja hoidetaan hommat, koska tämä nuorten jätkien kilpailupaikka on kyllä ihan järkky paikka olla töissä.
Kuullostaa todella paljon siltä, että vikaa on myös itsessä. Olen ollut näissä hypetetyissä IT firmoissa töissä itsekin nuorena naisena - ajan myötä noussut sitten koko developmentin vetäjäksi kansainväliselle uralle. Ensinnäkin sanot, että sua kiusataan ikäsi puolesta, mikä ei varmasti pidä paikkansa. Oletko ajatellut, että omassa tiimityöskentelykyvyssäsi on vikaa? Sovelluskehitysfirmoissa myös luodaan ja tehdään paljon omia aikatauluja, mikä vaatii hyvät kommunikaatiotaidot. vain tyhmä istuu siellä yötämyöten joka päivä, eikä avaa suutaan ja kerro, mitä pystyy tuottamaan viikossa. ja pitää sen tuottavuuden myös. Ehkä olet enemmän kasista neljään virastoihminen, joka ei tule muiden kanssa toimeen eikä ymmärrä tiimityöskentelyä, on niuho ja hankala työkaveri. Ehkä kaipaat koko ajan jotain kertomaan, mitä tehdään ja koska etkä osaa avata omaa suutasi?
Jos yllä oleva kommentoija ei ole se kuuluisa narsistipomo niin kuka sitten :D Tai ehkä hän on vain se perinteinen provo.
Mulle unelmien työn tekee hyvät työkaverit ja reilu, tasapuolisesti kohteleva esimies.
Mitä aloittaja tarkoittaa unelmien työllä? Työtä, josta on aina haaveillut, vai työtä, jossa aikansa oltuaan toteaa, että ei halua enää vaihtaa mihinkään muuhun työhön?