30+ ESIKOT viikolla 10

...Tutannan puolesta, kuulostaa, että synnytys voi käynnistyä koska hyvänsä. Kiva kuitenkin, että olet päässyt kotiin ja että tutkimuksissa vauvalla oli kaikki hyvin. Unesikin ennakoivat, että pääset varmaan kohta tositoimiin.



Lenelle: tuntuu kyllä, että omasta kehosta on ihan eri tavalla ylpeä tällä hetkellä. Hienoa kuulla, että arvostus sen kun vaan lisääntyi pojan synnyttyä. Välillä minua ainakin jännittää, miten sitä suhtautuu muuttuneeseen kehoonsa vauvan syntymän jälkeen. Mutta luulen, että siinä tosiaan mielumminkin käy noin, että osaa arvostaa kehoaan uudella tavalla. On se ihmeellistä, mihin oma keho on pystynyt! Onko sinun kuntoutuminen synnytyksestä sujunut nyt hyvin, kerroit että olet pystynyt imettämään istuen ym.?



Rudis: varmaan ihan riittävän tuskallista odotella synnytyksen käynnistymistä ilman että sukulaisille saa koko ajan selitellä. Kuulostaa hermostuttavalta. Eikö niiden tehtävä ole odottaa, kun ilmoitatte synnytyksen käynnistymisestä/lapsen tulosta! Enkä oikein ymmärrä, mitä sillä kyselyllä saavutetaan...ei se ainakaan synnytyksen käynnistymistä nopeuta, tietääkseni. Mutta voimia odotteluun, synnytyksen käynnistyminen ei voi olla onneksi enää kaukana.



Jaipur: kuulostaa kivalta, että teidän muutto on sitten vähän myöhemmin, niin ehtii suunnitella remontointeja ja on varmaan muutenkin mukava, että heti vauvan syntymän jälkeen ei tarvitse muuttaa. Noi afrotanssit ja kuntonyrkkeilyt kuulostavat mukavalta, samoin äitiysjooga. Haaveilin joogaan menemisestä, mutta en sitten saanut aikaiseksi. Nyt uskaltauduin vielä vähän liikkumaan jumpalle ja ihan hyvältähän se tuntui. Olen liikkunut aika aktiivisesti jo vuosia ja tuntuu oudolta, jos ei pääse liikkumaan. Vähän iso ja puhisuttava olohan sitä on, mutta on oikein mukava mennä jumpalle kun ei tarvitse tehdä niitä inhottavia vatsalihasliikkeitä ja muutenkin voi tehdä vähän mitä jaksaa ja huvittaa..



Ai niin siitä kantoliinailusta. Minuakin kiinnostaa liinailu. Ajattelin ensin hankkia sen Hug a Bug-liinan (vai mikä se olikaan), koska sen käyttäminen kuulosti helpolta. Sain kuitenkin ystävältä lainaan ihan perusliinan, joten ajattelin aloitella sillä. Yksi sidonta on jo opeteltu, mutta pitäisi vielä perehtyä sellaiseen sidontaan, missä vastasyntynyttä pidetään (kehtosidonta?). Mihin liinaan olet itse päätynyt?





Omaan napaan: Ulkoinen kääntöyritys oli ihan positiivinen kokemus, ei sattunut yhtään niin paljon kun välillä se tarjonnan tarkastaminen. Mutta ei se sitten onnistunut. (Kiitokset kuitenkin tsempityksestä) Toisaalta, olin kyllä ihan varautunut siihen, että vauva ei käänny, koska ei se ole kertaakaan innostunut menemään pää alaspäin, vaikka välillä käy poikkitilassa (pää ja peppu molemmat poikittain). Nyt pitäisi sitten valita, yritänkö alatiesynnytystä vai menenkö suoraan sektioon. Vauvalla on kaikki muuten ok, painoa 2 600g. Supistukset ovat myös lyhentäneet kohdunkanavaa, eli vauva saattaa tulla ennen laskettua aikaa. Olin siitä vähän yllättynyt, koska en oikein tunne supistuksia. Mutta vauva saa kuulemma näillä viikoilla tullakin, ei tarvitse rajoittaa mitään tekemisiä.



Nyt pitäisi vaan tehdä päätöksiä, tuntuu aika vaikealta. Ensisynnyttäjänä sitä ei yhtään voi tietää, millainen se oma synnytys on. Jos tietäisi, että oma synnytys on helppo, valitsisin tuon alatiesynnytyksen, mutta...

Kerron sitten, kun päätös on tehty. Täytyy puhua miehen kanssa. Mutta niin, tärkeintähän se on että vauva on kunnossa ja kumpikin tapa syntyä on varmasti ihan hyvä. Ultrassa vauveli kuulemma näytti kieltäkin, tämä tuleva äiti ei kyllä nähnyt...että sellainen jääräpää sieltä on tulossa: ei käänny ja näyttää vaan kieltä!



t. Sirje, rv 36

Mukavan tuittupäinen vauva teille tulossa Sirje, hymyilytti :) Ikävää, ettei kääntö onnistunut, mutta sulla on hieno asenne, ja minäkin uskon, että yhtä hyviä ovat kumpikin ratkaisut kumpaan sitten päädytkin. Tosi hyvin tuntuvat menneen synnytykset kaikilla sektioonkin päätyneillä!



Rudis, tsemppiä! Todellakin hieman rasittavaa, kun jo ennen laskettua aikaa alkaa tulla joko? -kyselyitä, kun voi vielä mennä tovi jos toinenkin...



Nasumasu, kyselit käsien kuivumisesta, täällä nyökytellään sympatisoivasti. Itselläni ei vain kädet ole kuivuneet haavaumille, vaan koko iho kiristää ihan älyttömästi. En tosiaan tiedä mitä tekisin ilman öljykylpyjä, suihku olisi ihan mahdoton. Olen ihastunut bodyshopin vartalovoihin, ne ovat tehokkaita. Ennen rasvoittuvaa tukkaa täytyy nyt pestä vain 1-2 kertaa viikossa ja silti päänahka hilseilee, ja kasvojen sekaiho on muuttunut tosi kuivaksi. Lisäksi musta tuntuu, että hiusten väri on tummentunut. kaikenlaista tosiaan...



Meillä kokoarvio meni hienosti, oli tosi mukava lääkäri. Painoa oli nyt 2,1-2,2 kg (normaali kuul. 2-3,2 kg), joten hienosti oli vauveli kasvanut, ja oli siinä ja siinä, tarvitseeko enää edes katsoa! Saatiin kuitenkin vielä yksi aika kolmen viikon päähän. Nyt on tosi ihana ja helpottunut olo! Viimeksi se lääkäri oli niin pessimistinen ja huolestunut, mutta nyt ei ollut tietoakaan sellaisesta, vaan tuntuu oikeasti siltä, että meillä on tosiaankin täysin normaali vauva! Jee! Kysyttiin myös sukupuolta, mutta ei suostunut vauva näyttämään. Nyt ollaan eletty sen yhden arvion varassa, ja vime viikolla ostin jo ensimmäiset mekotkin, kirpparilta vaan tosin, jottei tule niin suurta vahinkoa jos veikkaus onkin pielessä. Meille tulee feminiininen poika, jos se sattuisikin olemaan sellainen ;)



Rudis, en voi vielä osallistua kantoliinakeskusteluun, koska vasta vilkaisin niitä sivuja lyhyesti ja huomasin, että siinä riittää tutkittavaa aikas paljon! Mutta siis onko sulla harsot, joku fleece-väliosa ja kuoret? Onko niitä kuoria hirveästi erilaisia, siis materiaalilta? Entä Kirsillä, kukkuu, mitä olet ehtinyt hankkimaan tältä saralta?



kantoliinoista, minä haluaisin myös " Huggiksen" , mutta aion ostaa joka tapauksessa ensin käytettynä, ja se voi olla joku muukin, kuten Tricot Slen (se on kyllä hirmu pitkä, 6,2 m, mutta suht pitkä olen itsekin), Baby Bundler... Trikoinen joka tapauksessa. Nyt vain odottelen, että joku kivan värinen tulee myntiin ja sitten vain ostan sen, oli se siten mikä vain. Nyt on alkanut himottaa myös jo noi kudotut, kun niitä kehutaan niin paljon varsinkin sitten kun on oppinut liinailemaan, kuten Didymosia ja Girasolia... Oon vähän hassu kun olen niin innostunut niitsä, vaikka en yhtään tiedä tykkääkö vauva tai minä sitten käytännössä niistä...



Tutanna, koita jaksaa vielä levätä, vaikka varmasti kyllästyttää jo ihan mielettömästi! Mäkin menen tästä lehtien pariin, joku oli heittänyt pinon avotakkoja lehtiroskiin just kun menin sinne, mukavaa.



Jaipur 35+0

...tarkoitin siis rudis etten voi osallistua kestovaippakeskusteluun, eikä kantoliina-.

Heippa,



Pumppailin tässä pahimman ahdistuksen rinnoistani, kun tytsy nukahti kesken urakan ja lueskelin samalla teidän pohdiskelujanne.



Sirje, näin ihan normaalisti alakautta synnyttäneenä heitän muutaman ajatuksen tilanteeseesi. Voi olla että kohdallasi synnytys on helppo ja lapsesi syntyy 3-13 ponnistuksella. Itse sain tehdä ihan kunnolla töitä synnytyksessä ja jokainen milli piti pusertaa täysillä. Ratsastuksella reenatut lantionpohjalihakseni eivät myödänneet ihan helpolla (vaikka loppupeleissä hyväkuntoiset lantionpohjalihakset ovat erinomainen juttu sekä raskauden suojana ja toipumisen kannalta). Itselläni oli jokaikinen lihas arka seuraavana päivänä, kasvot pöhöttyneet ja otsan iho punaisten pilkkujen peitossa, niin paljon sain ponnistaa. Mutta kuten itsekin totesit, olemme yksilöitä ja erilaisia, joten sinun kohdallasi tilanne voi olla toinen. Paljon helpommalla siis varmasti itse pääsisit sektiolla, mutta jos suunnittelet hankkivasti myöhemmin lisää lapsia, saattaa alatiesynnytys olla kuitenkin edessä ja joudut tekemään saman urakan sitten silloin. Myöhemmissä synnytyksissä auttaa kun paikat ovat kertaalleen avautuneet ja venyneet. Kaverini kuvaili kakkosen syntymää kuin maratonilla olisi maaliviiva tullut vastaan 20 km:n kohdalla. Lisäksi tietysti komplikaatioriskit ovat alatiesynnytyksessä pienemmät, toipuminen mahdollisesti nopeampaa, jne. Noh, ei ole helppo pähkäiltävä, vaan saattaahan olla ettei muuta vaihtoehtoa kuin sektio olekaan olemassa ja silloin sitten valinta on helppo. Varmasti kaikki menee hyvin, päädyt sitten mihin vaihtoehtoon hyvänsä!



Kantoliinasta, minulla on Baby Bundler trikooliina. Alkuun tytsy ei tykännyt liinasta ollenkaan. Hän ahdistui kehtosidonnassa ihan täysin. Nyt pystyasento on ruvennut sujumaan ja totuttelen häntä päivittäin liinaan. Onpa nukahtanutkin siihen jo kaksi kertaa. Tytsy vaan on niin utelias, että työntää päänsä ulos liinasta ja haluaa katsella ympärilleen innoissaan. Niinpä joudun kannattelemaan hänen päätään toisella kädellä, mutta kun nukahtaa, sujautan pään liinan sisään.



Vaan nyt lähden takaisin petiin. Tytsykkä nukkui 5 tuntia putkeen viime yönä, muttei sammunut kuin vasta klo 1 jälkeen. Pari tuntia voisi siis vielä itsekin nukkua.



Ihanaa tiistaita!



terv.

RouvaSukkula & Astris 4vk+4pv

Jaipur: niistä kestovaipoista... mulla on siis imuosina harsoja, flanellia jotka pitää taitella ja sitten on sellaisia micro-juttuja mitkä on jo valmiiksi pötköjä. Nyt en vaan niiden nimiä muista. Kuoria on siis yhdet fleece-kuoret, muut ovat toisenlaisesta kankaasta ja osa on sellaisia taskuvaippoja. Sitten on hommattu riisipaperi, joka tulee imuosan ja vauvan ihon väliin (en tiedä onko tarpeellinen). Itsekään en ole vielä kovin perehtynyt noihin kestovaippoihin... niitä on vaikka minkälaisia kun on sellaisia all-in-one-tyyppisiä tai sitten voi " rakennella " itse noista eri osista sellaiset kuin haluaa. Ja muutenkin tämä mun sepustus on varmaan aika sekavaa, niin kuin on mielialakin tällä hetkellä...



Sirjellä onkin vakavat mietiskelyt. Kunpa osaisin auttaa... molemmissa synnytystavoissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Itse haluaisin mieluusti synnyttää alateitse niinkuin vielä toistaiseksi on tarkoitus, mutta saapa nähdä kuinka käy. Alatiesynnytyksestä toipuminen voi olla nopeampaa ja siinä saa sellaisen kokemuksen, joka jää sektiossa pois, mutta toisaalta sitten sektiossa on se hyvä puoli, että on varmasti paljon nopeampi ja sen tietää etukäteen, jos siis päädytään suunniteltuun sektioon. Pääasia on kuitenkin se, että vauva saadaan turvallisesti ulos tähän maailmaan, tapahtui se sitten kummalla tavalla tahansa.



Mulla alkaakin sitten raskausviikot luvulla 4. Ja alkaa samalla mennä hermot. Vaikka kuinka sitä tietää, että pitkään ei enää mene, niin ei kyllä millään enää jaksaisi tätä odotusta... mitään en oikein saa aikaiseksi ja koko ajan on hiki... pitäis koko ajan käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteita. Yritin tänään leipoa, muttei siitä mitään tullut, kun luin ohjeet väärin: piti laittaa desilitra maitoa niin laitoin sitten litran ja ihmettelin, että onpa kumma ohje. Että enää ei lukutaitokaan pelaa :)

Jos siis Sirjen vauva on jääräpää ja näyttää kieltään, niin täällä on ilmeisesti sitten mukavuudenhaluinen (siinä tulee äitiinsä) ja hidas hämäläinen (isän puolelta geeniperimää...). Oikeasti ei kai vielä pitäisi panikoitua, kun tänään on la, mutta kun ei mitään merkkiä ole siitä että synnytys alkaisi lähiaikoina. Millä tän saa pihalle?! Nyt menee kyllä ihan valittamiseksi, joten taidanpa lopetella tältä erää.



Aurinkoista tiistaita,



R 40+0

Harmi ettei Sirjellä kääntämisyritys onnistunut, mutta kyllä varmaan vauveli ulos hyvin saadaan päädyitte sitten kumpaan ratkaisuun tahansa. :)



Meillä ei ole kantoliinaa ostettu, vaikka sitä kovasti aiemmin mietinkin. Ajattelin, että läkähdyn siihen kesällä kun olen muutenkin herkästi kuumassa tuskastuvaa tyyppiä... Ostin sitten miehelle joululahjaksi sen rintarepun, ja mies on siitä ihan innoissaan. :)



Tämän päivän kuulumiset ovatkin sitten aika " vauhdikkaita" ... ;)

Viikonlopusta asti olen tuskaillut oudon kivun kanssa, en ole oikein saanut selvää mihin koskee. Ensin tuntui että se on korva, sitten joku leuan allle menevä " jänne" , leukaluu... Eilen illalla sitten vihdoin sain kohdistettua kivun lähtöpisteen yhteen hampaaseen. Yö menikin sitten valvoessa, ja tunnustan ottaneeni yhden buranankin koska kipu oli sanoinkuvaamaton eikä panadolia ollut. :/

Aamulla soitin särkypäivystykseen ja kerroin tilanteen, tuntui kuin viisaudenhampaan vieressä oleva alaleuan hammas olisi jopa vähän koholla, ei voinut syödäkään mitään koska se hammas " oli tiellä" ja siihen koski aivan saa....sti.

Sain ajan iltapäivälle, siihen asti ei voinut muuta kuin kärvistellä.



Kävin välillä neuvolassakin, paineet rivakasti koholla (167/107) mutta vakuuttelin terkkarille että ovat kotona makuuasennossa ihan normaalilukemissa. Pissa oli myös puhdas, painoa tullut taas ihan liikaa (1,5kg viikossa) ja sf-mitta pompsahti alakäyrältä yläkäyrälle. Liekö mittaajassa eroa, nyt oli eri terkkari...? Hän muuten arveli että ensi tiistaille varattu aika voi olla jo siinä ja siinä että ehdinkö enää...



Sitten hammaslääkäriin... Pelotti aivan kamalasti, en tiedä maailmassa mitään kamalampaa kuin hammaslääkärikäynti. :(

Kipuileva hammas on paikattu ekan kerran jo ala-asteen aikoina, sitä on korjailtu ja paikkailtu, rakenneltu paikka-aineesta yms. varmaan 20 kertaa vuosien aikana. Pari vuotta sitten siitä lohkesi iso pala ja se rakennettiin taas kokoon, nyt se " paikkapuoli" lohkesi taas. Kun hampilääkäri rupesi sitä tutkimaan niin se suorastaan mureni koko hammas. Sanoin siinä vaiheessa että poistaa sen kokonaan suosiolla, en enää jaksa tätä elämää sen saman hampaan kanssa. Niinpä sitä sitten väännettiin ja käännettiin, halkaistiin ja kiskottiin... Pieninä paloina se lähti, hankalaksi poiston teki se, ettei raskauden takia voinut kuvata röntgenillä minne päin ja montako juurta hampaalla on. Voitte kuvitella että olo on kuin jyrän alle jääneellä, poski menee varmasti aivan mustaksi kovasta käsittelystä, on ihan turvoksissa... Ja kipu on leuassa edelleen kamala, tulehdusta siinä kuulemma on, ja sainkin penisilliinikuurin plus käskyn syödä panadolia reilusti.

Mielenkiintoista varmaan opetella elämään uuden hammasrivin kanssa, viisaudenhammas kun on paikallaan mutta sen vieressä ollut ei enää olekaan...



Kävin sitten hammaslääkärin jälkeen erään esikoistaan odottavan luona " koiratreffeillä" maalla. Meillähän on siis suursnautseri, hänellä kaksi keskikokoista snautseria. :) Koiratytöt eivät kuitenkaan kovin leikkituulella olleet, vaan aika meni kaikilla kolmella rähistessä ja arvoasteikkoa selvitellessä... No, rupateltiin sitten muuten jonkin aikaa, mutta pian oli pakko lähteä kotiin koska puudutteen vaikutus alkoi lakata ja alkoi olla kiire apteekkiin helpotusta hakemaan.



Kotiin päästyäni kylään tulivat äiti, sisko ja veli. Olivat pari tuntia ja läksivät äsken. Mukavahan tuo oli heitäkin nähdä, pikkusiskokin oli innoissaan, että ehti nähdä minut vielä kokonaisena. :) Ja mikä ihaninta, toi minulle tullessaan suklaata... ;)



No, ettei kaikki näin " ihanasti" menisi, tulihan meillä miehen kanssa riideltyä ennen hänen iltavuoroon lähtöään ihan kunnolla... En tiedä mitä tässä tekisi tai sanoisi, en ole ehtinyt miettimään niitä riita-asioita yhtään... Hän haluaa kuitenkin vielä todella tarkkaan kuulemma miettiä meneekö minun kanssa naimisiin vai ei, ei ole kuulemma vieläkään saanut ratkaistua minun /meidän suhteen muutamia asioita... Kivahan tuo että tässä vaiheessa kolmentoista vuoden yhdessäolon jälkeen vasta/taas niitä miettii... :( Jospa se vaan tämä yleinen tilanne ja stressi vaivaisi, mutta pitää minun todella miettiä itsessäni niitä asioita joista " sain palautetta" , sillä samat asiathan ne on vuosien varrella miestä rassanneet... Ei ole kiva nyt näin raskauden viime metreillä vaan niitä miettiä. Mutta kun toinen on ihan piipussa, täysin rättipoikkiväsynyt moneen asiaan, niin olihan tämä " räjähdys" odotettavissakin jossain vaiheessa, pientä oireilua on ollut ilmassa jo monta päivää. Katsotaan miten tilanne etenee ja toivotaan parasta, koitetaan molemmat tutkiskella itseämme, jospa se siitä.



Omaan napaan ei muuten uusia kuulumisia, supistelurintamalla on ollut hiljaista jne.



Ymmärrän rudis tuon tunteen, että tuntuu ettei odotus pääty koskaan... Mullahan on olo ollut jo monta viikkoa sellainen, että lähtö voi tulla milloin vaan, ja sitä myöten kyselyitä satelee joka puolelta vaikka laskettuun aikaankin on vielä lähes kolme viikkoa. Jos itse saisin päättää, niin voisin käynnistää synnytyksen vaikka heti, sen verran tukala tuo olo alkaa olla. Mutta kun ei sitä noin vaan voi päättää... Ei kai tässä voi muuta kuin odottaa ja keksiä muuta ajateltavaa. ;)



Huomenna tulee miehen tyttö meille hiihtolomaansa viettämään, siinäpä sitä onkin taas ohjelmaa ja niin päin pois. ;) Luulen että mulla loppuviikko hurahtaakin ihan " huomaamatta" , palstalla ette varmaan minua pahemmin bongaa. Mutta jos lähtö tulee sairaalaan, niin koitan käydä siitä teille kertomassa kuitenkin. :)



Muuten toivottelen kaikille mukavaa loppuviikkoa ja hyviä vointeja!







susanna 37+1

Onkohan Rudis, Tutanna ja Sirje päässeet tositoimiin, kun on näin hiljaista täällä odottajien puolella? Entäpä kaikki muut, Jaipur, Kirsi, Ulviina...



Huhuilee

RouvaSukkula, joka kävi kurkkimassa vanhasta tottumuksesta tällä puolella. :)

Sympatiat Tutannalle! :( Ei ole tosiaan kiva kuulla tuollaisia tässä vaiheessa miehen suusta... Toivottavasti loppuviikko menee paremmin.



AIka menee tosi nopeasti näin äitiyslomalla! En tiedä mihin ne päivät hujahtavat. Tänään aloitin vauvapyykin pesun, ja puhuin sitten juuri parahiksi kaverin kanssa puhelimessa, joka ei ollut ollenkaan pessyt vaatteita etukäteen. Siinä sitten mietittiin että onko se pesu tarpeen - ainakaan kuulemma toppapukua ei kannata pestä. Hmm, mä en edes miettinyt etukäteen kun kaikki aina puhuvat niiden pesusta. No, tulipa aamulle reipas aloitus. Vielä jäi aika isot pyykkivuoret.



Sitten olen ollut hierojalla, jotta saisi kaikki mahdolliset hartiakireydet pois ennen huhtikuuta, kosmetologilla (äitini on sellainen, joten siinä pääsen helpolla), leiponut sämpylöitä, nukkunut päiväunia, surffaillut... eilen olin katsomassa imetykseen sopivia paitoja, mutta en tiedä, suureenko rinnanympärys tästä vielä lisää eli pitäisikö ostaa normaalia kokoa suurempi paita... Ja kohtahan voin käydä myös ostamassa imetysliivit, Stockalla neuvoivat että ne pitäisi ostaa vasta mahdollisimman lähellä laskettua aikaa. Sieltä saa kuulemma kotiin sovitettavaksi ja mies voi sitten käydä vaihtamassa jos ei sovi.



Tilasimme huuto.netistä grobag-unipussin, yksi tuttu suositteli sellaista. On kuulemma kiva nostaa vauva keskellä yötä pois sängystä kun lämmin sänky seuraa mukana eikä vauva herää sitten laitettaessa takaisin " kylmään" sänkyyn. Kohta nähdään minkälainen se on.



Miten Rudiksen päivät sujuvat, vai joko....? Meidän pino alkaa olla uhkaavasti aika minimaalinen...



Voikaa hyvin, Jaipur 35+

...mutta missä on Rudis...? ;)



Mulla aika menee tuon tytärpuolen kanssa, en pahemmin jouda koneella istuksimaan. Just tehtiin yhdessä pizzaa, kohta Kotikatua katsomaan ja pizzalla herkuttelemaan. :)



Mieskin sanoi sitten töistä tullessaan kiukuttelupäivän jälkeen suunnilleen näin: Keskity vaan rauhassa raskaana olemisen viime hetkiin, koita nauttia näistä ainutlaatuisista päivistä, äläkä huoli hänen mielialan vaihteluistaan, sillä tällaista se on kun molemmat ollaan raskaana. ;)



Eli kai tässä ihan hyvin asiat on, vaikka niitä ei sen kummemmin olla päästy selviksi puimaan kun tuo tyttö on meillä. Mutta, paremmalta ainakin tuntuu ja yhdessä ollaan perhe-elämää tässä vietetty ihan kuin aina ennenkin.





Mutta, hyviä vointeja kaikille, toivottavasti palstalla taas pian vilkastuu.







susanna 37+3

eli tulinpa kertomaan, että vielä kotona ollaan erittäin tiukasti, suureksi harmikseni. Päivät vaan käyvät pidemmeksi ja pidemmiksi ... mutta ei voi mitään kuin vaan odottaaa...Hyviä vinkkejä kellään miten tän saa ulos?!



Unipussista olen itsekin kuullut kehuja parilta kaveriltani, että ovat tykänneet sen käytöstä. Mitä tulee noihin pesuasioihin, niin kyllä mitenkään asiaa sen kummemmin miettimättä pesin kaiken vauvalla tulevan... jossain oli vielä erikseen mainittu, että pestävä ennen käyttöönottoa.



Mukavaa loppuviikkoa



t. Rudis (elättelee toivetta, että ehkä kohta tapahtuu ...)

Tutanna,sympatiat myös täältä tuohon teidän tilanteesee.Toivotaan, että pääsette rauhassa asioista juttelemaan. Rankalta kuulostaa myös tuo tuskastuttava odottelukin synnytyksen käynnistymisestä.



RvaSukkula, kiitos kommenteista liittyen synnytystapaan. Juuri tuota olen pohtinut, että olisi jotenkin helpompi tehdä päätös, jos tosiaan tietäisi etukäteen millainen synnytys itsellä on. Eli jos on tiedossa hankalaa, valitsisin tietysti sektion. Päädyin kuitenkin yrittämään alatiesynnytystä, koska se ei ole riskialttiimpi tässä tilanteessa ja toipuminen pitäisi olla nopeampaa. Suvussani synnytykset ovat olleet helppoja ja toivon, että se jatkuu kohdallani! Jokatapauksessa kauhukuvissani synnytän tuntitolkulla ja sitten päädytään hätäsektioon...mutta sellaista kai se synnyttäminen on, ei etukäteen voi tietää, miten asiat sujuu. Ja jokatapauksessa jollakin keinolla se vauva sieltä kuitenkin tulee, mikä on ihanaa!



Jaipur: Hienoa, että lääkäri oli asiallinen ja teidän vauvanne paino ihan normaali! Jotenkin on hermostuttavaa tuo jatkuva kyttääminen, onko " käyrillä" . Vaikka tietysti ymmärrän, että hälyttävät tilanteet pitää löytää, mutta en tiedä miten paljon turhaa huolta noista tutkimuksista ihmisille tulee.



Kuulostaa varsin aktiiviselta sinun äitiyslomasi! Onko sinulla muuten kuinka paljon harjoitussupistuksia? Olin itse ihan vakuuttuunut, että vauvamme tulee laskettuna aikana tai sen jälkeen, koska kiertoni on sen verran pitkä, että laskettu aika on ehkä väärin laskettu. Lisäksi vointini on ollut hyvä, enkä ole ollut tietoinen supisteluista. Kättärillä kertoivat sitten, että kohdunsuuni on jo lyhentynyt, jonka jälkeen olen stressannut, että saisin kaikki asiat hoidettua, ennen kuin vauva tulee. Pari päivää sitten oli supistelujakin todella paljon (muutama, joka tuntui vähän menkkakivuilta) ja jännitti, mitä tämä tarkoittaa. Mutta nyt on olo ollut ihan tavallinen enkä ole paljonkaan huomannut, onko supistellut.

Toisaalta, onhan Tutannallakin ollut supistuksia jo vaikka kuinka kauan, mutta tositoimiin pääseminen ei olekaan niin helppoa...



Minäkin pesin ihan kaikki vauvanvaatteet. Nyt on myöhäistä miettiä, mitä ei olisi tarvinnut pestä..



Imetysliiveistä, ostin BeBesistä sellaiset Noppies-imetysliivit. Niiden pitäisi venyä mukavasti, joten sopivat nyt ja synnytyksen jälkeen. Mitään faktaahan siitä ei minulla ole, mutta tuntuvat yllättävän mukavilta ja tukevilta, vaikka ovat kaarituettomat ja joustavat. Tuo Unipussi kuulostaa muuten loistavalta, täytyy selvitellä, mistä sellaisen saisi. Oletteko muuten ostaneet sitterin? Onko suositella jotakin merkkiä? Yritin katsoa tuolta osta ja myy-palstalta, mutta en löytänyt montaakaan myynti-ilmoitusta.



Sirje, rv 36+4

Rudikselle voimia ja nopeaa synnytyksen käynnistymistä. Eikös ne perinteiset synnytyksenkäynnistymisen nopeuttajat ole sauna, siideri ja seksi? Itse olen myös kuullut siivouksen auttavan. Tiedä sitten, miten hyvä keinoja nuo ovat, mutta voisin kuvitella että jos riittävästi itse joutuisin odottelemaan, saattaisin yrittää ainakin tuota siivoamista. Vaikka se alkaa olla jo näillä viikoilla varsin tuskaista touhua



t. Sirje

Kiitos Sirje, voimia tässä viime hetken odottelussa tarvitaan :) Tänään oli neuvolakäynti ja sen perusteella vielä menee useampikin tovi... sen th:n mukaan vauvan pää ei hirveästi enää liiku, mutta ei kyllä ollut varma onko kunnolla kiinnittybyt plus sitten sf-mitta on ihan entisillä mitoilla ja sen pitäisi laskea loppua kohden, ainakin näin olen ymmärtänyt asian. Nyt sitä sitten vaan odotellaan kutsua ä-polille, jossa sitten jonain ajankohtana tarkistetaan tilanne ja tarpeen vaatiessa ruvetaan käynnistämään. Mulla oli se synnytystapa-arvio aika myöhään ja nythän alkaa taas ruuhkahuippu, joten saapa nähdä että milloin edes saan ajan sinne ä-polille. Niin ja kuulema käynnistäminen voi ajoittua sen viikon 42 jälkeen. Ja se kyllä kuulostaa pelottavalle. Toivottavasti kuitenkin vauva nyt haluaisi itse aloittaa syntymisensä, ettei tarvitsisi tohon käynnistysrumbaan lähteä. Suoraan sanottuna alan olla aika hermoheikko nyt... pelkään sitä, että vielä sattuu jotain vauvalle, nyt kun kuitenkin näin pitkälle ollaan päästy, että maalisuora häämöttää. Tällaista pelkoa ei ole ollut sen alkuraskauden jälkeen, tai oikeastaan nyt pelkään vielä enemmän. Sitä vain haluaisi tietää, että kaikki menee hyvin ja että vauva saadaan ulos elävänä ja terveenä.



Niistä kikoista: Siivous alkaa olla aika tuskaa nyt... sen takia hirveesti en sitä kikkaa ole harrastanut enkä aiokaan, mieluummin käytän sen ajan johonkin kivaan :) Saunomisesta ei ole ollut mitään hyötyä, viimeksi saunan jälkeen alkoin päässä heittämään, joten saunaan en enää uskalla mennä pyörtymisen pelossa. Seksi on aikamoista " valasseksiä" , mutta sitä kannattaa ehkä vielä kuitenkin kokeilla, koska kaikkien opuksien mukaan siitä voisi jossain kohtaa olla hyötyä, siemennesteessä on niitä samoja aineita mitä käytetään käynnistämisessä ja rintojen hyväily tuottaa oksitoniiniä, joka puolestaan aiheuttaa supisteluja. Eri asia sitten on kenen tekee mieli seksiä enää tässä vaiheessa. Siideri on kokeilematta vielä:)



Sitteriä me emme ole vielä ostaneet, ajattelin että sen ehtii hankkia myöhemminkin. Joten suosituksia mulla ei ole, mutta laitapa Sirje kysely tuonne vauvallisten pinoon, niin varmaan siellä osaavat kertoa tarkemmin.



Tutannalle jäi kommentoimatta tossa aikaisemmin, että kyllähän tämä raskausaika miehiinkin vaikuttaa kuten oletkin jo huomannut. Varmasti miehet jännittävät ja pelkäävätkin ja käyvät kaikenlaista läpi, joka sitten voi purkautua kummallisena käytöksenä. Toivottavasti pääsette keskustelemaan asioista kunnolla, koska kyllä ne kommentit kuulostivat aika kurjilta.



Niin ja itse olen kyllä sitä mieltä, että miesten kuitenkin pitäisi aina muistaa se, että me naiset tässä kuitenkin koko työ tehdään... kannetaan vauvaa se 9 kk tai yli ja kestetään kaikki krempat puhumattakaan synnytyksestä ja niistä kaikista mielialan vaihteluista. Vaikka kuinka on yhteinen projekti niin silti kyse on kuitenkin meidän kropasta ja siitä, että meillähän ei ole minkäänlaista määräysvaltaa siihen miten asiat sujuvat. Mun mielestä meillä on kyllä oikeus olla itsekkäitä ja vaatia miehiä meitä tukemaan tässä... ei ole ehkä reilua, mutta harvoinpa elämä on.... Tarkoitus ei siis suinkaan väheksyä miesten tunteita tai ajatuksia, vaan nostaa esiin se, että meillä on kuitenkin paljon, paljon rankempaa :)



Kerroinko muuten, että sentään joku meidän perheestä on synnytyksensä kanssa täsmällinen? Meidän kissaneiti sai neljä poikasta ja juurikin laskettuna aikana.



Aurinkoista viikonloppua kaikille! Jos musta ei viikonlopun aikana mitään kuulu, niin se johtuu siitä, että konen kiukuttelee enkä pääse nettiin eikä välttämättä siitä että olisi tositoimissa :)



t. Rudis 40+3

Kiitos Rudis noista ihanan " feministisistä" sanoista, jos nyt niin voi sanoa. Mulla onkin monesti vähän huonohko omatunto sen suhteen, mihin kaikkeen mies joutuu venymään tai kestämään mielialavaihteluiden takia, mutta tosiasia taitaa olla se, ettei odottava äiti niille paljon voi, väsymykselleen, hermostumiselleen, peloilleen jne. Turha tässä on siis potea yhtään huonoa omaatuntoa. :)



Sirje, harjoitussuppareita mulla on ollut aika paljon jo monta viikkoa, monta päivässä. Välissä oli viikko ettei niitä ollut, mutta muuten ehkä tuolta rv 30 asti, myös levätessä ja öisinkin. KOhdunkavana on ollut kokoajan aika lyhyt, muistaakseni 2,7 cm (ultralla), mutta viimeksi se oli yllättäen pidentynyt sentillä, joten supparit eivät ole siihen mitään vaikuttaneet, ehkä ei siis sullakaan. Viimeisen viikon aikana ne ovat kyllä olleet vähäsen kivuliaita, niin että joutuu irvistämään, mutta ei vielä mitään kovin pahaa - itse asiassa se tuntuu vaan kivalta, että vihdoinkin jotain joka tuntuu vähän enemmän. En ole kyllä täysin varma onko kipu suppareista vai jostain muusta - voikohan niitä liitoskipuja enää olla, en tiedä.



Minä olen myös varautunut siihen, että yli menee, kun laskettu aikani (kuukautisten perusteella) on neljä päivää aikaisemmin kuin oikea, lapsettomuslääkärin laskema aika. Vielä mooonta viikkoa siis...



Rudis, tuosta sun tilanteesta, ettei ole ennakoivia tuntemuksia, tulee mieleen muut " äiti-esikot" , ja muistelen että aika monellakin oli niin, että saattoi olla loppuun asti sellainen olo ettei mitään tapahdu, kunnnes sitten kivuliaat supparit (tai joku omituinen rauhattomuus) tulivat yhtäkkiä ja siitä kesti sitten max 2 päivää h-hetkeen, eikös vaan? Minäkään en nyt muista keinoja, jolla joku olisi onnistunut sitä vauhdittamaan, mutta Toukkiksen neuvon muistan, ettei auta sitten käydä lepäämään kun niitä supistuksia tulee, vaan käveltävä vaan sitkeästi, muuten saattavat lakata.



Meilläkään ei ole sitteriä, mutta saamme ehkä lainaksi. Kyselin kerran vauva-puolelta, voiko turvakaukalossa istua, mutta kuulemma asennon kannalta sitteri on parempi. Turvakaukalo-myyjä vaan sanoi, ettei sitteriä tarvita ollenkaan kaukalon lisäksi. Mutta eihän vauva siihen kaukaloon kovin pitkäksi aikaa tosin mahdu.



Meille tuli tänään postissa unipussi, se on hirveän suloinen. Enempää en osaa oikein kertoakaan tässä vaiheessa. Ja nuo Noppies-liivit kuulostavat oikein hyviltä, siltä että niillä hyvin myös nukkua. Muistan kerran liivimyyjän sanoneen, että yölläkin pitäisi pitää, koska rinnat joutuvat niin valtavalle rasitukselle. Onko kukaan käynyt katselemassa Boobin kevätmalliston imetyspaitoja, onko kivoja värejä?



mitä vielä piti sanoa... Rudis, pelkään vähän tuota samaa loppusuoran pelkoa, että onko vaavelilla kaikki hyvin. Mutta täytyy muistaa, että äärimmäisen harvoin mitään voi enää mennä pieleen, ja kun vauva liikkuu ja neuvolassa rampataan pari kertaa viikossa, niin kaikki menee kyllä hyvin!!



Huomenna menen ekan kerran " livenä" kantoliinoja hiplailemaan läheiseen Pompoliin, jospa se päätöskin tässä pikkuhiljaa syntyisi, että mikä liina... Aurinkoista viikonloppua!



Jaipur 35+

Käytiin aamulla miehen kanssa metsässä kävelemässä moottorikelkan jälkiä pitkin kun tyttö vielä nukkui, saatiin puhuttua asioista ihan kaikessa rauhassa. :) Ja anteeksi mies kovasti pyyteli viskoutumistaan. Ymmärränhän minä että sillä on nyt paljon stressin aiheita, mutta silti ärsyttää että purkaa ne minuun sanomalla asioita joita ei sitten kuulemma oikeasti tarkoita. Taisin jokunen aika sitten kertoa ihan samoista asioista, se on sellainen tulisielu, päreet palaa pohjaan saakka hetkessä jne. No, koitan jaksaa ymmärtää... Toivottavasti ne työasiat sillä jotenkin vielä selviäisi, niin olisi yksi iso stressinaihe vähempänä.

Mies kertoi myös, että sitä pelottaa sellainenkin ajatus, että tämänkin lapsen kanssa käy niin, että hän jää loppujen lopuksi täysin ulkopuoliseksi lapsen elämässä (vrt. edellinen nuoruuden suhde ja siitä syntynyt lapsi), ja itku silmässä hän sanoikin toivovansa ettei kukaan koskaan veisi tätä lasta häneltä pois, sillä se on tärkein asia hänen elämässään. No ei tulisi mieleenkään viedä lasta häneltä pois, päinvastoin haluaisin että mentäisiin nyt naimisiin ja että hän osallistuisi kaikkeen niin paljon kuin vain mahdollista... Miksi naisten logiikkaa pidetään niin monimutkaisena, minusta miehet ajattelevat usein paljon ihmeellisemmällä tavalla...?



Mie en tosiaan Sirje ymmärrä miten tämä minunkin masuasukin ulkoistautuminen voi olla loppujen lopuksi näin vaikeaa, vaikka lähes koko raskausajan olen supistelujen kanssa taistellut, limatulppakin on ajat sitten irronnut, paikat auki jne. Sitkeä sissi taitaa olla, selvisihän se niistä alkuraskauden kovista vuodoistakin ihmeen hyvin. :)

Nyt kyllä olisin jo aivan valmis häätämään pikkuisen yksiöstään, mutta kun ei mokoma usko minua eikä isäänsäkään (joka tänään höpötteli sille pitkät pätkät siitä kuinka me odotetaan kärsimättömänä täällä, kertoi että äidillä on jo vaikeaa hengittääkin joten olisi parempi jo alkaa kotiutua)...



Kävelylenkki ei saanut mitään tuntemuksia aikaan, ei siivouskaan, eikä saunominen... Pitänee odottaa miestä iltavuorosta kotiin ja koittaa " väkisin" saada sitten sitä yhtä ässää... ;) Vaikka se on kyllä tosi harvinaista herkkua ollutkin, niin pientä viritystä on viime aikoina ollut kuitenkin silläkin rintamalla...

Liekö noilla oikeasti mitään vaikutusta, mutta ainahan sitä voi kokeilla kaikkea. Kaveri ehdotti nännien hierontaa yhdeksi keinoksi, olikohan se 15 minuuttia kerrallaan ja toistetaan tunnin välein tai jotain sinne päin. Jos vaikka ensi yön sitten hiplailisi niitä ellei muuta saa... ;)





Mitähän Kirsille, Ulviinalle ja kumppaneille kuuluu kun ei ole täällä näkynyt?







No mutta, pitänee lähteä iltapalalle tytön kanssa.





Viikonloppuja! :)







susanna 37+4

Täällä onkin jo kasa kärsimättömiä esikoita, tsemppiä kaikille loppusuoralla olijoille! :) Muistan vielä hyvin tuon tunteen viime hetkiltä, että tulisi jo vauva ulos, ettei vaan enää sattuisi mitään kun on päästy niin pitkälle. Vaikka niinkuin joku (Tutanna, Jaipur?) mainitsikin, kyllä siellä neuvolassa seurataan niin tarkkaan, että oikeasti ei varmasti tarvitsisi huolehtia.



Löysitkö Jaipur kantoliinaa? Mulle on tullut joku hurahdus, silloin odotusaikana hankin sen Hug-a-bubin, viime viikolla Kanga-liinan (rengasliina, hyvä miehelläkin kun hän ei oikein jaksa sitoa tätä pitkää liinaa, Kangan sen kun vaan sujauttaa pään yli), ja nyt tekisi hirveästi mieli vielä kudottua liinaa. Pitää surffailla huuto.netissä, jos sieltä löytyisi vaikka jotain kivaa. Kestovaippoihin en ole ihme kyllä hurahtanut, mutta muuten huomaan että rahat uppoavat nykyisin vauvan tavaroihin, itselle ei tule ostettua enää mitään. :) Unipussikin kuulostaa hyvältä...



Jaksuja teille kaikille ja aurinkoista sunnuntaipäivän jatkoa!



susumi & pulmu 8vk 1pv



Ps. Sirjellekin tervetuloa sitten tuonne Vauva-puolen Esikot-pinoon. :) Me ei ehdittykään täällä Odotus-puolella keskustella yhtä aikaa. Missähän muut odottavat Esikot muuten luuraavat?

Tsemppiä kaikille viimeisiä viikkoja veteleville esikoille ja tervetuloa pian vauvapuolelle. Tämä odotuspuoli muuttunee aika hiljaiseksi kun moni aiempi palsta-aktiivi muuttaa vauvapuolelle. Jos näin käy, tulkaa muut odottajat rohkeasti perässä - ei siihen niin kauaa mene, että teilläkin on vauva sylissä.



Kyllä tuo epparihaava antaa odottaa parantumistaan. Eilen taas ratkesi jotain auki ja tuli verta. Nyt on jo viisi viikkoa synnytyksestä, eikä se ole vieläkään lähelläkään parantunutta. :-( Synnytys oli nopeasti ohi, vaikka olikin 24 h kestävä, mutta tämä toipuminen on ollut minulla hidasta. Onneksi vauva on reipas ja pirteä ja kasvaa hyvin. Hän oli jo viime viikolla 5200 g! Äidille on väläytelty ekat hymytkin, vaikka niitä tulee vielä kovin harvoin ja satunnaisesti.



Lene ja Vompatti 5 vk

aika hiljaista alkaa tällä odotuspuolella tosiaan olemaan, silti siirtyminen vauva-puolelle tuntuu vielä ennenaikaiselta. Rudis, minullakin alkaa olla yhä enemmän huolta vauvasta, ihan samalla tavalla kuin alkuraskaudessa. Ja varmaan sekin on yksi syy, että ei tunnu siltä, että ihan vielä voi kirjoitella vauva-puolella, kun kaikki tuntuu epävarmalta. Mutta tosiaan, niinkuin Jaipur kirjoitit, kyllä tämä seuranta on niin tiivistä neuvolassa ym. joten tuskin tässä oikeastaan on syytä huoleen.



Jaipur, minulla oli kohdunsuuta jäljellä viime viikolla 1,5cm, josta aluksi säikähdin, että vauvahan voi tulla varsin pian. Mutta nyt kun supistukset ovat vähentyneet ja ovat kivuttomia, tuntuu, että tässähän voi mennä vaikka kuinka kauan. Ilmeisesti en voi olla mihinkään tyytyväinen..Mutta tosiaan tämän perätilan vuoksi suurta vauvaa ei voikaan alakautta synnyttää, joten kohdallani varmaan päädytään sitten sektioon, ellei vauvaa rupea kuulumaan. Ja sen tuntuu hurjalta, että n. 3 viikon sisällä masuasukki on jo tullut!



Juu, täytyykin kysellä niistä sittereistä sitten vauvapuolelta. Asiahan ei ole ihan vielä ajankohtainen, kun muistaakseni vauvaa ei ihan pienenä saa sitterissä pitää. Niistä imetyspaidoista, minusta ne oli kivan värisiä ne Boobin uudet kevät/kesäpaidat.



Vähän sellainen odottava tunnelma on, että nyt pitäisi ehtiä tekemään kaikkea, mitä ei sitten voi samalla tavalla tehdä kun vauva on syntynyt. Ystäviä on tullut tavattua, käytyä elokuvissa, ja sitten vielä tässä pesänrakennusvimmassa tekee mieli siivota ja laittaa ruokaa, vaikka huomaan, että väsähdän aika nopeasti. Ja tuntuu, että joka ilta olen väsynyt ja kiukkuinen, täytyy vaan toivoa, että nämä mielialan ailahdukset tosiaan jäävät sitten pois, alkaa itseäkin hermostuttamaan.



Mitään kovin kummallista tännepäin ei kuulu, mitäs muut, joko on ollut apua kolmesta ässästä ym. ? Tsemppiä kaikille! Kiva että kevät alkaa tulla, haaveilen jo vaunulenkeistä kevätilmoissa!



t. Sirje, rv 36+6

Olen valvonut jo pari tuntia, olo on ihan kummallinen; vähän väliä tulee hiki ja sitten perään taas vilu, ja sitten taas hiki... Toivottavasti ei mikään flunssa olisi tulossa tms.



Eilen illalla pyysin miestä jo miettimään mitä tarvitsisi synnytykseen itselleen mukaan, sillä minua supisteli monta tuntia kymmenen minuutin välein. Siitä ne taas sitten rauhoittuivat pikkuhiljaa yötä myöten. Mieskin kuitenkin alkoi jo pikkuhiljaa tajuamaan, että lähtö voi tulla periaatteessa milloin vain seuraavien viikkojen aikana ja viettikin sitten tunnin netissä etsien miesten kertomuksia synnytyksistä yms. Kävi sitten " viisastuneena" välillä minulta kysymässä supistusten kestoa ja intensiteettiä... ;)



Näin yöllä sitten unta, että synnytimme poikavauvan kesämökillä. Ei koskenut yhtään. Kapaloin vauvan istukoineen päivineen pyyhkeisiin ja sitten lähdettiin kohti sairaalaa. Poika oli tosi iso ja sillä oli vaalea tukka.

Herättyäni tuon jälkeen en olekaan enää saanut nukuttua. Supisteluista ei ole tietoakaan, vähän vihloo vaan alaosastoon.



Eipä tänne siis tämän kummempia. Paineet pysyy alhaalla kun olen makuulla, mutta en oikein jaksaisi enää maata koko aikaa, kun sitä on tullut harrastettua jo joulukuun puolivälistä asti. Kävin eilenkin vähän kävelemässä hissukseen ja kylläpä oli mukavaa. :)



Tänään taidan leipoa jotain pakastimeen tulevia vierailijoita ajatellen, äiti vähän varoitteli että niitä saattaa vauvan synnyttyä riittää... ;)





Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille,







Tutanna 37+0