Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voisitko rakastaa adoptiolasta samalla tavalla kuin omaasi?
20.09.2016 |
Muistan kun sanoin teini-iässä vanhemmilleni, että haluaisin adoptoida lapsen kun olen aikuinen. He vastasivat, ettei se adoptiolapsi ole sama asia kuin oma lapsi. Sanoivat myös jotakin sellaista, että voi olla vaikeaa rakastaa kun ei ole oma biologinen lapsi.
Nyt minulla on yksi biologinen lapsi.
Ymmärrän nyt paremmin, millainen prosessi adoptiolapsen saaminen on, raskas ja kivulias (teini-iässä en tätä ymmärtänyt).
Mutta silti ihmetyttää se, että miksi en voisi rakastaa adoptiolasta samalla tavalla kuin biologista lastani?
Ihan mielenkiinnosta siis muilta kysyisin: voisitko sinä rakastaa adoptiolasta kuin omaasi?
En ole siis nyt miettinyt adoptioprosessia, en edes haaveile tällä hetkellä lapsesta. Mutta pohdiskelen vain tätä kysymystä :)
Kommentit (2)
Jaa-a... Jos minulla ei olisi biologisia lapsia, olisi varmasti helppo sanoa, että kyllä, rakastaisin adoptiolasta kuin omaani. Ja siinäkin tapauksessa, että biologisia lapsia olisi ja adoptiolapsi tulisi perheeseen hyvin pienenä, olisi varmasti helppo oppia rakastamaan häntä ihan yhtä paljon kuin omia. Mutta rehellisyyden nimissä on pakko sanoa, että jos tähän ala-asteikäisten lasten joukkoon nyt tupsahtaisi vaikkapa samanikäinen adoptiolapsi, niin kyllä se varmasti ainakin todella pitkän ajan veisi. Kiintyminen ja välittäminen tulisivat varmasti melko nopeasti, mutta siitä on vielä pitkälti matkaa siihen, että lasta rakastaisi niin paljon, kun noita omiani nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Aivan varmasti rakastaisin. Nytkin rakastan sijoitettua lasta ihan yhtä paljon kuin muitakin lapsiani.