Surettaa ystävän lapsen puolesta

Huono asunto? Lahoaa? Hometta? Vai mikä ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Huono asunto? Lahoaa? Hometta? Vai mikä ongelma?

Lahoaa ja kenties on homettakin.

Mikä ylpeys? Onko joku ylpeä omasta paskasta asunnostaan?

Vierailija kirjoitti:

Mikä ylpeys? Onko joku ylpeä omasta paskasta asunnostaan?

Ei he ainakaan suostu siitä pois muuttamaan.

Eiköhän syynä ole raha. Ylpeys on vaan tekosyy. Ei kukaan osta homeista paskaa, eikä heillä ole varaa muuttaa vuokralle. Et voi olla niin naivi ettet tätä tajunnut.

Mutta onneksi ystävän lapsella on tällainen tuttu kuin AP, joka laupiaana on voivottelemassa vieressä tilannetta. Kiitos, AP! sinun kaltaisiasi ihmisiä tarvitaan enemmän, jotta elämässään vaikeuksia kohtaavat ihmiset pysyvät tietoisina niistä omista ongelmistaan. 

P.S. Ethän sitten vahingossakaan tee mitään tuon ystäväperheesi konkreettiseksi auttamiseksi, joohan?

Ulos leikkimään. Just hiljatainhan tuli suosituskin, että lasten pitäisi liikkua enemmän. Ei se asunnossa sisällä onnistu kuin harvalla. 

Tee lasu niin kyllä alkaa terveydelle parempi asunto kiinnostamaan. Tai anna heille riittävästi rahaa. Tai yritä puhua heille. Tai ymmärrä ettei asia kuulu sinulle ja on jotain mihin et voi vaikuttaa.

Hah hah. Tää on jatkoo tolle kaverisynttäri ketjulle ja molempien ap on meidän kaikkien tuttu vuodesohvan valtijatar.

No eipä ole järin helppo tilanne, jos homeinen omistusasunto kyseessä. Ei asuntovelallisena niin vaan muuteta vuokralle, vai meinaatko että kenellä vaan on varaa maksaa lainat ja vuokra? Itsellä sama tilanne, että talossa kosteusvaurio, mutta lainaa pitkästi jäljellä, ja vuokralle ei pystynyt muuttamaan. Ei auttanut kuin tehdä lisää velkaa ja korjata minkä pystyy, onneksi ei sentään kovin pahat vauriot ole..

Kuka on vuodesohvan valtijatat? Kerro lisää, kiinnostaa 10x enemmän kuin homeinen tutun asunto !

Huonot provot ei oikein koskaan ole ollut minun juttu.

Utelen kirjoitti:

Kuka on vuodesohvan valtijatat? Kerro lisää, kiinnostaa 10x enemmän kuin homeinen tutun asunto !

Anu Sagim. Aruban matkaaja.

Vierailija kirjoitti:

Tee lasu niin kyllä alkaa terveydelle parempi asunto kiinnostamaan. Tai anna heille riittävästi rahaa. Tai yritä puhua heille. Tai ymmärrä ettei asia kuulu sinulle ja on jotain mihin et voi vaikuttaa.

Kuole

Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävät ja sain seurata pojan kehitystä. Hän rakasti lennättää vihreää leijaansa ja ja juosta kesäiltoina perhoshaavin kanssa niityllä... Kaikki oli niin hyvin. Koulussa opettajat kehuivat poikaa, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Aurinko paistoi ja ikkunassa oli pojan tekemä silkkipaperi työ. Muistan kuin eilisen sen sateisen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoi minulle salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa nukkua laavulla ja juoda kaakaota koulun jälkeen. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Pojasta saisi joku mukava tyttö vielä ihanan poikaystävän. Aika kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Jokin kuitenkin tässä vaiheessa muuttui... Pojasta tuli hiljainen ja varautunut. Hän opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta se entinen iloinen poika oli kadoksissa. Murheen murtamina ihmettelimme pojan tilaa, mutta toivoimme kaikki armeija vuoden opiskelemaan lähdön auttavan. Poika opiskelikin maailmanpolitiikkaa vuoden verran, mutta palattuaan kesäksi kotiin seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Poika ei koskaan lähde reilaamaan tai valmistu yliopistosta. Niin se elämä voi muuttua...

Jos lapset saa olla homekouluissa niin en näe mitään syytä miksi eivät saisi kyläillä homeasunnossa.

Ostaisin kaverille kunnon kämpän.

Lainausin asuntoani, että lapsi voisi tuoda kavereitaan.

Vierailija kirjoitti:

Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävät ja sain seurata pojan kehitystä. Hän rakasti lennättää vihreää leijaansa ja ja juosta kesäiltoina perhoshaavin kanssa niityllä... Kaikki oli niin hyvin. Koulussa opettajat kehuivat poikaa, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Aurinko paistoi ja ikkunassa oli pojan tekemä silkkipaperi työ. Muistan kuin eilisen sen sateisen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoi minulle salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa nukkua laavulla ja juoda kaakaota koulun jälkeen. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Pojasta saisi joku mukava tyttö vielä ihanan poikaystävän. Aika kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Jokin kuitenkin tässä vaiheessa muuttui... Pojasta tuli hiljainen ja varautunut. Hän opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta se entinen iloinen poika oli kadoksissa. Murheen murtamina ihmettelimme pojan tilaa, mutta toivoimme kaikki armeija vuoden opiskelemaan lähdön auttavan. Poika opiskelikin maailmanpolitiikkaa vuoden verran, mutta palattuaan kesäksi kotiin seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Poika ei koskaan lähde reilaamaan tai valmistu yliopistosta. Niin se elämä voi muuttua...

Mikä tuli?

Trollin ulostusta taas.