En halua mieheni sukunimeä enkä halua hänen ottavan minun sukunimeäni, kuinka ratkaista asiasta syntynyt riitatilanne?
Olen menossa tammikuussa naimisiin, ja nyt meille on tullut mieheni kanssa riita sukunimiasiasta. Minä en tahdo missään tapauksessa vaihtaa omaa nimeåni miksikään muuksi, joten mieheni on nyt ottamassa minun sukunimeäni. Se ei kuitenkaan käy minulle päinsä, sillä en halua että hän ottaa minun nimeni. Ensinnäkään ei ole mielestäni yhtään normaalia, että mies vaihtaisi sukunimeään naimisiin mennessä, toiseksi voisimme olla ihan hyvin täysin yhtenäinen perhe vaikka meillä olisi eri sukunimet. Ja kolmanneksi, mies ei ole juuri tekemisissä sukuni kanssa joten olisi täysin absurdia jos hän kantaisi sukunimeäni, jota koko sukumme vaalii todella huolella. Miehen mielestä naimisiinmennessä pitää ehdottomasti olla yksi ja sama nimi sekä meillä että tulevilla lapsillamme, eikä hän voisi kuvitella olevansa naimisissa mikäli meillä olisi eri nimet.
Miten saisin mieheni suostuteltua edes vaikka siihen, että mennään naimisiin mutta minä pitäisin oman nimeni? Olisin valmis vaikka siihen, että lapset saavat miehen nimen, mutta mies vaatimalla vaatii yhtä ja samaa nimeä koko perheelle. On jopa ajatellut eroa asian takia. En halua menettää miestä, mutten tahdo missään nimessä luopua omasta nimestäni. Tämä tilanne rassaa minua todella, autakaa.
Kommentit (39)
Sitten on parempi olla menemättä naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen menossa tammikuussa naimisiin, ja nyt meille on tullut mieheni kanssa riita sukunimiasiasta. Minä en tahdo missään tapauksessa vaihtaa omaa nimeåni miksikään muuksi, joten mieheni on nyt ottamassa minun sukunimeäni. Se ei kuitenkaan käy minulle päinsä, sillä en halua että hän ottaa minun nimeni. Ensinnäkään ei ole mielestäni yhtään normaalia, että mies vaihtaisi sukunimeään naimisiin mennessä, toiseksi voisimme olla ihan hyvin täysin yhtenäinen perhe vaikka meillä olisi eri sukunimet. Ja kolmanneksi, mies ei ole juuri tekemisissä sukuni kanssa joten olisi täysin absurdia jos hän kantaisi sukunimeäni, jota koko sukumme vaalii todella huolella. Miehen mielestä naimisiinmennessä pitää ehdottomasti olla yksi ja sama nimi sekä meillä että tulevilla lapsillamme, eikä hän voisi kuvitella olevansa naimisissa mikäli meillä olisi eri nimet.
Miten saisin mieheni suostuteltua edes vaikka siihen, että mennään naimisiin mutta minä pitäisin oman nimeni? Olisin valmis vaikka siihen, että lapset saavat miehen nimen, mutta mies vaatimalla vaatii yhtä ja samaa nimeä koko perheelle. On jopa ajatellut eroa asian takia. En halua menettää miestä, mutten tahdo missään nimessä luopua omasta nimestäni. Tämä tilanne rassaa minua todella, autakaa.
Miksi menet naimisiin miehen kanssa jos hän ei ole sukunimesi arvoinen?
Molemmat sukunimet keskeltä poikki ja arvotte kumman sukunimestä otetaan etuosa ja kumman sukunimestä takaosa.
Mitä ihmeen puhetta täällä? Kyllä NAINEN PÄÄTTÄÄ TÄLLAISISTA ASIOISTA! Ei siinä ole ukolla mitään vinkumista "yhteisestä sukunimestä".
Miten voitte edes ehdottaa, että NAINEN tekisi kompromissin?! oletteko kaikki ihan älyvapaita?
Ai niin, oottehan te...
Vierailija kirjoitti:
Mä pidin oman nimen ja mies omansa. Mentiin naimisiin. Mikä tässä on vaikeaa?
Sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä pidin oman nimen ja mies omansa. Mentiin naimisiin. Mikä tässä on vaikeaa?
Sama.
Kenen sukunimellä lapsenne ovat?
oman nimeni pidin kirjoitti:
Niin. Parisuhde on kahden ihmisen näkemysten yhteen sovittamista. Tuliko yllätyksenä.
Miksi haluat määrätä miehesi nimestä? Pidä omasi ja anna hänen tehdä omallaan mitä haluaa. Jos hänelle on tärkeää että perheellä on yhteinen sukunimi niin miksi et voisi antaa hänelle sitä iloa että voitte kaikki käyttää sinun nimeäsi.
Mikä tässä siis on se ongelma?
Mies ei mielestäni kuulu sukuuni, kun ei hän esim. halua olla siihen kovinkaan paljon yhteyksissä. AP.
Vaikutatte hirveän vaikeilta ihmisiltä. En jaksanut edes lukea koko raskasta vuodatusta.
Vierailija kirjoitti:
oman nimeni pidin kirjoitti:
Niin. Parisuhde on kahden ihmisen näkemysten yhteen sovittamista. Tuliko yllätyksenä.
Miksi haluat määrätä miehesi nimestä? Pidä omasi ja anna hänen tehdä omallaan mitä haluaa. Jos hänelle on tärkeää että perheellä on yhteinen sukunimi niin miksi et voisi antaa hänelle sitä iloa että voitte kaikki käyttää sinun nimeäsi.
Mikä tässä siis on se ongelma?
Mies ei mielestäni kuulu sukuuni, kun ei hän esim. halua olla siihen kovinkaan paljon yhteyksissä. AP.
Hohhoijaaa. Vai että olet menossa naimisiin mutta mies ei mielestäsi kuulu sukuusi.
Tuota, ei sitä naimisiin ole pakko mennä. Mutta lastesi isä kuuluu sukuusi silti lastensa kautta. Miten vanha olet?
Ihmetyyppejä olette. "Mut kun mä haluun!" Joo, mutta täytyy ottaa se toinenkin huomioon.
Uusi nen-päätteinen nimi, esimerkiksi Lompakkoloinen. Helmenkalastajalokki on toinen hyvä.
Miten hieno ja arvokas se tulevan vaimon sukunimi mahtaakaan olla, ettei sitä voi miehelle sallia? Minkä takia on menossa naimisiin ihmisen kanssa, joka ei ole riittävän hyvä kantamaan oman sukunsa nimeä.
Mä en ottanut mieheni sukunimeä naimisiin mennessä, koska musta olisi tullut saman niminen kuin mieheni äidistä, joka on kuollut. Se ei tuntunut hyvältä ja olisin myöskin ymmärtänyt jos mieheni olisi toivonut etten samaisesta syystä ottaisi hänen sukunimeään. Mutta olis jäänyt menemättä naimisiin jos mies ei olisi pitänyt mua riittävän arvokkaana kantamaan sukunimeään.
Mutta eihän ap ole edes tosissaan!
Ei vittu olet sekaisin. Mulla on harvinainen nimi ja oon tyrkyttänyt sitä ukolleni. Ukollani on tuikitavallinen -nen loppunen. Ukko haluaa pitää sen. Kyllä on avioliittoperusteet huteralla jos ton takia naimisiinmeno kaatuu yhden nimen takia. Me ei olla vielä päätetty mennäänkö naimisiin, mutta jos mennään kumpiki pitää omansa.
ps. sen voi muutella sitten ihan myöheminkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä pidin oman nimen ja mies omansa. Mentiin naimisiin. Mikä tässä on vaikeaa?
Sama.
Kenen sukunimellä lapsenne ovat?
Meillä on niin kätevästi että miehen kotimaan lainsäädäntö sallii lapsille kaksoisnimet. Eli molempien.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni luin, että Suomessa ei saa laillisesti yhdistää sukunimiä tuolla tavalla. Tai ainakin ne hakemukset useimmiten torjutaan.
Ja toiselle vastaajalle, kaikki suomalaiset sukunimet ovat suojattuja eli tuo mies ei saa ottaa ap:n sukunimeä ilman lupaa. Tai jos voi niin ainakin ap tai ap:n suku voi myöhemmin vaatia, että mies menettää sen sukunimen ja ottaa vanhansa takaisin.
Ei ja ei. Uuden sukunimen voi muodostaa ihan miten vaan, kunhan se on a) kielellisesti järkevä (eli ei mikään xtychx) eikä sopimaton ja b) ei ole kenelläkään muulla käytössä. Ihan sama vaikka se olisi kahdesta nimestä yhdistetty.
Toisekseen nimen saa ottaa avioliiton kautta (tai jos se on aiemmin omassa suvussa ollut) ja sitä ei todellakaan voida vaatia menetettäväksi minkään suvun taholta, jos sen on kerran ottanut, vaikka eroaisikin.
Noin muuten ap miehineen kuulostaa niin ehdottomilta, että taitaa tulla kahnausta muustakin. En ymmärrä ap:n näkökantaa, ettei mies saa ottaa vaimon nimeä, mies sentään joustaa omastaan ja on valmis vaihtamaan.
Onpa vaikeeta! Mä otin mieheni nimen, koska se oli harvinaisempi, omani tosi yleinen. Ystäväpariskunta meni naimisiin. Siinä mies otti naisen sukunimen, sama syy kuin meillä. Halusimme vaalia kauniita sukunimiä ja kyllä se jotenkin helpottaa kun perheellä on sama sukunimi.
Enkä minäkään ole mieheni suvun kanssa missään tekemisissä. En minä tosin suvun kanssa mennytkään naimisiin, vaan mieheni kanssa.
Prioriteetit kuntoon, tai jos jo tämä on vaikeaa, niin unohtakaa se naimisiinmeno ja varsinkin lastenteko.
Lössyn, lässyn, läpä lää, eipä tuosta tule kummempaa.
Keksitte kokonaan uuden sukunimen teille. Voit ottaa omasi sitten takaisin kun eroatte.
Mielestäni luin, että Suomessa ei saa laillisesti yhdistää sukunimiä tuolla tavalla. Tai ainakin ne hakemukset useimmiten torjutaan.
Ja toiselle vastaajalle, kaikki suomalaiset sukunimet ovat suojattuja eli tuo mies ei saa ottaa ap:n sukunimeä ilman lupaa. Tai jos voi niin ainakin ap tai ap:n suku voi myöhemmin vaatia, että mies menettää sen sukunimen ja ottaa vanhansa takaisin.