Vierailija

Mulla on kiintymyssuhteessa jotain häikkää ja paljon hylkäystraumoja, joten siitä ahdistumiseni johtuu. Tuntuu että hyvät ystävät on hylkäämässä kun ei vastaa. Joskus tulee myös vähän paha mieli ja hylätty olo jos hyvä kaveri alkaa viettämään enemmän aikaa jonkun muun kaverinsa kanssa. En pommittele näitä ystäviä viesteilläni tai näytä että tulen murheelliseksi mutta oman itseni takia jotain tälle pitäisi tehdä.. Onko kellään muulla samaa? Onko tää normaalia? Ja mikä tärkein: miten saan tämän olon pois ja ajateltua ettei kaveri hylkää? Suhteessa ollessani olen samanlainen, mutta silloin mulle on tehty niin ettei oo tarkoituksella vastattu. Ja lapsuudessa on paljon traumoja. Nää ystävät kyllä yleensä vastaa muutaman päivän sisällä mutta ennenkun ne vastaa ajattelen aina että nyt suututin ne, ja ahdistaa.

Kommentit (12)

Vierailija

Olet varmaan jotenkin läheisriippuvainen. Ehkä kannattaisi käydä juttelemasaa ammatti-ihmisen kanssa ja alkaa käsittelemään noita aiheita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan jotenkin läheisriippuvainen. Ehkä kannattaisi käydä juttelemasaa ammatti-ihmisen kanssa ja alkaa käsittelemään noita aiheita.

Olen omastakin mielestä jollain tavalla. Ammattiapu on kyllä käynyt mielessä, mutta mietin olisiko täällä kellään vinkkejä miten tavallaan lohduttaa itseään että kaikki on ok?

Vierailija

Läheisriippuvaiselta kuulostaa. Samoja ajatuksia ollut joskus kunnes huomasin että vaikka eivät vastaakaan heti niin kyse ei ole ollut siitä että olisivat suuttuneet. Kai siitä pitää ikään kuin kasvaa pois, ajattelumallista siis. On hyvä kysyä itseltään: miksi hän olisi minulle vihainen? Jos et ole tehnyt mitään niin 98% varmuudella hän ei ole vihainen, on vain unohtanut vastata tms.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan jotenkin läheisriippuvainen. Ehkä kannattaisi käydä juttelemasaa ammatti-ihmisen kanssa ja alkaa käsittelemään noita aiheita.

Olen omastakin mielestä jollain tavalla. Ammattiapu on kyllä käynyt mielessä, mutta mietin olisiko täällä kellään vinkkejä miten tavallaan lohduttaa itseään että kaikki on ok?

Ei täällä mielestäni kukaan muu voi "lohduttaa" sinua. Sun pitäisi ihan itse käsitellä ne asiat. Kyllä varmasti itselin järjellä tiedät, että mitään syytä huoleen ei ole mutta silti kuitenkin stressaat niin sama se on, jos joku muu sinua lohduttaa. Terapeutin kanssa saisi varmasti vinkkejä miten käsitellä ongelmia.

Vierailija

Mulla oli pitkään toi sama, mutta olen oppinut sen pois. Haluaisin niin paljon kertoa sulle, miten sen saa pois, mutta kun mulla se meni itsestään, kun ikää tuli vähän lisää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan jotenkin läheisriippuvainen. Ehkä kannattaisi käydä juttelemasaa ammatti-ihmisen kanssa ja alkaa käsittelemään noita aiheita.

Olen omastakin mielestä jollain tavalla. Ammattiapu on kyllä käynyt mielessä, mutta mietin olisiko täällä kellään vinkkejä miten tavallaan lohduttaa itseään että kaikki on ok?

Ei täällä mielestäni kukaan muu voi "lohduttaa" sinua. Sun pitäisi ihan itse käsitellä ne asiat. Kyllä varmasti itselin järjellä tiedät, että mitään syytä huoleen ei ole mutta silti kuitenkin stressaat niin sama se on, jos joku muu sinua lohduttaa. Terapeutin kanssa saisi varmasti vinkkejä miten käsitellä ongelmia.

Ajattelin enemmänkin että jos joku tietää jonkun hyvän "työkalun" millä voisin itse lohduttaa itseäni, niin jos sen voisi jakaa. Joku vaikka terapiassa opittu. Tietysti jos menisin itse terapiaan niin kai niitä vinkkejä sieltä saisi. Mutta nyt tuntuu että jotain ensiapua tarvitsisin.

Jotenkin mietin että jospa olen vahingossa suututtanut kaverini jotenkin, tai sanonut jotain loukkaavaa. Ihan jo tämä että tein tämän ketjun saa kyllä ajatuksiani selkeämmäksi. Tämä ahdistuminen on mulla selvästi ongelma.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvaiselta kuulostaa. Samoja ajatuksia ollut joskus kunnes huomasin että vaikka eivät vastaakaan heti niin kyse ei ole ollut siitä että olisivat suuttuneet. Kai siitä pitää ikään kuin kasvaa pois, ajattelumallista siis. On hyvä kysyä itseltään: miksi hän olisi minulle vihainen? Jos et ole tehnyt mitään niin 98% varmuudella hän ei ole vihainen, on vain unohtanut vastata tms.

Näin yritän itsekin järkeillä. Mutta sitten esimerkiksi yhden kaverin kanssa tulee mieleen tilanteita joissa olen puhtaasti vahingossa sanonut jotain minkä on voinut tulkita loukkaavaksi, enkä ole tajunnut pahoitella asiaa silloin kun vähän jälkikäteen nuo tajuaa. Niin mietin että jospa kaverini huomaa tämän ja etääntyy tarkoituksella, ja sitä tukee nämä muiden kavereiden kanssa hengailut.

Olo on siis jotenkin yksinäinen. Ja ehkä syyllinen. Tai pettynyt itseeni. Vaikka todellisuudessa mitään loukkaantumista ei ole ainakaan sanottu, ja ystävyyteen ja elämään kuuluu se että suhteet vähän aaltoilee intensiteetin kanssa. Mutta tuntuu kuin näkisi koko ystävyyden luisuvan joltain kallionkielekkeeltä hitaasti alas..

Vierailija

Läheisriippuvuus, kannattaa lukea aiheesta. Varmaan hyötyisit psykoterapiasta, ottaen siis menneisyytesi huomioon.

Tuli muuten mieleen hieman lohduttaa, että nuo sinun tunteesi liittyen viestien vastaamattomuuteen ovat aika yleisiä nuorilla aikuisilla. Yleensä siis tuo pelko hylätyksi tulemisesta ja epävarmuus liittyy nuoreen aikuisuuteen, ja karisee iän myötä pois. Toki ei kaikilla, ja sulla on selviä juttuja menneisyydessä mikä tuota aiheuttaa.

Vierailija

Nii mulla on myös yksi kaveri joka ei oovastannut mun viestiin pariin kuukauteen. Pakkohan tosta on tehdä johtopäätös ettei halua olla enää tekemisissä mun kanssa. Tulee paha olo :(

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvuus, kannattaa lukea aiheesta. Varmaan hyötyisit psykoterapiasta, ottaen siis menneisyytesi huomioon.

Tuli muuten mieleen hieman lohduttaa, että nuo sinun tunteesi liittyen viestien vastaamattomuuteen ovat aika yleisiä nuorilla aikuisilla. Yleensä siis tuo pelko hylätyksi tulemisesta ja epävarmuus liittyy nuoreen aikuisuuteen, ja karisee iän myötä pois. Toki ei kaikilla, ja sulla on selviä juttuja menneisyydessä mikä tuota aiheuttaa.


Hmm. Tavallaan en haluaisi velloa mennessä enää yhtään. Tiedän nimittäin aika hyvin jo ne syyt miksi olen tällainen. Siksi oon miettinyt enemmän kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Jos siitä saisi enemmän niitä työkaluja tällaisen ahdistuksen poistoon. Jotain ihan konkreettisia ohjeita. Mitä mieltä?

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla