Onko ok, että miesystävä haluaa tulla mukaan lääkärikäynnilleni?

Ei hyvää päivää...Jos minun miesystäväni yrittäisi tuppautua mukaan lääkäriin, en voisi uskoa korviani. Siis siksi, että miten minulta olisi voinut mennä ohi siihen mennessä miehen kontrollinhalu.

Surullista, että kysyt tällaista. Se kertoo aika karua kieltään rajattomuudesta, itsemääräämisoikeuden puutteesta sekä heikosta itsekunnioituksesta.

Jotenkin tuli mieleen tää: http://www.feissarimokat.com/2016/09/naisten-kampaamo/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ota vastaanotolle jos et ITSE halua.

Viimeistään kun lapsi täyttää 18 alkaa lääkärit tarkistamaan siltä lapselta saako vanhempi vielä tulla vastaanotolle sisälle. Jokaisella on oikeus yksityisyyteensä!

Itse ottaisin kuskiksi jos haluaa tulla henkiseksi tueksi, mutta jättäisin ulos vastaanotolta ! Mitä hän pelkää - että paljastat perheväkivaltaa vai että lääkäri planee sinua ?

Mies vie minut sinne, minulla ei ole ajokorttia. Tuskinpa siitä haittaakaan on, jos tulee mukaan vastaanottohuoneeseen. Ei tähän käyntiin liity mitään intiimitutkimuksia, vaikka raskaana olenkin. Ap

Minä itse kokisin että tämä edesauttaa tavan muodostumista - joskus varmasti tulee vastaan läkärivierailu, johon mielummin menen yksin, joten tuleeko silloin isompi riita että mikä juttu tämä on ettei nyt enää saakaan tulla mukaan..?

Aloituksessasi jäi se olo, että hän haluaa tulla varmistamaan ettei lääkärinketale vain rietastele jos tissiliivisikin näkee - jos tämä paidan nostaminen on se kynnyskysymys nauraisin hänelle päin naamaa. Olet vain yksi 'paita pois' potilas satojen joukossa. Jos hän aidosti haluaa tsempata ja osoittaa välittämistä niin omahan on päätöksesi. Siis SINUN ei hänen.

Tää on niin huono provo!

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin huono provo!

Ei ole provo. Toisten miehet vaan välittävät enemmän kuin toisten. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin huono provo!

Ei ole provo. Toisten miehet vaan välittävät enemmän kuin toisten. Ap

No tuleeko se mies mukaan lääkärikäynnille, jos saat ajan naislääkärille? Tai papaseulontaan, jos sen ottaa naisterkkari? Raskauteen liittyvät käynnit ovat asia erikseen, kun niissä kuitenkin kyse on siitä yhteisestä lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin huono provo!

Ei ole provo. Toisten miehet vaan välittävät enemmän kuin toisten. Ap

Korjaan: toisten miehet vaan kontrolloivat enemmän kuin toisten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin huono provo!

Ei ole provo. Toisten miehet vaan välittävät enemmän kuin toisten. Ap

Jep. "Välittämisen" kautta vahtii ja kontrolloi. Olen ollut tuossa tilanteessa, ja eihän siitä mitään tullut. Paheni asteittain. Juuri tuota "Olen susta huolissani koska välitän niin paljon"- tuubaa aluksi. 

Ei ole välittämistä. Vastaus kysymykseesi: ei todellakaan ole ok. Jos ajattelet omilla aivoillasi, niin tällaistaei tarvitsisi edes kysyä täällä. Provo.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia. Mun mies oli aina mukana kun raskaana kävin jossain tutkimuksessa. Siellä ne ukot molemmat toljotti jalkopäässä, lääkäri ja oma mies.

Mulla myös mies aina mukana.

On todistaja aina mukana, jos/kun pitää ottaa yhteyttä potilasasiamieheen.

Miehen mukana olo luo mulle turvallisuuden tunnetta, minulla on paha paniikkihäiriö ja pelkään ihmisiä.

Ihan sama kumpaa sukupuolta lääkäri on ja oma mies on nähnyt musta kaiken jokatapauksessa.

Ai välittämistä? Pakko tulla mukaan mieslääkärille, mutta ei naislääkärille... KOhta luetaan lehdistä, kun mies on motannut lääkäri, kun toinen on tutkinut pikkurouvaa...

Ap. Ei ole normaalia, eikä ole välittämistä vaan silkkaa kontrollointia, ettet vaan vahingossa petä siellä lääkärin kanssa! Taas yksi tyhmä lisää...

Hälytyskellojen pitäisi soida kalkattaa nyt kovaa.. Kuulostaa ylimustasukkaisen, kontrolloivan ja alistavan miehen käytökseltä edes ehdottaa moista.

Jos lääkärikäynti ei koske miestä (yhteisen vauvan ultraus), vaadi miestä tulkiksi tai henkiseksi tueksi mahdollisten todella vakavien uutisten varalta (syöpätutkimukset), hän ei kuulu hoitohuoneeseen mukaan, jos ap itse kuitenkin "käy ihan täysillä" eli ei syystä tai toisesta ole jotenkin rajoittunut huolehtimaan itsestään ja ajamaan asioitaan normaalin aikuisen ihmisen tavoin.

Miehen mukanaolo ihan tavallisella lääkärikäynnillä on toki ymmärrettävää, jos ap ei ole henkisesti aivan aikuisen tasolla ja siten tarvitsee tukihenkilöä. Sairaskertomukseen tulee myös maininta tukihenkilön läsnäolosta.

Vierailija kirjoitti:

Tai, oikeammin ehdottomasti vaatii tulla. Minulta todennäköisesti kuunnellaan hengitysäänet jolloin pitää nostaa paitaa ja lääkäri on miespuolinen kun en saanut aikaa naislääkärille. Nykyään nuo ajat ovat ainakin kiireellisenä niin hankalia saada, ettei näihin asioihin juuri voi vaikuttaa. Minusta miesystävän läsnäolo lääkärissä tuntui ajatuksena alkuun vähän erikoiselta, mutta toisaalta tuollainen huolenpito ja välittäminen on kyllä ihanaakin eikä siellä mitään kummallista tai salaista tapahdu niin miksipä ei.

Ystäväni kauhisteli tätä ja sanoi, ettei ikinä ottaisi miestä mukaan "rutiinikäynnille" joten siitä virisi ajatus että ehkä noinkin sitten voi asiat nähdä ettei olisikaan ok. Ystäväni mukaan vain lapset tarvitsevat saattajan tai vajaavaltaiset, mutta minusta hän ei ymmärtänyt että kyse on välittämisestä.

Kirjoitan isoilla kirjaimilla jotta ymmärrät: EI OLE OK.

Ilmeisesti miehesi ei ole kantasuomalainen.

Paska provo taas. On tosi normaalia kontrolloida, vahtia, olla sairaalloisen mustasukkainen ja kohdella kuin pientä lasta...

Joo, on kyllä kokemusta. Sairaalloisen mustasukkainen ex suuttui siitä, ettei päässyt lääkärissä mukaan toimenpidehuoneeseen ( ahdas tila ja toivottiin siksi ettei ylimääräisiä mukaan) ja lääkäri oli mies... Ex siis viisaassa päässään päätteli lääkärin halunneen iskeä minut ja me olimme tietysti vetäneet pikapanot toimenpidehuoneessa :)

Suosittelen juoksemaan ja lujaa. Kohta menemisesi kellotetaan ja joudut kuulustelupenkkiin jos kauppareissu kestää minuutinkin kauemmin kuin yleensä. Niin ja ystäviä ei lopulta enää saa olla, eka lähtee miespuoliset ja sen jälkeen naispuolisetkin koska "voivat houkutella pettämään!".

Voit selvittää itse, onko kyse sairaalloisesta mustasukkaisuudesta, kun sanot miehelle, että sinä menet sinne vastanotolle yksin, mutta mies voi tulla kuskaamaan ja odottamaan sinne odotushuoneeseen, että sinusta se on parempi nyt, kun ei ole kyse raskaudesta. Katso, kuuntele ja tarkkaile miehen reaktioita, sillä jos hän alkaa todella vaatimalla vaatia päästä mukaan, pakottaa sinua myöntymään, tai pitää itsestään selvyytenä, että ilman muuta hän tulee mukaan, niin kysy suoraan, johtuuko se siitä, että on mieslääkäri ja eikö hän luota sinuun.

Jos saat selville, että mies ei päästä sinua yksin lääkäriin sen vuoksi, että lääkäri on mies, niin suosittelisin olemaan sitomatta itseäsi mieheen, joka jo tuossa vaiheessa on sairaalloisen mustasukkainen. Se ei ikävä kyllä katoa se sairas mustasukkaisuus, vaan lisääntyy ja muuttuu pahemmaksi.

Jos mies on kulttuurista, jossa nainen on alistettu, eikä voi liikkua itsenäisesti, niin mieti kahdesti, oletko oikeasti onnellinen, jos sinua vahditaan ja epäillään koko ajan / toistuvasti.

Huh. Minulla oli toistakymmentä vuotta sitten intialainen miesystävä, jolla oli tuonsuuntaisia taipumuksia. Hän oli olevinaan aivan länsimainen, koska oli työskennellyt länsimaissa parikymmentä vuotta, mutta hänen taustansa kyllä alkoi näkyä sitä mukaa, kun hieman vakiinnuimme. Lääkärille minun ei tarvinnut suhteen aikana mennä, mutta päätellen siitä, kuinka tiiviisti mies pyrki valvomaan esimerkiksi kauppareissujani, työssäkäyntiäni ja virastoissa asiointiani, naislääkärillekin meneminen yksin olisi saattanut olla hänelle liikaa. Jos puhelimestani kuului miehen ääni, hän saattoi siepata puhelimeni ja ruveta tivaamaan, kuka linjalla oli ja mitä hän halusi, vaikka olisi työasioista puhuttu. Ihan aluksi yritin uskoa, että kyseessä oli välittäminen, huolehtiminen ja suojeleminen, kuten hän sen sanoi, mutta kyllä sieltä takaa paistoi silkka omistamisenhalu ja kontrolloiminen. Ja se oman "kunnian" valvominen, joka käytännössä on toisen alistamista ja saattaa johtaa ennalta-arvaamattoman vakaviin seurauksiin. Minä otin lopulta jalat alleni, mutta olipa muuten vaikeaa päästä eroon miesystävästä, jonka kanssa en asunut enkä ollut edes kihloissa. Hänen ex-vaimoillaan oli ollut siinä pirusti pahempi urakka.