Voiko lapsi oppia nukkumaan yönsä itse?

Voisiko olla, että on jostain sairaudesta tai allergioista kyse?

Meidän poika melkein 1v10kk ja vähän samanmoista. Miten vain saisin lääkärin laittamaan tutkimuksiin, kun aina vain sanovat, että on lopetettava se yöimetys. Jos on juurikin jotain, miksi se lopetus ei onnistu niin helposti?

Meidän poika kuorsaa vähän (vauvasta asti) ja rohisee sekä rykii ja nieleskelee välillä tuskaisena herätessään. Olen miettinyt, että voiko jotkut kitarisat vaivata ja aiheuttaa heräilyä? Tai voiko olla, että hengitystiet tai jotkut ei ole niin kehittyneet, kun syntyi kuukauden ennenaikaisena? Terve oli syntyessään, tosin eihän sitä tutkittu kuvaamalla tai mitenkään sillai erikoisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla, että on jostain sairaudesta tai allergioista kyse?

Meidän poika melkein 1v10kk ja vähän samanmoista. Miten vain saisin lääkärin laittamaan tutkimuksiin, kun aina vain sanovat, että on lopetettava se yöimetys. Jos on juurikin jotain, miksi se lopetus ei onnistu niin helposti?

Meidän poika kuorsaa vähän (vauvasta asti) ja rohisee sekä rykii ja nieleskelee välillä tuskaisena herätessään. Olen miettinyt, että voiko jotkut kitarisat vaivata ja aiheuttaa heräilyä? Tai voiko olla, että hengitystiet tai jotkut ei ole niin kehittyneet, kun syntyi kuukauden ennenaikaisena? Terve oli syntyessään, tosin eihän sitä tutkittu kuvaamalla tai mitenkään sillai erikoisemmin.

Refluksitauti? Se saattaa aiheuttaa astman tai flunssan kaltaisia oireita, ja nieleskely on kai melko tavanomaista myös.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sekin ole vielä huonompi aivoille, jos lapsi heräilee sitten vähän väliä parkumaan ja vielä noin vahvasti, että henki salpautuu? Kun se herää rinnalle, se ei oikeastaan edes herää siihen, vaan nukkuu samalla.

Miten te tällaisen vieroittaisitte, oikeasti?

Ei se lapsi kovin monena yönä herää vähän väliä huutamaan, jos hänelle ei anna mitään juotavaa. Tarkoitus ei ole tietenkään antaa lapsen huutaa yksikseen, vaan aikuinen lohduttaa häntä silittelemällä. 2-vuotiaalle voi jo hyvin sanoa, että maitoa saa vain päivällä.

Parhaiten homma toimii, kun lapsen yöheräilyt hoitaa aluksi joku muu kuin äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sekin ole vielä huonompi aivoille, jos lapsi heräilee sitten vähän väliä parkumaan ja vielä noin vahvasti, että henki salpautuu? Kun se herää rinnalle, se ei oikeastaan edes herää siihen, vaan nukkuu samalla.

Miten te tällaisen vieroittaisitte, oikeasti?

Ei se lapsi kovin monena yönä herää vähän väliä huutamaan, jos hänelle ei anna mitään juotavaa. Tarkoitus ei ole tietenkään antaa lapsen huutaa yksikseen, vaan aikuinen lohduttaa häntä silittelemällä. 2-vuotiaalle voi jo hyvin sanoa, että maitoa saa vain päivällä.

Parhaiten homma toimii, kun lapsen yöheräilyt hoitaa aluksi joku muu kuin äiti.

Onkohan meillä jotenkin harvinaisen temperamenttinen tapaus, kun ei mitkään silittelyt auta kuin joskus satunnaisesti. Joskus kun on yritetty, että alkaisi nukkua ilman tissiä, niin alkaa parkua vain enemmän, jos yrittää jotain silittelyjä, vesipullon työntää pois, parku yltyy niin, että se ääni loppuu ja mykkänä paniikissa vain aukoo suuta ja haukkoo henkeä.

Onko tää enää normaalia?

Miten tuota refluksia tän ikäisillä enää hoidetaan? Eikö se ole oire allergioista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sekin ole vielä huonompi aivoille, jos lapsi heräilee sitten vähän väliä parkumaan ja vielä noin vahvasti, että henki salpautuu? Kun se herää rinnalle, se ei oikeastaan edes herää siihen, vaan nukkuu samalla.

Miten te tällaisen vieroittaisitte, oikeasti?

Ei se lapsi kovin monena yönä herää vähän väliä huutamaan, jos hänelle ei anna mitään juotavaa. Tarkoitus ei ole tietenkään antaa lapsen huutaa yksikseen, vaan aikuinen lohduttaa häntä silittelemällä. 2-vuotiaalle voi jo hyvin sanoa, että maitoa saa vain päivällä.

Parhaiten homma toimii, kun lapsen yöheräilyt hoitaa aluksi joku muu kuin äiti.

Onkohan meillä jotenkin harvinaisen temperamenttinen tapaus, kun ei mitkään silittelyt auta kuin joskus satunnaisesti. Joskus kun on yritetty, että alkaisi nukkua ilman tissiä, niin alkaa parkua vain enemmän, jos yrittää jotain silittelyjä, vesipullon työntää pois, parku yltyy niin, että se ääni loppuu ja mykkänä paniikissa vain aukoo suuta ja haukkoo henkeä.

Onko tää enää normaalia?

Kuinka monta yötä olette yrittäneet peräkkäin niin, että ette ole antaneet lainkaan maitoa? Tuo on ihan normaalia käytöstä 1-2 ensimmäisenä yönä, mutta yleensä viimeistään kolmantena yönä rupeaa helpottamaan, vaikka heräily ja huutaminen ei välttämättä vielä lopu kokonaan. Jos viikon päästä tilanne jatkuu vielä ihan samanlaisena, niin silloin on todennäköisesti taustalla jotain muuta ja kannattaa kääntyä lääkärin puoleen.

Ja korostan vielä sitä, että lasta ei jätetä huutamaan yksikseen, vaan häntä lohdutetaan silittämällä, vaikka se ei tunnukaan auttavan.

2-vuotiaalle kannattaa kertoa jo päivällä ja illalla, että maitoa ei enää saa yöllä.

Niinku muutkin sanonu jo niin maidon suosittelen kyllä vaihtamaan veteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sekin ole vielä huonompi aivoille, jos lapsi heräilee sitten vähän väliä parkumaan ja vielä noin vahvasti, että henki salpautuu? Kun se herää rinnalle, se ei oikeastaan edes herää siihen, vaan nukkuu samalla.

Miten te tällaisen vieroittaisitte, oikeasti?

Ei se lapsi kovin monena yönä herää vähän väliä huutamaan, jos hänelle ei anna mitään juotavaa. Tarkoitus ei ole tietenkään antaa lapsen huutaa yksikseen, vaan aikuinen lohduttaa häntä silittelemällä. 2-vuotiaalle voi jo hyvin sanoa, että maitoa saa vain päivällä.

Parhaiten homma toimii, kun lapsen yöheräilyt hoitaa aluksi joku muu kuin äiti.

Onkohan meillä jotenkin harvinaisen temperamenttinen tapaus, kun ei mitkään silittelyt auta kuin joskus satunnaisesti. Joskus kun on yritetty, että alkaisi nukkua ilman tissiä, niin alkaa parkua vain enemmän, jos yrittää jotain silittelyjä, vesipullon työntää pois, parku yltyy niin, että se ääni loppuu ja mykkänä paniikissa vain aukoo suuta ja haukkoo henkeä.

Onko tää enää normaalia?

Kuinka monta yötä olette yrittäneet peräkkäin niin, että ette ole antaneet lainkaan maitoa? Tuo on ihan normaalia käytöstä 1-2 ensimmäisenä yönä, mutta yleensä viimeistään kolmantena yönä rupeaa helpottamaan, vaikka heräily ja huutaminen ei välttämättä vielä lopu kokonaan. Jos viikon päästä tilanne jatkuu vielä ihan samanlaisena, niin silloin on todennäköisesti taustalla jotain muuta ja kannattaa kääntyä lääkärin puoleen.

Ja korostan vielä sitä, että lasta ei jätetä huutamaan yksikseen, vaan häntä lohdutetaan silittämällä, vaikka se ei tunnukaan auttavan.

2-vuotiaalle kannattaa kertoa jo päivällä ja illalla, että maitoa ei enää saa yöllä.

Tyttö on siis tarkalleen ottaen 1v 10 kk, ei siis vielä aivan 2-vuotias. Ei vielä puhu kuin joitakin sanoja, puhetta kyllä ymmärtää aika hyvin. Olen yrittänyt kertoa jo pitkään ja usein, että maitoa syötäisiin vain päivällä, ei yöllä. Mut en tiedä, ymmärtääkö sitä oikeasti. Olen myös yrittänyt selittää, että tissit nukkuu yöllä.

Hävettää tunnustaa, mutta ei me siis olla onnistuttu vielä yhtään kokonaista yötä olemaan ilman maitoa. Muutamilla tunneilla ollaan saatu lykättyä maitoa, silittely on saattanut joillain kerroilla toimia ekalla ja ehkä tokalla heräämisellä, mut viimeistään vähän myöhemmin yöllä jossain kohtaa lopulta tulee sit se megahätäpaniikkikohtausparku, jos ei tissiä tipu, jolloin lapsi tuntuu olevan jossain ihan omassa maailmassaan, ei kuule eikä näe, jos yrittää silittää ja rauhoittaa, heittää kättä pois, raivostuu, kaikki rauhoittava puhe vain pahentaa. Vetää samalla selän karrelle, kaikin voimin yrittää kammeta itsensä sylistä, tosi mahdoton pidelläkin sylissä silloin, kun meinaa livetä käsistä. Sitten lopulta tulee se "henki loppuu" -kohtaus, mikä on aika pelottava. Siihen tää yritys sit aina kaatuu. Tämmöisten vieroitusyritysten jälkeen on aina useampi yö entistä pahempia muutaman yön.

Luin tuollaisista affektikramppi-kohtauksista, en tiä onko nää just sellaisia? Vai kuulostaako tää normaalilta vieroitusmeiningiltä? Miten vieroituksen voi hoitaa, jos lapselta oikeasti meinaa taju lähteä?

Koskaan ei olla jätetty yksin huutamaan.

On vain välillä niin epäonnistunut olo, kun ei saa lastansa nukkumaan öitä ja kun ei oikein tiedä, mikä hänelle oikeasti olisi parasta. Vaikka ei yksin jätetä huutamaan, niin tuntuu todella pahalta, ja arveluttaa mitä tuollaiset tilat aiheuttaa hänelle? Seuraavina öinä ainakin tuntuu näkevän aina tosi paljon painajaisia.

Mun erityisherkkä poika lopetti yöheräilyt 6-vuotiaana. Sitä ennen heräsi 3-20krt joka yö (poikkeuksena rokote 3-vuotiaana, jonka jälkeen nukkui yön putkeen). Nyt 9-vuotiaana menee yöt hyvin. Joskus jos näkee jotain pelottavaa, saattaa herätellä useita kertoja yössä jopa kuukauden aja. Raskasta on.

Jos et koi heräämistä itsellesi liian rankaksi, niin jatka. Meillä sama vaihe menossa. Neuvojia aina riittää, mutta ihan ammattilaiset neuvoneet, että saa jatkaa. Meillä välit pidenneet silittelyjen ja tutin avulla. Tsemppiä.

Hei ap, olet selvästikin päättänyt, että yöheräilyt ja -syömiset loppuu pian. Se on hyvä päätös ja nyt pidät siitä kiinni - se on myös lapsen itsensä etu. Öisin kuuluu nukkua eikä herätä syömään.

Minkä ikinä tekniikan valitsetkin (näistä on tietoakin, esim. kirjoissa ja neuvolastakin saa neuvoja), tärkeintä on pitää pää kylmänä ja olla helvetin johdonmukainen. Jos yhtenä yönä olet sitä mieltä, että nyt nukutaan ja heti seuraavana yönä annat lapselle periksi, lapsi ei tietenkään tajua vihjettä.

Luulin itse, että lapsi ei ikinä opi nukkumaan omaan sänkyynsä. Kas oppihan se. Luulin, ettei ikinä päästä tissistä yöllä eroon. Päästiin yhdessä yössä. Lopuksi luulin, että no tutista se ei ainakaan luovu.

Luopui.

Voimia matkalle!

Se ei nyt toimi ollenkaan, että päivällä sanot, että yöllä ei juoda maitoa, mutta yöllä kuitenkin annat. Silloin lapsi vain oppii, että sanomisilla ei ole merkitystä. Ei kuulosta myöskään järkevältä lykätä maidon antamista, mutta sitten kuitenkin lopulta antaa. Lapsen kanssa A ja O on johdonmukaisuus. Joko annat lapselle maitoa kolme kertaa yössä tai sitten päätät lopettaa yösyönnit kokonaan ja todella pitäydyt siinä päätöksessä. Mitä useammin annat periksi lapsen huutokohtauksille, sitä vaikeampaa lopettaminen on ja sitä kauemmin se kestää.

Jos teillä on ollut noita epäonnistuneita lopetusyrityksiä ihan vastaikään, niin ottaisin nyt ensin muutaman viikon aikalisän ja jatkaisin imetystä entiseen tapaan. Tällä yrittäisin saada lapsen unohtamaan sen, että lopetusyritykset keskeytyivät aikaisemminkin, kun vain huusi tarpeeksi. Sitten muutaman viikon päästä päättäisin päivän, jolloin yösyötöt loppuvat ja oikeasti lopettaisin ne enkä antaisi periksi. Ottaisin vasta samana päivänä lapsen kanssa puheeksi sen, että tästä lähtien maito nukkuu yöllä eikä sitä enää saa öisin. Tähän voisi vielä liittää jonkin kivan jutun, joka voidaan hankkia tai jota voidaan tehdä, kun lapsi on jo niin iso. Ja isot lapsethan eivät tarvitse öisin maitoa.

Nuo huutokramppikohtaukset ovat tuskin vaarallisia, kunhan lasta ei jätetä yksin, vaan lähellä on turvallinen aikuinen. Niistä minulla ei ole kuitenkaan kokemusta, joten kannattaa vielä kysyä joltain ammattilaiselta.

Tässä se nyt on jo tullutkin mutta ei viereoitusyrityksissä ole mitään ideaa jos ei niit pysty viemään loppuun. Jos lapsi kuitenkin aina huutamalla saa maitoa eli tahtonsa läpi, niin taatusti seuraavalla kerralla huutaa entistä sinnikkäämmin. Meillä on myös 1v10kk ikäinen lapsi ja todellakin osaa vaatia haluamaansa, heittäytyy dramaattisena lattialle ja heittelee tavaroita.

Ne huutokohtaukset eivät varmastikaan vahingoita lasta mutta voithan kysyä asiasta vaikka neuvolasta. Mutta jos jo etukäteen tiedät ettet kestä huutoa niin turha sitä on edes aloittaa. Parasta olisi, että lähtisit pois illalla niin, että lapsi näkee sen ja joku muu hoitaisi ainakin kaksi yötä ne yöheräämiset. Jos et ole paikalla niin isän on vain pakko pärjätä ja kyllä se pärjääkin.

Lapset on niin erilaisia. Meillä oppi 1v1kk iässä nukkumaan yöt, kun kylmästi vaan ei annettu sitä maitoa eikä menty edes katsomaan miksi kitisee (nukkuu viereisessä huoneessa ja nähtiin käytävän peilin kautta vauvan pinnasänkyyn, ettei ollut hätää). Ei mennyt montaakaan yötä, kun ei enää yöllä vaatinut tuttipulloa ja nukkui yöt joko heräämättä, tai ainakin jatkoi heti unia jos heräsi. Yöllä ei myöskään saanut tissiä, kuin siihen asti, että oppi pitään pulloa itse. Oppi jo pienenä, että yöllä meitä ei saa seurustelemaan vaan pistettiin muksu takas kyljelleen ja pullo suuhun. Kun oppi pitään pulloa itse alettiin vaan antaa pullo sänkyyn siihen meidän sängyn viereen ja 11kk iässä siirtyi omaan makkariin ja käytiin sinne antamassa pullo jos heräsi. On aina osannut nukahtaa ilman, että vieressä on joku niin voitiin hyvin siirtää jo silloin niin vauvakaan ei herää, kun itse menee nukkumaan.

Pian 2-vuotias on eri asia kuin vauva; nämä isommat osaavat jo vaatia ja protestoida, jopa passuuttaa ihan eri sfääreissä. Huutaminen tuossa iässä on toki pahaa mieltä ja ikävää fiilistä, mutta tuon ikäisen voi jo antaa parkua (siis pysyen itse vierellä lohduttamassa), sitenhän he oppivatkin että itkulla ja parulla tilanne ei muutu. Toki se on raskasta kaikille, jos huutoa piisaa, mutta raskaampaa siitä tulee ajan kanssa yhä enemmän ja enemmän jos huudosta pyörtääkin päätökset eli antaa huutavalle tahdon läpi. Edessä on väistämättä katastrofi.

Affektikohtaus ei ole vaarallinen. Sitä ei pidä pelätä.

Meillä auttoi se, että otettiin vähitellen askelia. Ensin yömaito pois, tarkoittaen sitä, että kaikki muut rauhoittelukeinot on sallittuja: viereen ottaminen, sylissä kantaminen, lelujen tarjoaminen, mikä vaan mikä rauhoittaa, kunhan ei maito. Seuraavaksi harjoiteltiin omassa sängyssä nukkuminen jne. Päätetään, mitä harjoitellaan ja kaikki muu sallittua.

Vierailija kirjoitti:

Mun erityisherkkä poika lopetti yöheräilyt 6-vuotiaana. Sitä ennen heräsi 3-20krt joka yö (poikkeuksena rokote 3-vuotiaana, jonka jälkeen nukkui yön putkeen). Nyt 9-vuotiaana menee yöt hyvin. Joskus jos näkee jotain pelottavaa, saattaa herätellä useita kertoja yössä jopa kuukauden aja. Raskasta on.

Auts, 6-vuotiaana... Sä oot ollut sissi!! Imetitkö sä öisin ja jos, niin mihin asti? Miten saitte sen lopetettua?

Oon muuten myös miettinyt, että oisko meidän tyttö erityisherkkä. Mitä oon lukenut siitä aiheesta, niin täsmäisi melkein kaikki jutut. Samoin itseeni ja mieheeni, kun olikos se vielä jopa perinnöllistä? En siis sitä halua käyttää minään tekosyynä meidän yöiimetykselle tai millekään, mut kunhan se saattaisi selittää myös jotain?

Ap

Meidän tyttö oli noin 9 kk kun loppui yösyömiset.. Tissiä söi 8 kk asti päivin ja öin. Rupesi päivällä puremaan tissiä. Jatkettiin yötissiä mutta vähennettiin ja kun heräsi en vain antanut. Tutin pistin suuhun ja sai nukkua vieressä. 2 v osaa raivota ja protestoida jo enemmän..

Suosittelen kerrasta poikki systeemiä teille. Sinä voit kertoa lapselle ettei tissistä saa maitoa enään. Ja yöllä kun vaatii et vain anna. Tarjoa lasista/mukista vettä. Saattahan se raivota viikonkin joka yö, mutta kyllä se loppuu aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos et koi heräämistä itsellesi liian rankaksi, niin jatka. Meillä sama vaihe menossa. Neuvojia aina riittää, mutta ihan ammattilaiset neuvoneet, että saa jatkaa. Meillä välit pidenneet silittelyjen ja tutin avulla. Tsemppiä.

Kiitos! Ootte ihania, kun jaksatte neuvoa ja tukea!

Ei se joo silleen oo väsymysmielessä rankkaa, ainoa mikä on rankkaa, on tää kova huoli, että onko tytöllä kaikki kunnossa ja mikä oikeasti tukee juuri hänen hyvinvointiaan ja kehitystä. Oma sisäinen ääni ja sydän sanoo, että johonkin kovaan tarpeeseensa se sitä tuntuu vielä tarvitsevan. Yleensä en anna minkään yleisen mielipiteen ja painostuksen vaikuttaa, mutta tässä asiassa alkaa vain vähän tulla epävarma olo vähitellen, kun meille taas aina neuvolassa sanotaan, että pitäis lopettaa jo pikimmiten.

Minkä ikäinen lapsi teillä on? Onko olleet ihan lääkäreitä vai ketä, jotka on neuvoneet jatkamaan?

Meillä ei koskaan tuttia huolinut. Voiko muuten tuollainen loivempi osavieroitus toimia, jossa yritetään alkuun vaikka vain vähentää imetyskertoja? Tuntuu, että niin on nimittäin välillä saatu välejä pidentymään, kun oon silitellyt tai mies on silitellyt ja minä oon esittänyt nukkuvaa ja maannut mahallani. Mut jos se ei ole auttanut, on ajoissa saanut maitoa ennen kuin aloittaa sen huudon tai kiihtyy liikaa. Toisaalta se on tietty epäloogista, mut toisaalta se luo sille turvaa, kun sitä ei päästetä sellaiseen huutotilaan. Näin on kuitenkin päästy vähän parempaan ja sitten taas ne kerrasta poikki yritykset on tuntuneet tuhoisammilta. Jos näin saisi niitä onnistuneita silittely-yrityksiä ja turvallisuuden tunnetta lisättyä? Pikkuhiljaa sitten oppisi ehkä kokonaan nukkumaan?

Vai onkohan tää vain toiveajattelua...?

Ap