"Ainoa mikä kiinnostaa on elatusmaksujen suuruus"

Alkaa kyllästyttämään kaikki ne jutut mediassa (esim. tämä
http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-2000000997621.html) ja täällä aloitukset, joissa eronneet äidit leimataan ja joskus leimautuu rahanahneiksi verenimijöiksi, joille lapset on jonkunlainen rahantekoväline ja lasten isän ja lasten suhde kiinnostaa vain elatusmaksujen verran. En tunnista tuota todellisuutta. Me epäonnistuimme exäni kanssa parisuhteessa, mutta lapsia kasvatetaan edelleen yhdessä tuumin ja tasavertaisina vanhempina. Lapset ovat vuoroviikoin molempien kanssa (ja toisenkin viikkojen aikana ollaan tiiviisti yhteyksissä), eikä kumpikaan maksa sentin senttiä toiselle elatusta, lapsilisät laitetaan puoliksi ja hankinnoista vastaa molemmat. En suostu uskomaan, että olisimme vähemmistössä, vaan väitän, että kun homma sujuu, siitä ei puhuta. Vain ongelmatapauksista puhutaan ja se ilmiselvästi muovaa mielikuvia väärään suuntaan. Ehkä olisi aika kertoa myös esimerkkejä siitä, kuinka ero ja sen jälkeinen elämä on hoidettu tyylikkäästi. Vaikkapa tähän ketjuun!