Entisten "ystävien" käytöksestä

Tutustuimme kymmenen vuotta sitten, yläasteella. Olimme todella tiivis viiden hengen porukka ja olimme aina yhdessä seitsämän vuoden ajan. Vähitellen erkaannuin hieman porukasta kun muutin miesystäväni kanssa yhteen ja sain muitakin kavereita.
Kuukausi sitten kun näimme he vähättelivät minua. "Et ole töissä, koska olet laiska" "Mitä meinasit elämälläsi tehdä, kun ei työtkään onnistu?" En ole vain saanut töitä, ja se tuntuu muutenkin jo tarpeeksi pahalle. Kaiken huipuksi puhuivat omia juttujaan ja kun kysyin mistä puhuivat, esittivät etteivät kuulleet.
Samaiset "ystävät" olivat myös ennen kilttejä kaikille ihmisille. Nykyisin jos vastaan tulee esimerkiksi lihava ihminen, he heittävät kommentteja "jos olisin noin läski, tappaisin itseni" niin että kommentoitava varmasti kuulee. Itse en kestä tuollaista kommentointia yhtään :( Mitä heille on voinut tapahtua että ovat muuttuneet tuollaisiksi?
Vaikka edellisestä tapaamisesta on kuukausi, en saa tuota kohteluani mielestäni pois. Ainoat ystävät käyttäytyvät kuin olisin paskaa. Päätin että päästän irti, enkä pidä tuollaisiin ihmisiin enää yhteyttä. Noin vuoden ajan, joka kerta kun olemme tavanneet, olen saanut kuulla vähättelyä. Olen huomannut että he ovat onnistuneet vähättelyssäni ja olen joka tapaamisen jälkeen itkenyt. Vuoden mittaan olen myös huomannut että ajattelen enemmän ja enemmän kuinka huono olen ja kuinka en pysty mihinkään. En tahdo enää lähteä ulos, koska tunnen ettei kukaan halua tutustua minuun, enkä edes enää osaa tutustua muihin, kun tunnen että minussa ei ole mitään kiinnostavaa. Enkä tiedä haluanko päästää ketään enää lähelleni, jottei tarvitsisi kokea samaa uudelleen.
Kuinka päästä yli tästä? Onko muilla samanlaisia kokemuksia?