Terve lihavuus on myytti

Vierailija kirjoitti:

Mummoni oli koko aikuisikänsä ylipainoinen (yli 100 kg) ja eli kuitenkin 95 vuotiaaksi ja kuoli lopulta keuhkokuumeeseen. Hänellä ei ollut muuta lääkitystä kuin verenpainelääkkeet. Viimeisinä vuosina hän laihtui, mikä lääkärien mukaan on tavallista hyvin iäkkäillä ihmisillä. Hän eli loppuun asti kotonaan omaisten ja kotipalvelun turvin. Näkö ja kuulo heikkeni iän myötä, mutta järki ja jalat+kädet pelasivat loppuun saakka. Ylipainosta ei mummolleni näyttänyt olevan koskaan mitään haittaa. Tuttavapiirin vanhuksia katsoessa ei painolla näytä olevan mitään tekemistä sen kanssa kuinka pitkään kukin elää ja mitä sairauksia tulee. Hyväkuntoiset hoikatkin voivat sairastua syöpään ja muihin sairauksiin ja lihava voi elää pitkän hyvän elämän.

Ihan sama mitä mummollesi kävi, se ylipaino on tieteellisesti todistettu olevan riski.

Noniin, nyt lihavuus suojaa sitten peräpukamiltakin :D ei muutaku syömään!

Mutta oikeasti, kaikkea te lihavat keksittekin.

Minä tupakoin, minulla on riski sairastua vakavasti. Mutta en lopeta koska EI SE RISKI KETÄÄN SAIRASTUTA JA SIT ON TÄSTÄ HYÖTYÄKIN!!!!111!!!! Haloo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä tapauksessa on kiva olla harvinainen poikkeus. Olen nimittäin viisikymppinen läski, joka ei ole ollut sairauslomalla yli kymmeneen vuoteen ja jolla ei koskaan ole edes flunssaa. Terveyteni tutkittiin pari vuotta sitten perusteellisesti, kun silmäoireiden syy piti löytää, ja sepä löytyi työpaikan ilmanvaihto-ongelmasta. Työpiste siirrettiin, ja olen taas loistokuntoinen oma itseni. Paria hoikkaa työkaveria terveyteni ja energisyyteni harmittaa suunnattomasti, ja toivoa sopii, ettei heiltä sen vuoksi poksahda verisuoni päästä flunssa-ajan koittaessa, kun he taas röhkivät ja räkivät petiin firman koko henkilöstön paitsi minut. :)

On sulla silti isompi riski verisuoni- ja sydänsairauksiin ja diabetekseen vaikka et flunssaile tai sairaukset eivät vielä ole iskeneet. 😂

Ei se riski ketään sairastuta. Noilla hoikilla flunssan ja mahataudin kierrättäjillä ja peräpukamista vinkujilla riski kuitenkin näkyy toteutuvan tosi monta kertaa vuodessa.

Kumpi muuten on paremmassa asemassa - se, joka elää ensimmäisen puoli vuosisataa reippaana ja terveenä, vai se, joka elää ensimmäisen puoli vuosisataa tartunta- ja muissa taudeissa säännöllisesti kituen? :)

Siiis ei ylipaino liity mitenkään flunssaan tai mahatautiin, en nyt ihan ymmärrä sua.

Kyllä se sillä tavalla liittyy, että minä olen kaikin puolin terve, mutta hoikat kaatuilevat jatkuvasti petiin, makaavat sairauslomilla ja saavat kaikenlaisia tartunta- ja muita tauteja monta kertaa vuodessa. Jos lihavat automaattisesti olisivat sairaita ja sairaampia ja suorastaan riskiryhmä, kai se sairastaja olisin nimenomaan minä eivätkä ne muut? Syövätköhän he jotenkin epäterveellistä ja epäpuhdasta ruokaa, kun tuo immuniteettisuoja vaikuttaa olevan niin kovin huono?

Vierailija kirjoitti:

Ex-läsö kirjoitti:

Lihavuutta pitäisi lähestyä sairautena tai oireyhtymänä. Hoitamattomana lyhentää eliniän odotetta ja tekee tavallisesta elämisestä vaikeampaa.

Lihavuutta ei pidä ihannoida tai tavoitella!

... Mitä on tämä lihavuuden "ihannointi", jota palstan mukaan ilmeisesti on paljonkin? Kun itse käyn kaupan lehtihyllyllä tai avaan television, minä näen pikemminkin laihdutusta, uutta laihdutusprojektia, uutta fitness-kisamittelöä ja uutta jumppaa, millä saa kausittaiset kilot nitistettyä parissa viikossa. En myöskään ole koskaan kuullut konkreettisesti kenenkään "tavoittelevan" lihavuutta. Se, että joku on hyväksynyt itsensä senhetkisessä elopainossaan, tai että ylipainoisia on paljon, ei tarkoita sitä, että koko länsimainen väestö "ihannoisi lihavuutta".

Et olekaan kuullut konkreettisesti kenenkään tavoittelevan lihavuutta, sillä ahdasmielisessä pussinperä-Suomessa siitä ei uutisoida, kuten ei monesta muustakaan asiasta. Gainerit nimenomaan tavoittelevat lihavuutta, samoin feederit ja heidän feedeensä. Googlaa "gaining and feederism" niin saat tietää lisää. Kansainvälisesti se on erittäin iso ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

Tässä se alkuperäisen tutkimuksen tiivistelmä, koko tutkimuksen lataaminen maksaisi.

http://jech.bmj.com/content/70/10/1024.abstract

Tuosta ei suoraan käy ilmi, miten lihavista on kyse.

Jännä kumminkin, että KUOLLEISUUDESSA ei silti lihavuus näy. "However, higher risk for all-cause mortality is not evident in metabolically healthy obese individuals."

Mho:n eli metabolically healthy obese -termin määritelmää ei ole yhtenäisesti tehty, minua ainakin kiinnostaisi, onko kyse vaikkapa painoindeksillä rajatusta sakista.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Metabolically_healthy_obesity

Täältä saa jo paremmin tietoa. Yleinen bmi-raja on vähintään bmi 30.

http://bmcpublichealth.biomedcentral.com/articles/10.1186/1471-2458-14-…

Mikä on jo aika merkittävää ylipainoa.

Tähän asti on sanottu, että bmi 25-30 on iäkkäille terveellisempi painoluokka kuin alle 25. Tuo tutkimus ei sitä vieläkään kumoa.

Lievä ylipaino ei siten nytkään tullut osoitetuksi terveydelle vaaralliseksi!

Näin on. Itse asiassa voi hyvällä syyllä kysyä, kannattaako edes puhua 'lievästä ylipainosta'. Se nimittäin syö ihmisen itsetuntoa ja voi aiheuttaa kaikenlaista muuta haittaa, kun ihminen kokee olevansa kelpaamaton eli lihava painoindeksin ja tuon määrittelyn takia, vaikka voi muuten kaikinpuolin hyvin.

Painoindeksikin on vain ihmisen luoma järjestelmä, ei mikään ehdoton asia. Silti puolikiloa "väärään suuntaan" muuttaa ihmisen normaalipainoisesta ylipainoiseksi (joka mielletään arkikielessä lihavaksi). Raja pitää toki vetää, mutta jotenkin tama ei toimi, vaikka tuo painohaarukkakin on leveä.

#believeinfatness kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-läsö kirjoitti:

Lihavuutta pitäisi lähestyä sairautena tai oireyhtymänä. Hoitamattomana lyhentää eliniän odotetta ja tekee tavallisesta elämisestä vaikeampaa.

Lihavuutta ei pidä ihannoida tai tavoitella!

... Mitä on tämä lihavuuden "ihannointi", jota palstan mukaan ilmeisesti on paljonkin? Kun itse käyn kaupan lehtihyllyllä tai avaan television, minä näen pikemminkin laihdutusta, uutta laihdutusprojektia, uutta fitness-kisamittelöä ja uutta jumppaa, millä saa kausittaiset kilot nitistettyä parissa viikossa. En myöskään ole koskaan kuullut konkreettisesti kenenkään "tavoittelevan" lihavuutta. Se, että joku on hyväksynyt itsensä senhetkisessä elopainossaan, tai että ylipainoisia on paljon, ei tarkoita sitä, että koko länsimainen väestö "ihannoisi lihavuutta".

Et olekaan kuullut konkreettisesti kenenkään tavoittelevan lihavuutta, sillä ahdasmielisessä pussinperä-Suomessa siitä ei uutisoida, kuten ei monesta muustakaan asiasta. Gainerit nimenomaan tavoittelevat lihavuutta, samoin feederit ja heidän feedeensä. Googlaa "gaining and feederism" niin saat tietää lisää. Kansainvälisesti se on erittäin iso ilmiö.

En googlaa. Syy: koska kyseessä on marginaali-ilmiö, joka hyvin todennäköisesti ei ole se perimmäinen syy, miksi länsimaiset ihmiset ovat lihavia. Se, että sinä näit jonkun raflaavan dokkarin aiheesta, ei tee siitä "kansainvälisesti isoa ilmiötä". 

Pointtini ei muuten ole tehdä selväksi, että lihavuus olisi terveellistä. Minua vain aina jaksaa tyrmistyttää tämä, kuinka eri maailmassa elän kuin he, joiden mielestä ylipainoisuutta jotenkin ihannoidaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ootteko huomannu, että palstalle on eksynyt joku joka on juuri oppinut sanan "meta" ja kaiketi luulee sen sanan saavan hänet vaikuttamaan fiksummalta. Jopa kotiäitikeskustelusta löytyy tämä meta-intoilija

Minä nyt olen sattuneesta syystä seurannut erilaisia sydäntauteihin liittyviä tutkimuksia viimeiset kymmenen vuotta ja slloin alkuaikoina meta-analyyseihin perustuvissa tutkimuksissa suoraan sanottiin, etteivät niiden tulokset vastaa "oikeaa" tutkimusta.

Sinällään meta-analyysi on ihan oikea ja pätevä menetelmä, mutta se pitää tehdä viimeisenä, eli siihen otetut tutkimukset pitää olla validoituja, eli ensin karsitaan humpuukitutkimukset pois ja lopuille tehdään meta-analyysi, eikä niin kuin näissä, että tehdään valtavasta määrästä tutkimuksia meta-analyysi ja saadaan tulokseksi ihan mitä sattuu.

Mutta kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti löydät itsekin jonkun pätemisen kohteen ja voit vakuuttaa fiksuuttasi itsellesi.

#9

Vierailija kirjoitti:

Mummoni oli koko aikuisikänsä ylipainoinen (yli 100 kg) ja eli kuitenkin 95 vuotiaaksi ja kuoli lopulta keuhkokuumeeseen. Hänellä ei ollut muuta lääkitystä kuin verenpainelääkkeet. Viimeisinä vuosina hän laihtui, mikä lääkärien mukaan on tavallista hyvin iäkkäillä ihmisillä. Hän eli loppuun asti kotonaan omaisten ja kotipalvelun turvin. Näkö ja kuulo heikkeni iän myötä, mutta järki ja jalat+kädet pelasivat loppuun saakka. Ylipainosta ei mummolleni näyttänyt olevan koskaan mitään haittaa. Tuttavapiirin vanhuksia katsoessa ei painolla näytä olevan mitään tekemistä sen kanssa kuinka pitkään kukin elää ja mitä sairauksia tulee. Hyväkuntoiset hoikatkin voivat sairastua syöpään ja muihin sairauksiin ja lihava voi elää pitkän hyvän elämän.

Sama juttu, mummoni kuoli 92v ja äitinsä 94v. Molemmat ylipainoisia, mummoni yli 100 kg eläessään. Toinen mummoni kuoli 84v ja painoi 150 kg kuollessaan ja lähti siten paremmin kuin nuo kaksi edellä mainittua, että ei tarvinnut maata hoitolaitoksessa odottamassa vaipanvaihtoa. Siihen minäkin pyrin. Heti, kun tunnen oikeasti jonkun lihavuuteen kuolleen, niin alan laihduttamaan. t: 140 kg

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni pari kiloa ylipainoa on jo niin normaali tila, että vasta huomattavasti lihavat ovat nykyään silmissämme oikeasti lihavia. En ole mikään laihuuden ihannoija tai läskien vihaaja, mutta olin itse ennen lievästi ylipainoinen. Bmi oli jotain 25,6 tms. Laihdutin ensin normaalipainon rajoihin ja sain jo silloin kuulla että ei kyllä kannata laihduttaa enempää, kun musta ei jää enää mitään jäljelle? Ymmärrän että ihmiset ovat tottuneet näkemään minut isompana, mutta fakta on että vielä 15 kg laihempanakin olisin BMIn mukaan normaalipainossa. Monet eivät edes uskoneet, kun kerroin olevani BMIn mukaan alkupainossani lievästi ylipainoinen. Ymmärrän että esim paljon lihasmassaa omaavilla Bmi voi vääristyä, mutta tämmöisellä tavallisella pulliaisella, se haitari on niin laaja, että siiheb pitäisi kyllä mahtua.

Nyt olen laihtunut kymmenisen kiloa, ja kyllä on olo ihan erilainen, sitäkään en tiedostanut silloin painavampana. Olen nyt varmaankin ns ihannepainossani.

Te jotka olette ylipainoisia ja koette olonne hyväksi nyt jo; kannustaisin teitä kuitenkin laihduttamaan normaalipainon puolelle ja toteamaan sitten miten se olo onkin vielä parempi.

Nyt on munkin pakko kommentoida, että tämä kommentti linjaa omat ajatukseni aiheesta täysin. En halua kärjistää tai provosoida, vaan keskustella asiasta ilman latausta.

Olen sitä mieltä, että ylipaino on ylipainoa. Piste. Jos voit todella hyvin ylipainoisena, voisit todennäköisesti paremmin normaalipainon sisällä. Oletko koskaan testannut painoindeksilaskurilla, mikä olisi alin paino jossa olisit vielä normaalipainon sisällä? Jos olet lievän ylipainon rajalla, se vastakohta on tod näk n. 20 kg kevyempänä. En sano, että sitä pitäisi tavoitella, mutta kannattaa sitäkin vähän miettiä.

Harvoin sitä omaa lihavuuttaan, lievääkin, tiedostaa ennenkuin on laihtunut hieman.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni pari kiloa ylipainoa on jo niin normaali tila, että vasta huomattavasti lihavat ovat nykyään silmissämme oikeasti lihavia. En ole mikään laihuuden ihannoija tai läskien vihaaja, mutta olin itse ennen lievästi ylipainoinen. Bmi oli jotain 25,6 tms. Laihdutin ensin normaalipainon rajoihin ja sain jo silloin kuulla että ei kyllä kannata laihduttaa enempää, kun musta ei jää enää mitään jäljelle? Ymmärrän että ihmiset ovat tottuneet näkemään minut isompana, mutta fakta on että vielä 15 kg laihempanakin olisin BMIn mukaan normaalipainossa. Monet eivät edes uskoneet, kun kerroin olevani BMIn mukaan alkupainossani lievästi ylipainoinen. Ymmärrän että esim paljon lihasmassaa omaavilla Bmi voi vääristyä, mutta tämmöisellä tavallisella pulliaisella, se haitari on niin laaja, että siiheb pitäisi kyllä mahtua.

BMI on niin laaja sen takia, että ruumiinrakenne vaikuttaa niin paljon painoon, ja joku normaalipainon "ylärajoilla" BMI:n mukaan oleva on oikeasti ihan normaalipainoinen tai hoikka: jos on pitkä torso ja lyhyet jalat, niin sitä painoa saa olla enemmän ja silti näyttää hoikemmalta kuin pitkäkinttuinen. Minä olen persjalkainen ja vaikka olin "normaalipainoinen" BMI:n mukaan, niin olin kyllä sairaan laiha (ja mm. hormonitoiminta sekosi yms).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni oli koko aikuisikänsä ylipainoinen (yli 100 kg) ja eli kuitenkin 95 vuotiaaksi ja kuoli lopulta keuhkokuumeeseen. Hänellä ei ollut muuta lääkitystä kuin verenpainelääkkeet. Viimeisinä vuosina hän laihtui, mikä lääkärien mukaan on tavallista hyvin iäkkäillä ihmisillä. Hän eli loppuun asti kotonaan omaisten ja kotipalvelun turvin. Näkö ja kuulo heikkeni iän myötä, mutta järki ja jalat+kädet pelasivat loppuun saakka. Ylipainosta ei mummolleni näyttänyt olevan koskaan mitään haittaa. Tuttavapiirin vanhuksia katsoessa ei painolla näytä olevan mitään tekemistä sen kanssa kuinka pitkään kukin elää ja mitä sairauksia tulee. Hyväkuntoiset hoikatkin voivat sairastua syöpään ja muihin sairauksiin ja lihava voi elää pitkän hyvän elämän.

Sama juttu, mummoni kuoli 92v ja äitinsä 94v. Molemmat ylipainoisia, mummoni yli 100 kg eläessään. Toinen mummoni kuoli 84v ja painoi 150 kg kuollessaan ja lähti siten paremmin kuin nuo kaksi edellä mainittua, että ei tarvinnut maata hoitolaitoksessa odottamassa vaipanvaihtoa. Siihen minäkin pyrin. Heti, kun tunnen oikeasti jonkun lihavuuteen kuolleen, niin alan laihduttamaan. t: 140 kg

Toivon todella, että olet provo, sillä olet todella sairas homo sapiens. Jos olisit koira johon mittasi olisi suhteutettu, sinut oltaisiin jo lopetettu eläinlääkärin toimesta. :/ En tarkoita olla ilkeä, mutta sinä todella olet obeesi ja se on jo sairaus vaikka koet olevasi ilman sairauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni pari kiloa ylipainoa on jo niin normaali tila, että vasta huomattavasti lihavat ovat nykyään silmissämme oikeasti lihavia. En ole mikään laihuuden ihannoija tai läskien vihaaja, mutta olin itse ennen lievästi ylipainoinen. Bmi oli jotain 25,6 tms. Laihdutin ensin normaalipainon rajoihin ja sain jo silloin kuulla että ei kyllä kannata laihduttaa enempää, kun musta ei jää enää mitään jäljelle? Ymmärrän että ihmiset ovat tottuneet näkemään minut isompana, mutta fakta on että vielä 15 kg laihempanakin olisin BMIn mukaan normaalipainossa. Monet eivät edes uskoneet, kun kerroin olevani BMIn mukaan alkupainossani lievästi ylipainoinen. Ymmärrän että esim paljon lihasmassaa omaavilla Bmi voi vääristyä, mutta tämmöisellä tavallisella pulliaisella, se haitari on niin laaja, että siiheb pitäisi kyllä mahtua.

BMI on niin laaja sen takia, että ruumiinrakenne vaikuttaa niin paljon painoon, ja joku normaalipainon "ylärajoilla" BMI:n mukaan oleva on oikeasti ihan normaalipainoinen tai hoikka: jos on pitkä torso ja lyhyet jalat, niin sitä painoa saa olla enemmän ja silti näyttää hoikemmalta kuin pitkäkinttuinen. Minä olen persjalkainen ja vaikka olin "normaalipainoinen" BMI:n mukaan, niin olin kyllä sairaan laiha (ja mm. hormonitoiminta sekosi yms).

Olin siis BMI:n mukaan normaalipainon alarajalla...

Olen ollut aina ylipainoinen, vauvasta asti. Nyt olen jo 40 vuotias ja vähemmän tai enemmän aina ylipainoa ollut. En tiedä millaista on olla normaalipainoinen, enkä usko koskaan pääseväni normaalipainoon. Olen vain 162 cm joten normaalipainoni olisi 55 kg jonka olen painanut ala-asteella. En osaa kuvitella kuinka hoikka ja pieni olisin sen painoisena? En ymmärrä painoindeksiä: nyt painan n. 72 kg ja lantiolla paistaa luut. Olen x- mallinen, kilot ovat reisissä, rinnoissa ja takapuolessa, vatsa littana. Tämä ei ole mikään puolustuspuhe lihavuudesta, läski olen päivittäisestä liikunnasta huolimatta. En tiedä, kuinka vähän tulis syödä jotta paino putoiaisi sen 20 kg, kun olen aina ollut pieniruokainen , vaikka ei sitä kukaan usko näillä kiloilla. Luulen että kun olen ollut aina läski, elimistö on tottunut tähän ja täytyisi olla tosi pienellä kalorimäärällä jotta laihtuisi (niin olen aina painon saanutkin putoamaan). Ongelma on se jojoilu, vaikka liikun, tulisi loppuelämä syödä alle 100 kcal/vrk, muuten lihon.

Muistan kun 14 vuotiaana kävin lääkärissä kysymässä dieettiohjeita, painoin silloin 65 kg, ja lääkäri ihmetteli ja kyseenalaisti miksi painoni täytyisi olla alle 60 kg. Selitin painoindeksistä ja hän sanoi joidenkin vartaloiden koostumuksen olevan sellaisia että ylipainoa on aina, ja normaalipainoisena näyttäisivät luurangoilta. Painoani on aina hämmästelty lääkärissä, kukaan ei usko minun painavan noin paljon. 

Olen myös erittäin nopeasti lihasmassaa keräävä, harrastin nuorena erästä urheilulajia SM- tasolla jossa minut valittiin 6 kk harjoittelun jälkeen kilparyhmään kestävyyden ja voiman takia. Kilpavalmentajan mukaan harva ikäiseni kehittyi lajissa yhtä nopeasti.Vieläkin nyt 40 vuotiaana näytän helposti aktiivisella salillakävijältä kun käyn ihan jumpissa, lihakset kasvavat nopeasti. 

Pointtini taisi olla se, että sellaiset kuin minä eivät tule olemaan koslaan normaalipainoisia, sillä en tiedä miten tavoitteeseen pääsisin ja siinä painossa pysyisin. Syömällä saman määrän kuin ala-astella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni oli koko aikuisikänsä ylipainoinen (yli 100 kg) ja eli kuitenkin 95 vuotiaaksi ja kuoli lopulta keuhkokuumeeseen. Hänellä ei ollut muuta lääkitystä kuin verenpainelääkkeet. Viimeisinä vuosina hän laihtui, mikä lääkärien mukaan on tavallista hyvin iäkkäillä ihmisillä. Hän eli loppuun asti kotonaan omaisten ja kotipalvelun turvin. Näkö ja kuulo heikkeni iän myötä, mutta järki ja jalat+kädet pelasivat loppuun saakka. Ylipainosta ei mummolleni näyttänyt olevan koskaan mitään haittaa. Tuttavapiirin vanhuksia katsoessa ei painolla näytä olevan mitään tekemistä sen kanssa kuinka pitkään kukin elää ja mitä sairauksia tulee. Hyväkuntoiset hoikatkin voivat sairastua syöpään ja muihin sairauksiin ja lihava voi elää pitkän hyvän elämän.

Sama juttu, mummoni kuoli 92v ja äitinsä 94v. Molemmat ylipainoisia, mummoni yli 100 kg eläessään. Toinen mummoni kuoli 84v ja painoi 150 kg kuollessaan ja lähti siten paremmin kuin nuo kaksi edellä mainittua, että ei tarvinnut maata hoitolaitoksessa odottamassa vaipanvaihtoa. Siihen minäkin pyrin. Heti, kun tunnen oikeasti jonkun lihavuuteen kuolleen, niin alan laihduttamaan. t: 140 kg

Toivon todella, että olet provo, sillä olet todella sairas homo sapiens. Jos olisit koira johon mittasi olisi suhteutettu, sinut oltaisiin jo lopetettu eläinlääkärin toimesta. :/ En tarkoita olla ilkeä, mutta sinä todella olet obeesi ja se on jo sairaus vaikka koet olevasi ilman sairauksia.

Niin? Mitä sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni oli koko aikuisikänsä ylipainoinen (yli 100 kg) ja eli kuitenkin 95 vuotiaaksi ja kuoli lopulta keuhkokuumeeseen. Hänellä ei ollut muuta lääkitystä kuin verenpainelääkkeet. Viimeisinä vuosina hän laihtui, mikä lääkärien mukaan on tavallista hyvin iäkkäillä ihmisillä. Hän eli loppuun asti kotonaan omaisten ja kotipalvelun turvin. Näkö ja kuulo heikkeni iän myötä, mutta järki ja jalat+kädet pelasivat loppuun saakka. Ylipainosta ei mummolleni näyttänyt olevan koskaan mitään haittaa. Tuttavapiirin vanhuksia katsoessa ei painolla näytä olevan mitään tekemistä sen kanssa kuinka pitkään kukin elää ja mitä sairauksia tulee. Hyväkuntoiset hoikatkin voivat sairastua syöpään ja muihin sairauksiin ja lihava voi elää pitkän hyvän elämän.

Sama juttu, mummoni kuoli 92v ja äitinsä 94v. Molemmat ylipainoisia, mummoni yli 100 kg eläessään. Toinen mummoni kuoli 84v ja painoi 150 kg kuollessaan ja lähti siten paremmin kuin nuo kaksi edellä mainittua, että ei tarvinnut maata hoitolaitoksessa odottamassa vaipanvaihtoa. Siihen minäkin pyrin. Heti, kun tunnen oikeasti jonkun lihavuuteen kuolleen, niin alan laihduttamaan. t: 140 kg

Toivon todella, että olet provo, sillä olet todella sairas homo sapiens. Jos olisit koira johon mittasi olisi suhteutettu, sinut oltaisiin jo lopetettu eläinlääkärin toimesta. :/ En tarkoita olla ilkeä, mutta sinä todella olet obeesi ja se on jo sairaus vaikka koet olevasi ilman sairauksia.

Jos olisit kissa jossa älysi olisi suhteutettu, sinut oltaisiin jo lopetettu eläinlääkärin toimesta :/ En tarkoita olla ilkeä, mutta sinä todella olet tyhmä ja ruma sisältä, ja se on jo sairaus vaikka koet olevasi hyväntahtoinen.

Vierailija kirjoitti:

#believeinfatness kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-läsö kirjoitti:

Lihavuutta pitäisi lähestyä sairautena tai oireyhtymänä. Hoitamattomana lyhentää eliniän odotetta ja tekee tavallisesta elämisestä vaikeampaa.

Lihavuutta ei pidä ihannoida tai tavoitella!

... Mitä on tämä lihavuuden "ihannointi", jota palstan mukaan ilmeisesti on paljonkin? Kun itse käyn kaupan lehtihyllyllä tai avaan television, minä näen pikemminkin laihdutusta, uutta laihdutusprojektia, uutta fitness-kisamittelöä ja uutta jumppaa, millä saa kausittaiset kilot nitistettyä parissa viikossa. En myöskään ole koskaan kuullut konkreettisesti kenenkään "tavoittelevan" lihavuutta. Se, että joku on hyväksynyt itsensä senhetkisessä elopainossaan, tai että ylipainoisia on paljon, ei tarkoita sitä, että koko länsimainen väestö "ihannoisi lihavuutta".

Et olekaan kuullut konkreettisesti kenenkään tavoittelevan lihavuutta, sillä ahdasmielisessä pussinperä-Suomessa siitä ei uutisoida, kuten ei monesta muustakaan asiasta. Gainerit nimenomaan tavoittelevat lihavuutta, samoin feederit ja heidän feedeensä. Googlaa "gaining and feederism" niin saat tietää lisää. Kansainvälisesti se on erittäin iso ilmiö.

En googlaa. Syy: koska kyseessä on marginaali-ilmiö, joka hyvin todennäköisesti ei ole se perimmäinen syy, miksi länsimaiset ihmiset ovat lihavia. Se, että sinä näit jonkun raflaavan dokkarin aiheesta, ei tee siitä "kansainvälisesti isoa ilmiötä". 

Pointtini ei muuten ole tehdä selväksi, että lihavuus olisi terveellistä. Minua vain aina jaksaa tyrmistyttää tämä, kuinka eri maailmassa elän kuin he, joiden mielestä ylipainoisuutta jotenkin ihannoidaan. 

En nähnyt mitään 4D paska "dokumenttia" vaan olen fat admirer ja tunnen skenen. Se on oikeasti iso juttu ja yli 130-kiloinen malli Tess Munster on esiintynyt nudeposeissakin isojen ulkomaisten lehtien sivuilla. Lihavuus tytöillä ja naisilla nimenomaan on terveellistä. Toki valitettavan vähän sitä vielä ihannoidaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä se alkuperäisen tutkimuksen tiivistelmä, koko tutkimuksen lataaminen maksaisi.

http://jech.bmj.com/content/70/10/1024.abstract

Tuosta ei suoraan käy ilmi, miten lihavista on kyse.

Jännä kumminkin, että KUOLLEISUUDESSA ei silti lihavuus näy. "However, higher risk for all-cause mortality is not evident in metabolically healthy obese individuals."

Mho:n eli metabolically healthy obese -termin määritelmää ei ole yhtenäisesti tehty, minua ainakin kiinnostaisi, onko kyse vaikkapa painoindeksillä rajatusta sakista.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Metabolically_healthy_obesity

Täältä saa jo paremmin tietoa. Yleinen bmi-raja on vähintään bmi 30.

http://bmcpublichealth.biomedcentral.com/articles/10.1186/1471-2458-14-…

Mikä on jo aika merkittävää ylipainoa.

Tähän asti on sanottu, että bmi 25-30 on iäkkäille terveellisempi painoluokka kuin alle 25. Tuo tutkimus ei sitä vieläkään kumoa.

Lievä ylipaino ei siten nytkään tullut osoitetuksi terveydelle vaaralliseksi!

Näin on. Itse asiassa voi hyvällä syyllä kysyä, kannattaako edes puhua 'lievästä ylipainosta'. Se nimittäin syö ihmisen itsetuntoa ja voi aiheuttaa kaikenlaista muuta haittaa, kun ihminen kokee olevansa kelpaamaton eli lihava painoindeksin ja tuon määrittelyn takia, vaikka voi muuten kaikinpuolin hyvin.

Painoindeksikin on vain ihmisen luoma järjestelmä, ei mikään ehdoton asia. Silti puolikiloa "väärään suuntaan" muuttaa ihmisen normaalipainoisesta ylipainoiseksi (joka mielletään arkikielessä lihavaksi). Raja pitää toki vetää, mutta jotenkin tama ei toimi, vaikka tuo painohaarukkakin on leveä.

Totta.

Mulla on taas päinvastainen ongelma eli vaikka BMI olisi lähellä 25, olen silti saannut kuulla olevani hoikka. Vaikka itselläni on sellainen tuntemus, että BMI 23 tienoilla alan jo voida huonosti. Maha turpoilee, väsyttää, naama näyttää turvonneelta ja rumalta. BMI 21 tienoilla näytän hoikalta. Usein ihmetellään, että syönkö mitään. Uskon, että itselleni paras BMI olisi 19-20.

Vierailija kirjoitti:

"Lihavuus suurentaa sydänriskejä silloinkin, kun potilaalla ei ole lihavuuteen liittyviä aineenvaihduntahäiriöitä. kuten verenpainetautia, diabetesta tai kolesteroliongelmia. Kiinalaistutkijoiden havainto viittaa niin sanotun terveen lihavuuden olevan todennäköisesti myytti.

Kiinalaistutkijoiden havainto perustuu 22 tutkimuksen aineistoihin ja niiden uudelleenanalysointiin. Yhteensä tutkimuksiin oli osallistunut yli 580 000 potilasta. Asiasta kertoo uutispalvelu Duodecim."

Tämä on tietysti epämiellyttävä uutinen palstan pullukoille, mutta laihduttaminen kannattaa.

Edelleenkään laihduttaminen EI kannata. Laihduttaminen pitkällä aikavälillä vain lisää painoa.

Terveet elämäntavat kannattaa, vaikuttipa ne painoa alentavasti tai ei.

Lisäksi kannattaa muistaa, että vaikka lihavuus kohottaisi riskejä, kaikkein tärkeimmät mittarit terveydelle on erilaiset veriarvot. Ihan normaalipainoinen ihminen, jolla on häikkää veriarvoissa on suuremmassa terveysriskissä kuin arvoiltaan hyvä ylipainoinen.