Mitä tekisit 200 vuotta sitten?

Olisin kuollut imeväisenä sairastettuun vesirokkoon, lähellä oli nytkin..

Olisin kai joku talonpojan emäntä korven keskellä, ihan niin kuin nytkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin kulkuri. Keräilisin metsästä marjoja ja pyydystäisin ansoilla pikkueläimiä ruuaksi ja nahkoiksi. Ryöstelisin mummeleita ja päihtyneitä. Raiskaisin yksinäisiä naisia.

Vieläkö tuohon aikaan tarvitsi luvan koti- tai ainakin lähipitäjistä poistumiseen?? No joka tapauksessa mahdollisen ruoskinnan jälkeen olisit joutunut todennäköisemmin Siperiaan vuosikausiksi pakkotyöhön, sieltä olisit vapauduttuasi voinut kävellä kotiin ...

....ja minä taas edelleen ihmettelen, miksi siperia- perinne on katkaistu, jos Putinilta saisi hyvän tarjouksen vankileiripaikoista, niin eikö yhteistyötä venäjän kanssa voitaisi elvyttää? Sinne vaan siperiaan kaikki vakaviin rikoksiin syyllistyneet, se taitaa kaalisoppa venäjällä tulla halvemmaksi, kuin täysihoito suomalaisissa vankiloissa.

Esimerkiksi olisin myllärin tytär, joka on nainut sepän pojan, josta tulee seppä. Ainoasta pojasta tulee seppä jne...Tai sitten olisin torpparin vaimo, jolla monta lasta. Voisin olla myös yksinäinen äiti pojan kanssa ja menen myöhemmin naimisiin itseäni reilummasti nuoremman miehen kanssa.

Olisin ehkä jonkun Helsingissä asuvan virkamiehen vanhapiikatytär. Asuisin kotona ja harrastaisin kirjontaa ja lukemista.

Minä ja lapsi olisimme kuolleet synnytyksessä. Kiitos nykylääketieteen olemme sektiovauvani kanssa kotona molemmat hyvinvoivana. :)

Joko olisin kuolliut 3-vuotiaana verenhukkaan tai sitten käteni olisi onnistuttu amputoimaan... Sitten olisin yksikätinen hylkiö.. tuskin raajarikoille on ollut tuolloin paljon kysyntää...

Olisin kuusten kätköissä keittämässä pontikkaa.

Minulla olisi 20 lasta ja minä vain löhöilisin kotona kun he tekevät töitä

Olisin luultavasti jo kuollut johonkin tautiin, synnytykseen tai yleiseen rasitukseen. 52-vuotiaana olisin joka tapauksessa jo varmaan aika raihnaisessa kunnossa. Olisin luultavasti mennyt/joutunut suht nuorena naimisiin ja ties kuinka monta lasta olisin jo tehnyt, joista varmaan suuri osa olisi kuollut pienenä. Varsin mahdollisesti olisimme muuttaneet silloiseen lappilaisten eldoradoon, Ruijan rannikolle kalastajiksi. Parhaassa tapauksessa, jos minulla olisi ollut aivan satumainen onni, niin joku pappi tai opettaja olisi huomannut lahjakkuuteni, adoptoinut minut ja lähettänyt opiskelemaan... ehkä minusta olisi tullut opettajatar ja olisin onnistunut väistämään kosijat ja elämään tyytyväistä vanhapiikaelämääni tullen niukasti toimeen omillani vaatimatonta elämää viettäen. Siihen olisi kyllä vaadittu aivan käsittämätön mäihä. Olisin varmaan aika uskonnollinenkin, vaikka nyt en sitä ole.

Minut olisi luultavasti tapettu heti synnytyksen jälkeen epäkelpona yksilönä, joten en olisi elänyt niin kauan kuin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Olisin kuusten kätköissä keittämässä pontikkaa.

Ei olisi tarvinnut mennä piiloon. Viinan kotipoltto oli täysin laillista 1860-luvulle saakka.

Olisin jo kuollut. Jos ajatellaan että en olisi sairastunut vakavasti, niin olisin 32-vuotias maho vanhapiika. Luultavasti asuisin isäni kanssa. Isäni olisi seppä (isän puolen suvussa oli seppiä, ammatti kulki isältä pojalle). Huono terveys estäisi fyysisesti raskaat työt, joten olisin tuomittu köyhyyteen ja kurjuuteen isäni kuoleman jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Parhaassa tapauksessa, jos minulla olisi ollut aivan satumainen onni, niin joku pappi tai opettaja olisi huomannut lahjakkuuteni, adoptoinut minut ja lähettänyt opiskelemaan... ehkä minusta olisi tullut opettajatar

Ap:n aloitus oli tietysti vain ajatusleikki ja kaikki saavat keksiä vastaukseensa mitä vaan, mutta itse ajattelin, että tarkoitus oli siirtää nykypäivän tilanne menneeseen. Oletko nykyajassa opettaja, erityisen lahjakas tai opettaja, vai menitkö nuorena naimisiin ja sait paljon lapsia? Kommentissasi oli niin paljon eri vaihtoehtoa ja jossittelua, että oliko siinä oikeastaan mitään sellaista, mitä sinä olet nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parhaassa tapauksessa, jos minulla olisi ollut aivan satumainen onni, niin joku pappi tai opettaja olisi huomannut lahjakkuuteni, adoptoinut minut ja lähettänyt opiskelemaan... ehkä minusta olisi tullut opettajatar

Ap:n aloitus oli tietysti vain ajatusleikki ja kaikki saavat keksiä vastaukseensa mitä vaan, mutta itse ajattelin, että tarkoitus oli siirtää nykypäivän tilanne menneeseen. Oletko nykyajassa opettaja, erityisen lahjakas tai opettaja, vai menitkö nuorena naimisiin ja sait paljon lapsia? Kommentissasi oli niin paljon eri vaihtoehtoa ja jossittelua, että oliko siinä oikeastaan mitään sellaista, mitä sinä olet nyt?

Yritin miettiä tätä realistisesti siltä kannalta, mitä vaihtoehtoja minulla tuolloin olisi ollut. Ensimmäinen "jos" tulee jo iästäni, sillä tarina päättyisi lyhyeen, jos 52-vuotiaana olisin jo maannut hyvän aikaa haudassa.

Olen joskus tehnyt sijaisena opettajankin työtä, mutta en ole varsinaisesti opettaja, vaan kääntäjä. Mietin vain, millaisia työmahdollisuuksia tuohon aikaan olisi ollut naimattomalle, oppia saaneelle naiselle, ja opetusala tuli ensimmäisenä mieleeni. Ehkä myös kääntäjänä olisin pärjäillyt jotenkin, mutta minulla on sellainen käsitys, että tuohon(kaan) aikaan kääntäjille ei suuria summia makseltu, vaan piti olla jokin muu työ, vaikkapa kirjailija, tai sitten käännöksiä tekivät sukulaisten nurkissa majailevat vanhapiikasisaret tienatakseen taskurahoja. Naimattomuutta olisin tuohon aikaan pitänyt tavoitteenani siksi, että pelkäsin nuorena synnytystä ihan sairaasti ja ehkäisykeinojen puutteessa olisin varmaan mieluummin jäänyt naimattomaksi kuin ottanut riskiä, ja toinen syy on se, etten olisi halunnut taipua miehen käskyvallan alle, kuten naimisissa olevat naiset tuohon aikaan olivat. 

Mutta kuten sanottu, todennäköisimmin noilla lähtökohdilla (syntynyt köyhään perheeseen Lapissa) olisin tässä iässä jo kuollut, ja se siitä.