***LOKAMAMMAT (2) MAANANTAI***

Sain miehen leikkimään vauvan kanssa niin saa ite viettää laatuaikaa koneella. ;)



Otettiin tossa typykän kanssa pienet päikkärit " vapaapäivän" kunniaksi, en oikeen kunnolla pystyny nukahtaa mut sellasessa horteessa kävin hetkellisesti.

Ei oo kyllä jaksanu tänään tehä yhtään mitään. No, onhan sitä päivä huomennakin.



Lokavaavi:

Me ollaan nyt reilu kuukaus harjoteltu kiinteiden syömistä ja en ole kyllä ollut sen suhteen mitenkään hirmu järjestelmällinen. Joinain päivinä saatetaan syödä esim. aamupäivällä maidon lisäksi hedelmäsosetta, iltapäivällä perunaporkkanasosetta ja sitten illalla vielä perunaporkkanavelliä, mutta sitten joinakin päivinä annan vaan esim. illalla perunaporkkanasosetta.



Ei ole kyllä yöunissa ollut mitään eroja antoi sitten 3 kiinteetä ateriaa päivässä tai vaan sen yhden. Nyt viikonloppuna Dina alkoi nukkumaan noita 8 tunnin pätkiä vaikka sai vaan iltasin sosetta.



Tuntuu että Dina olis alkanut nyt syömään/juomaan maitoa tosipaljon vähemmän kuin ennen. Kai se johtuu noista kiinteistä. Mietityttää vaan että saako nyt sitten tarpeeksi ravintoa ja vitamiineja kuitenkin. No, perjantaina on neuvola ja toivonmukaan myös päästäis sinne.



Täytynee alkaa laittamaan likalle iltapalaa.. (siitä puhe mistä puute).



-Mari-

Tultiin juuri neuvolasta ja eikä olisi poika mallikkaammin voinut käyttäytyä (kun 4kk neuvolakäynti oli katastrofi), hymyili vaan ja jutteli. Ja ei siis ollut moksiskaan rokotuspiikistä, ei mitään...ihme!



Nyt siis 69 cm ja 8.180 kg.



KORTEISTA: mä teen itse kaikki mahdolliset kortit, tavallaan mun ' harrastus' . Kiva on saada perintein menoin, eli postitse, kortteja tai kirjeitä. Mulla on yksi kirjekaveri ollut jo n. 25 v ja edelleen kirjoitellaan perinteisiä kirjeitä...asuu Ruotsissa eikä olla koskaan tavattu. Jännä että yksi tällainen jäi niistä ' miljoonista' kirjekavereista teininä.



SYNNÄRIN HUONEKAVERISTA: Ekan yön olin kahden hengen huoneessa ja tosi mukava mamma verhon takana. Sitten sain yhden hengen huoneen, jossa vietinkin sitten viikon.



YÖT: Nykyään poika nukahtaa iltapuuroonsa noin 20-21 ja eka kerta syödään 03-05 aikaan. Sitte nukkuu johki 0630-07 ja siitä se päivä taas alkaa (liiiiiian aikaista mulle, aamutorkku)



KIINTEISTÄ: me ollaan syöty nyt noin reilu kuukauden päivät. Aamupäivällä puoli purkkia Pilttiä (mikä nyt onkaan päivän ruoka), iltapäivällä hedelmä/marjasose ja illalla puuro. Hyvällä ruokahalulla syö. Pikkuhiljaa annoksia suurentanut. Jostain syystä peruna-kukkakaali on in, sitä menisi vaikka kuin.



Puuron myötä on kakkakin tullut kiinteäksi, vähänkö hämmästyin kun olikin vain köntsä vaipassa, hehe.



OLIKOS teillä kavereita/tuttuja samaan aikaan raskaana kuin itse olitte?



Siis meillä (mun kaverit/kolleegat ja miehen omat kaverit sekä yhteiset) oli 18 kpl yhteensä, jotka saivat -05 ja nyt viimeisin sai viime viikolla babyn. Mieletön babybuumi ! On ainakin mammakolleegoita joilta kysyä jos jotain tulee mieleen, teidän lisäksi. Meillä onkin aika tiiviit treffit näidän mammojen kanssa.



Käytiin jättämässä pojan passianomus, huvittavaa että virkailija halusi nähdä onko kyseessä sama pieni ihminen kuin kuvassa. Eli ottakaa lapset mukaanne jos hankitte heille passia, näytille.



Jepulis, mies huutaa että ruoka valmis, täytyy mennä.

puuroon nukahda vaan sitä syödessään tai sen jälkeen...jeps hyvä tää mun kielioppi. Heeei !

Lokavaavi: Niistä määristä,



Eli annan tota itsetehtyä perunaporkkanasosetta yhden jääpalakuutiollisen kerralla, ja hedelmäsosetta syö sellasen vajaa puolipurkkia kerralla ja noiden lisänä menee aina maitoa joku 100ml.



Meilläkin on alkanut vasta nyt menemään enemmän sisään kuin mitä jää ulos, mutta tarkkana saa olla ettei anna liikaa maitoa ensin, sitten ei jaksakaan enää syödä ruokaa.



Kyllä se siitä, harjoitus tekee mestarin ja eiköhän nää ala vielä joskus nukkumaan öitäkin kunnolla. (toivossa on hyvä elää...) :)

Piti lähteä jumppaan, mutta mies juuttui ruuhkaan ja ei ehdi ajoissa kotiin :(



On kiva saada kortteja, mutta myönnän ja häpeän, olen itse huono niitä lähettämään. Yritän silti aina välillä tsempata. Digikamera on pop, voi napsia kuvia mielin määrin. Teetän paperikopioiksi sitten parhaimmat. Ja digikuvia voi laittaa myös sähköisesti tutuille ja mm. kummeille.



MUTU kyseli nukutaanko yöt jo. No ei. 3-4 syömiskertaa edelleen! Ei taida vasta kuin iltapuuro tuoda tuohon helpotusta???



PÄIVÄKIRJAsta. Kirjoitan blogia ja tulostan sivut kansioon poikaa varten myöhemmin luettavaksi. Sairaalassa kirjoitin peperille päivän tapahtumia.



HUONEKAVEREISTA. ihan kiva kaveri, oltiin kahden hlön huonessa. Ainoa huono puoli oli että kuorsasi...



Nyt alkaa poju vääntää sylissä siihen malliin että on nälkä joten moikka!



t. Harju ja kiemurteleva poju

Onkohan truutta saanut jo öljyä? Toivottavasti.



Meillä on digikameera mutta kyllä mä vielä kaivoin sen tavallisen filmikameran esille kun tuntui ettei saada ikinä teetettyä noita digikuvia ja haluun jotain kumminkin albumiinkin. Mutta on se digikamera hieno keksintö kun saa napsittua niin paljon kuvia kun vaan jaksaa ja huonot saa heti pois (olen aika huono kuvaaja) ja nyt ollaan väsätty nettiin Jesselle kotisivut niin saa digikuvat helposti sinne.



Kortteja mä tykkään enempi lähetellä mutta onnittelu tekstareitakin lähtee jos en ole ehtiny korttia saamaan aikaseks tai kyseessä on joku vähemmän läheisempi ystävä.

Kirjeitä mä rakastan edelleen kirjotella siis ihan perinteisiä kynä ja paperi juttuja : ) mulla on lapsuudesta kans jääny kirjekavereita ja ollaan säännöllisesti vielä kirjoteltu.



Mä kans olen kiinnostunut tosta et millasia määriä teillä syödään. Meillä Jesse ei erityisemmin peruna soseista tykkää mutta on nyt ruvennut syömään perunaa ja kukkakaalia mutta hedelmä soseita menis varmaan purkillinen kerralla. Mä olen nyt vaan yhesti antanu sille yks kolmas osan perunaa ja kukkakaalia ja sit hedelmä sosetta hiukan jälkiruuaks ja sit tissi päälle ja illalla maissivelliä noin 150ml-200ml ja maitoa. Jos annan joka ruokailun yhteydessä soseita niin sit tissi maitoa menee vähempi enkä haluis et se viel kokonaan loppuis kun on aika lailla jo vähentyny muutenkin :(



Joo mulla oli kans paljon kavereita raskaana samaan aikaan, onneks olin mäkin, mä olen toivonu jo niin kauan vauvaa että olisin ollu kateudesta vihreä jos en ois ittekki saanu. Mun yks parhaimmista kavereista oli jopa samaan aikaan laitoksella kun minä.



Nyt tarttee lopetella Jesse kaipaa seuraa.



Heippås

T.Silja

Pikavisiitti...

Viikonloppu vierähti sitten taas hujauksessa, kävin tuossa pikaisesti lukemassa pinkat (eikä mieleen tietenkään jäänyt mitään)...



Meidän perjantain syntymäpäivävierailu päättyi sitten kyyneliin... Kahvit ehditiin juoda ja hetki seurustella, kunnes neiti varasti shown. Eikä rauhoittunut ennenkuin autossa. Kai niitä sylejä oli sitten äkkisilteen pienelle vähän liikaa. Pikku-ukko kyllä matkusti mummolta mummolle varsin tyytyväisenä =).



" PÄIVÄKIRJOISTA" ... Kotiuduttuamme sairaalasta kaivoin vihkon esille, tarkoituksena kirjata syötöt ylös. Vihkosta löytyy tasan kaksi merkintää, jonka jälkeen totesin ettei siinä taida olla mitään järkeä. Vauvakirjoihin on kirjoiteltu vähän " valikoiden" ja raskausajasta kirjoitin myös jotain pikkujuttuja ylös.



HUONEKAVEREISTA... Mulla oli varsinainen hormonihirviö huonekaverina. Eli ylhäisessä yksinäisyydessä tuli viikko vietettyä ;). Olin ihan tyytyväinen, sai rauhassa levätä ja treenata vauvojen kanssa.

Kiva yllätys aamutuimaan; öljy loppu ja isäntä hakemaan hätävara-öljyä kanistereilla! lauantaina ollaan tilattu öljyä, mutta nyt tuli kaamee pelko, josko öljyautotkin on lakossa??? No, mies selvittää asiaa..Ois aika kaameeta jäädä 8-henkinen perhe, jossa pien vauva, vaille lämmitystä ja lämmintä vettä:o(.



Ihanaa on tässä päivässä se, että pääsen sinne ravintolaan syömään..Tuntuu, että nykyään kaikki mielihyvä liittyy syömiseen... Kyllä se toki tekee korvien välillekin hyvää, kun pääsee jutustelemaan ja nauramaan hyvien ystävien kanssa ja ilman lapsia.



Tuntuu, että noi uni-itkut senkun pahenee: Taas aamu-torkuille mennessä, Milo huusi ja huusi ja sitte ykskaks rauhottu ja nukahti.. Mikähän idea tossakin on, ei ymmärrä, ei.



Meillä vaan toi soseiden antaminen siirtyy, ku en perskules muista ostaa kameraan filmiä, ja en voi antaa sosetta ennenkuin voin ikuistaa sen ainutlaatuisen hetken:o). Mä oon niin " vanhanaikainen" , etten huoli digikameralla otettavaksi niitä kuvia, vaan haluan ihan tavallisella kameralla tavalliset paperikuvat.. Mulla on muitakin vanhanaikasia juttuja, kuten se, että toivon itse saavani ja haluan myös ystäville onnittelukortit lähettää ihan perinteiseen malliin postin kautta enkä tekstareina tai sähköpostilla onnea toivottaa.. Onkos muilla vastaavia traumoja?



Ens lauantaina ois sitten meillä 17-vuotishääpäivä. Vähän jänskättää, millaisen vastaanoton mummi, eli mun äiti, saa, kun jätämme Milon ja sisarukset mummin hoiviin muutamaksi toviksi. No, mennään vain päivällä syömään, että sitten jos hankalaksi tilanne äityy, niin Milon voi nakata vaunuihin ja lähteä kävelemään, niin nukahtaa takuuvarmasti. Ja toisaalta, kun äitini tulee meille, eikä vauvan tarvitse mennä outoon paikkaan, niin ehkä kaikki meneekin ihan hienosti.Hope so.



Silja tosta liikkumisesta kyseli: Milo kääntyy selältä vatsalle, että toisnpäin, muttei pahemmin muuhun suuntaan liiku tai pyöri. Ja istuis koko ajan.. Siis sylissä ei oikein muut asennot käy, on olevinaan niin iso poika jo ja seistä tykkää myös. Sitte kun istuu sylissä, niin hirveesti heiluu eestaas, ihan ku vauhtia ottais ja siinä " keinuttelee" . Ja kieli on kans kokoajan pelissä mukana.



Kyllä on tosiaan kato käynyt meitin pinossa, toivottavasti saadaan pidettyä kuiteski jonkinlaista päiväpinoa pystyssä, kun on kuiteski niin mukava jaaritella vaikka näitä tyhjänpäiväisyyksiäkin...



Pitänee mennä pyörittämään pyykkishowta ja syödäkin vois kohta taas...



Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille lokalaisille!



Truutta ja nukku-Milo

ja väsyttää..



Kohta pitäis lähteä liikenteeseen mutta en tiedä jaksanko kun ei noista busseista tiedä, onko ne jotka kulkee sitten ihan täynnä. Kiva sinne sitten vaunujen kanssa ängetä tai jäädä kyydistä jos ei mahdukaan.



Jaahas, mitäs te kyselittekään...



Me oltiin perhehuoneessa joten ei tullut uusia tuttavuuksia synnäriltä Mäkin olen vähän ujo ja kun oli niin kipee niin ei edes ruokasalissa huvittanut alkaa juttelee kenenkään kanssa. Äkkiä vaan takas makaamaan.



Meillä kääntyillään nyt jatkuvasti selältä mahalleen ja sitten alkaakin heti kohta kauhea vinkuminen kun ei päästäkään siitä enää mihinkään. Välillä saattaa liikkua silleen kellomaisesti jonkin matkaa mutta sitten menee taas sätkimiseksi.



Vauvakirjaa olen täytellyt mutta päiväkirjaa en. Raskausaikana tuli kirjoteltua jotain, enemmänkin fiilispohjalta kuin mitään kunnon asia tietoa.



Jee, plikka on vetässy nyt muutamana yönä sellaset 8 tunnin yhtäjaksoiset unet ennen kuin on sitten ekan kerran syönyt ja jatkanut sitten vielä 3-4 tuntia unia. :) MUTTA kun tuo menee nukkumaan jo 6-7 maissa niin eipä sitä ite sit kerkee yhtäaikaa nukkumaan kuitenkaan kovin montaa tuntia. :/ Ja kuudelta on joka aamu herätys, sillon alkaa sellanen pulina ja vinkuminen että siinä ei nukuta edes korvatulpilla. Hohhoijaa.. Kyllä noi yöt vielä menee, mutta kun joku hakis sitten kuudelta tuon hoiviinsa ja sais ite vaan kääntää kylkeä ja nukahtaa. :)



Joop, mut nyt täytyy alkaa pähkäilee tuota lähtemistä, mennäkö vaiko eikö, ei osaa päättää...



See you later!



T: Mari & Dina huomenna 5kk

Kiirettä pukkaa..

Mutta pakko tulla kyselemään.. Onko joku muu menossa kattoon Depeche Modea tänään??

Minä juu, lämmittelen tässä juuri ja kuuntelen levyjä läpi=)



J.

huonoon ajankohtaan osui öljyn loppuminen Truutan perheessä =/. Toivotaan, että asia järjestyy =).



Mä olin myös aluksi tuota digikameraa vastaan. Mutta kylläpä on osoittautunut hyväksi vimpaimeksi ja paperikuvat saa netin kautta tilattua tosi kätevästi. Eikä kyllä tulisi varmaan tavallisella kameralla otettua niin paljon kuvia. Onnittelukortit pyrin lähettämään perinteisellä tyylillä, koska tykkään itsekin saada postia. Joillekin " hyvän päivän tutuille" heitän e-kortin tai tekstarin. Olinhan mä aluksi tätä tietokonettakin vastaan, mutta kummasti sekin on helpottanut elämää. Ja tuonut jopa jotain hupiakin elämään ;)...



Toi keikalle lämmittely on mukavaa puuhaa, Jännälle hauskaa iltaa!

Tytsy on päikkäreillä ja mä nautiskelen oloneuvoksena. :)



Toivottavasti truutta on saanu jo öljyä!



Joku puhui tuolla edellisessä pinossa että on iho alkanut kuivumaan. Dinalla myös. Sillä on käsivarsissa ja polvissa kuivat kohdat ja myös posket on kuivat. Oon niitä rasvaillu ahkerasti mutta aina vaan on kuivat. Toivonmukaan hellittää ilmojen lämmetessä.



Jaahas tuolla heräillään... pitää laittaa kohta ruokaa mut äkkiä kirjotan vielä..



Saatiin just 2 filmillistä teetettyjä kuvia, olipas hauskoja! :) Dina on niin hyvä poseeraamaan. Ollaan otettu myös digillä aika paljon, niitä kun on sitten kätevä näytellä sähköpostin kautta tutuille ja tuntemattomille. :) Mä olen tosi laiska lähettelemään kortteja tms. Jouluna nyt sentään, mut muuten kyllä jää.



Nyt ruoan laittoon ja pimua syöttämään.



-mari-

Jokos teillä nukutaan kokonaisia öitä/" syömättömiä" öitä?



Suurin osa nyt varmaan vielä öisin syö, mutta kauhukseni totesin, että esikoinen oli 5½kuisena täysin valmis nukkumaan yöns putkeen, korkeintaan tuttia tartti laittaa kerran pari. Tää ei ihan vaikuta samanmoiselta...

Sainpas molemmat pojat taas samaan aikaan nukkumaan ja pääsen pinoa kasvattamaan :)



Tätä päivää on taas hartaasti odotettu, miehellä meinaa vapaapäivä :) Eilinen päivä oli meillä yhtää kaaosta... tuntu ettei se ikinä loppuis. Esikoinen kiukutteli koko päivän ja tää nuorempi herrakin oli hieman kiukkusen oloinen... No, vihdoin se ilta koitti ja sain pojat nukkumaan, mutta eipäs ne sitten yöllä kunnolla nukkuneetkaan. Tunnin välein herättiin milloin mistäkin syystä ja esikoinenkin nukkui tosi levottomasti ja itkeskeli yöllä. Miehellä oli aamulla aika äreä vaimo odottelemassa kun töistä palasi... Onneksi kahden maissa heräilee ja sitten saan minä hieman huilahtaa :)



" PÄIVÄKIRJOISTA" : Olen merkannut aina kalenteriin ylös noita oppimisia sun muita merkittäviä asioita ja sitten aina tilaisuuden tullen täytellyt noita poikien vauvakirjoja. Eritoden olen nyt esikoisen hyviä sutkautuksia pyrkinyt laittamaan ylös, niitä kun ei sitten muista enää jos ei samantien laita muistiin... olen minä sinne kirjaan omiakin muistiinpanoja rustaillut, mm. nukkumisista ja sen sellaisista. Mihinkään lapulle en ole muistiin noita heräilyjä laittanut, vaikka joka yö olenkin puhelimen viesteihin laittanut ajan monelta ollaan herätty syömään.. ne on sitten tullut aamulla poistettua. Ihan omasta mielenkiinnosta olen sitten aamulla katsonut miten yö on mennyt... en meinaa millään muista enää aamulla montako kertaa sitä on herätty vaikka kelloa katsoisinkin yöllä...

Raskausaikana täytin sitäneuvolasta saatua Odotusaika kirjaa milloin muistin :)



HUONEKAVEREISTA : Olin kahden hengen huoneessa ja ensimmäisen vuorokauden saimme viettää siinä pojan kanssa kaksistaan. Loppuajaksi sain sellaisen nuoren (19v) äidin huonekaveriksi... oli ihan mukava ja tultiin hyvin juttuun. Viimeisenä iltana vaan tappeli miehensä kanssa puhelimessa... isi soitteli hieman varpajais tunnelmissa ja sitä ei sitten ollut kiva kuunnella...



MUTU : Katselin itsekkin juuri miten esikoinen oli nukkunut jo 3 kuisena täysiä öitä. Juu, ei nuku tämä kakkonen kyllä ollenkaan yhtä hyvin!!!



Toivottavasti Truutta perheineen on jo saanut öljyä!!!



Nyt pitänee lähteä kiskomaan tuo mies ylös niin saa sitten yöllä nukuttua... saa taas meidän rytmistä kiinni... taidampa olla kultainen ja keittää ensin kahvit valmiiksi :)



t. K@tju ja pojat 4,5kk ja 2v7kk

Huh-huh, mikä yö - taas! Ei tunnu yöt kiinteiden maistelun myötä ainakaan helpottavat. Jos ei poikaa vaivaa rokotusoireena kuume, niin sitten on maha kovalla tai muuten vaan joku mättää. Kitinää, ähinää ja vollotusta riitti aamuyöstä ainakin pari tuntia. Mies on vihdoin keksinyt alkaa nukkua korvatulppien kanssa, että jotenkin jaksaa töissä. Saisinpa mäkin joskus nukkua...Tosin ainakin tänä aamuna sitä ihan ihmettelee, et miten on kuitenkin ihan kohtuullisen pirteä. Kai sitä tähänkin tottuu.



Joku kyselikin " syömättömistä" öistä. Meillä ei niitä siis ole kuin unelmissa. Neuvolassa sanottiin, että ensin pitäisi saada päivät jotenkin järjestykseen ennen kuin yöt voi rauhottua. Kääk, neuvoja?



KIINTEISTÄ Mua kiinnostais kuulla muiden kokemuksia kiinteiden aloittelusta. Missä vaiheessa olette lisänneet päivän ruokailukertoja? Entä millaisia määriä teidän pikkuiset syö kerralla? Meillä ollaan tosiaan aika alkutekijöissä tuon syömisen kanssa. Tuntuu ettei alas mene mitään ja neuvolan ohjeistus aiheesta oli olematonta.



Mä en ole kirjoitellut mitään vauvapäiväkirjaa, mutta sellaista Kultaaika lapsuuden kirjaa kylläkin.



Mulla ehti olla pari huonekaveria synnärillä. Toisen kanssa ei paljon ehditty jutella, mutta jälkimmäinen oli hyvää juttuseuraa. Ihan hyvän vertailukohdan näistä kahdesta sai. Ainakin huomasi ettei itse taida olla ihan mahdoton hössö ja hysteerikko...



Pojalla on alusta alkaen ollut hyvä iho. Viime viikkoina se on tosin vähän kuivunut just jaloista ja poskista. Perusrasvan laitto on helpottanut. Näyttää ihan nauttivan rasvaamisesta. Mä oon itse ollut vauvana tosi kuiva ihoinen, joten oon enemmän kuin helpottunut että poika on saanut tässä asiassa miehen perintötekijät.



Mukavaa päivän jatkoa,

Lokavaavi