En tajua, että mitä autistien mielessä liikkuu.

He eivät selvästikään tajua lainkaan toisten ihmisten ajatuksia ja tunteita, vaikka kyseessä olisi kuinka hyvätasoinen ja älykäs autisti tahansa. He selvästi ajattelevat, että he saavat tehdä ihan mitä tahansa haluavat ja että heillä on oikeus suuttua heti jos kuinka ystävällisesti tahansa huomauttaisi sopimattomasta käytöksestä. Eräskin tuntemani autisti on käsittääkseni melko hyvätasoinen autisti, mutta silti hän saattaa kulkea perässäni yhteen menoon vaikka monta tuntia, toistella koko ajan nimeäni, kosketella minua koko ajan ilman lupaa ja vain nauraa kun minä kysyn, että mitä asiaa hänellä on kun hän toistaa nimeäni. Sitten jos sanon ihan ystävällisesti, että saisinko hetken olla rauhassa, että minua ei saa koskea ilman lupaa eikä nimeäni tarvitse jankuttaa koko ajan, niin hän suuttuu, alkaa huutamaan, että "Noin ei minulle sanota tai se on varma että annan sinulle selkään" ja kulkee ympäriinsä hokemassa, että minä olen ilkeä ja että hän isokokoinen ja vahva mies kyllä vielä hakkaa minut pienikokoisen ja paljon häntä heikomman naisen. Hän on sukulaiseni ja joudun siksi tapaamaan häntä aina silloin tällöin. Viimeksikin lapseni rippijuhlat menivät pilalle, kun hänen vanhempansa toivat hänet mukaan vaikka häntä ei oltu edes kultuttu ja hän koko rippijuhlien ajan seurasi ja kosketteli ripille päässyttä tytärtäni, kosketteli häntä koko ajan, toisteli hänen nimeään ja sai raivokohtauksen kun tyttäreni sanoi, että "Lopeta, minun takamustani ei saa koskea ilman lupaa".