Lue keskustelun säännöt.
En meinaa jaksaa enää tätä pikkulapsivaihetta!
17.09.2016 |
Elämä on suurimmaksi osaksi ihan paskaa, miten kestän vielä 2-3 vuotta jolloin oletettavasti helpottaa? Vittu!
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoimet päiväkodit, perhekahvilat, satutunnit, MLL? Sais ainaki vaihtelua arkeen. Suosittelen varsinki tohon MLL:ään tutustumista sieltä saattaisin saada ihan konkreettista apuakin. Ota puheeksi neuvolassa. Pitää etsiä ja hakea apua itse, ei se sun luokse tule.
Totta. Pois neljän seinän sisätä, rutiinit hetkeksi poikki, lapsi touhuamaan muiden kanssa ja itse juttelemaan toisten äitien seuraan. Auttaa tutkitusti.
Voisko lukea koko ketjun ennen kommentointia? En ole mikään saatanan kotiäiti, vaan työssäkäyvä! Olisi mahtavaa viettää edes yksi kokonainen päivä YKSIN kotona! Ap
Tiedän tunteen. Pyydä miestäsi menemään lapsen kanssa anoppilaan / mummolaan yökylään ja jää yksin kotiin. Niin mä tein kun oli uhmaikäinen kotona ja pää hajosi. Olin kotona ja syljin kattoon. Luksusta.
Raskaita ja rakkaita pikkupaskiaisia ovat lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoimet päiväkodit, perhekahvilat, satutunnit, MLL? Sais ainaki vaihtelua arkeen. Suosittelen varsinki tohon MLL:ään tutustumista sieltä saattaisin saada ihan konkreettista apuakin. Ota puheeksi neuvolassa. Pitää etsiä ja hakea apua itse, ei se sun luokse tule.
Totta. Pois neljän seinän sisätä, rutiinit hetkeksi poikki, lapsi touhuamaan muiden kanssa ja itse juttelemaan toisten äitien seuraan. Auttaa tutkitusti.
Voisko lukea koko ketjun ennen kommentointia? En ole mikään saatanan kotiäiti, vaan työssäkäyvä! Olisi mahtavaa viettää edes yksi kokonainen päivä YKSIN kotona! Ap
Tiedän tunteen. Pyydä miestäsi menemään lapsen kanssa anoppilaan / mummolaan yökylään ja jää yksin kotiin. Niin mä tein kun oli uhmaikäinen kotona ja pää hajosi. Olin kotona ja syljin kattoon. Luksusta.
Raskaita ja rakkaita pikkupaskiaisia ovat lapset.
Ei ole anoppilaa eikä mummolaa jonne voisivat mennä. Lisää hyviä ideoita? Ap
Jos joku äiti kaipaa helsingissä apua niin mä auttaisin mielelläni ja ihan ilmatteeks. Oon 21v iltaopiskelija, päivät tyhjillään. Voisin vaikka leikittää lasta samalla kun äiti saa syödä rauhassa ja ihan pikkujuttuja :) kokemusta on isommista lapsista, 7v eteenpäin, mutta jos joku tahtoo apua pienempienkin kanssa niin voisin auttaa. T. Hirveä vauvakuume, mutta ei ole realistista tehdä lasta vielä
Minulla ollut erittäin haastava mukula. Paha uhma ja nyt vaikea teini. Teinivaihe on todella rankkaa. Toivottavasti selvitään tästä hengissä ja sekoamatta. Tsemppiä ap<3
No voi että, onpa nykyaikana kuormittavaa olla äiti.
Mietikääpäs muutama vuosikymmen sitten kun äidit kävi työssä, ei ollut pesukoneita joita napsauttaa päälle saati tiskikonetta. Ei pakastimia.Ei valmiita einesruokia pizzoineen ja hampurilaisineen. Vaatteetkin piti melkein aina tehdä itse. Työviikko oli 6 päiväinen. Ei ollut nettiä missä narista väsymystään ja saada joskus vertaistukea.
Päivät meni töissä - illat kotitöissä. Ja nyt sitten nämä nykyprinsessa draamaqueenit valittaa kännykkä tai tabletti kourassa kaiket päivät ja illat sohvalla mussuttaen herkkuja kuinka k a m a l a n vaikeeta on ja i h a n perseestä kun ei pääse toteuttamaan itseään ja vetämään perseitä silloin kun haluaisi.
Vedotaan tämän päivän vaatimuksiin, yhtä kovia ja kovempiakin ne oli myös ennen.
Olen itse tällaisen äidin lapsi, joka yh:na 60-luvulla veti nelilapsista perhettä pienellä palkalla, mutta ei narissut ja ulissut kuinka vaikeeta on olla. Joskus mainitsi, että itsehän on tähän jamaan itsensä vetänyt ja aikoo myös siitä selvitä.
Omat muistot äidistä oli, että aina jaksoi meitä suukottaa ja pitää sylissä sekä kertoa, että olimme parasta maailmassa.
Se on ainoastaan omasta asenteesta kiinni millaiseksi elämänsä kokee.
-Jos haluat olla onnellinen, ole. Ei sen vaikeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No voi että, onpa nykyaikana kuormittavaa olla äiti.
Mietikääpäs muutama vuosikymmen sitten kun äidit kävi työssä, ei ollut pesukoneita joita napsauttaa päälle saati tiskikonetta. Ei pakastimia.Ei valmiita einesruokia pizzoineen ja hampurilaisineen. Vaatteetkin piti melkein aina tehdä itse. Työviikko oli 6 päiväinen. Ei ollut nettiä missä narista väsymystään ja saada joskus vertaistukea.
Päivät meni töissä - illat kotitöissä. Ja nyt sitten nämä nykyprinsessa draamaqueenit valittaa kännykkä tai tabletti kourassa kaiket päivät ja illat sohvalla mussuttaen herkkuja kuinka k a m a l a n vaikeeta on ja i h a n perseestä kun ei pääse toteuttamaan itseään ja vetämään perseitä silloin kun haluaisi.
Vedotaan tämän päivän vaatimuksiin, yhtä kovia ja kovempiakin ne oli myös ennen.
Olen itse tällaisen äidin lapsi, joka yh:na 60-luvulla veti nelilapsista perhettä pienellä palkalla, mutta ei narissut ja ulissut kuinka vaikeeta on olla. Joskus mainitsi, että itsehän on tähän jamaan itsensä vetänyt ja aikoo myös siitä selvitä.
Omat muistot äidistä oli, että aina jaksoi meitä suukottaa ja pitää sylissä sekä kertoa, että olimme parasta maailmassa.
Se on ainoastaan omasta asenteesta kiinni millaiseksi elämänsä kokee.
-Jos haluat olla onnellinen, ole. Ei sen vaikeampaa.
Aika väsynyttä argumentointia vedota vuosikymmenien taakse. Aika legendaarinen tapa hoitaa myös kärsivää - syyllistää heikkoudesta, koska loppujen lopuksi jollain muulla on asiat huonommin. Jes!
Tältäkin palstalta saa usein lukea, miten kipeältä lapsettomuus voi tuntua. Elämässä ei mene nallekarkit tasan, kun aloittajan kaltaiset idiootit saavat kuitenkin lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vaikuttaa todella vittumaiselta ihmiseltä. Voi olla että lapsiakin harmittaa, kun joutuvat elämään pikkulapsivaihetta tuollaisen äidin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
No voi että, onpa nykyaikana kuormittavaa olla äiti.
Mietikääpäs muutama vuosikymmen sitten kun äidit kävi työssä, ei ollut pesukoneita joita napsauttaa päälle saati tiskikonetta. Ei pakastimia.Ei valmiita einesruokia pizzoineen ja hampurilaisineen. Vaatteetkin piti melkein aina tehdä itse. Työviikko oli 6 päiväinen. Ei ollut nettiä missä narista väsymystään ja saada joskus vertaistukea.
Päivät meni töissä - illat kotitöissä. Ja nyt sitten nämä nykyprinsessa draamaqueenit valittaa kännykkä tai tabletti kourassa kaiket päivät ja illat sohvalla mussuttaen herkkuja kuinka k a m a l a n vaikeeta on ja i h a n perseestä kun ei pääse toteuttamaan itseään ja vetämään perseitä silloin kun haluaisi.
Vedotaan tämän päivän vaatimuksiin, yhtä kovia ja kovempiakin ne oli myös ennen.
Olen itse tällaisen äidin lapsi, joka yh:na 60-luvulla veti nelilapsista perhettä pienellä palkalla, mutta ei narissut ja ulissut kuinka vaikeeta on olla. Joskus mainitsi, että itsehän on tähän jamaan itsensä vetänyt ja aikoo myös siitä selvitä.
Omat muistot äidistä oli, että aina jaksoi meitä suukottaa ja pitää sylissä sekä kertoa, että olimme parasta maailmassa.
Se on ainoastaan omasta asenteesta kiinni millaiseksi elämänsä kokee.
-Jos haluat olla onnellinen, ole. Ei sen vaikeampaa.
Hehheh. Minun mummillani oli oma lastenhoitaja molemmille lapsille ja yksi nainen kävi auttamassa kotitöissä. Pappa piti huolen että kaikki moternit huushollilaitteet löytyi. Synnyttämäänkin mummi meni autolla. Kättärille.
Kun minä olin lapsi, mummi oli meillä (ja kunnaltakin sai kodinhoitajan aina kun oli tarve). Nyt kun itse olen äiti, mummi on kuollut ja oma äiti ei sairauden vuoksi kykene auttamaan. Mistään ei saa mitään apua, mutta kova arvosteluryöppy tulee jos yrittää pyytää.
Jotenkin ennen tuntui olevan helpompaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tullut siihen tulokseen että jaksaisin ihan ok, jos voisin ulkoistaa seksin eli järjestää asiani jotenkin niin että kun haluaisin, saisin takuuvarmasti kunnon panon pitkän kaavan mukaan kaikilla ekstroilla. Ap
Mä en jaksa tuota, että aina jos joku valittaa tai pyytää apua, pitää ruveta vertailemaan miten monilla on vielä vaikeampaa. Jos joku tuntee olonsa raskaaksi, se on silloin sitä, eikä siihen vaikuta ollenkaan se miltä muista tuntuu. Eipä ihme, että moni ei uskalla eikä kehtaa hakea apua vaikka sitä tarvitsisi, kun tulee helposti nolatuksi. Mikset aloittaja sitten ole joskus päivää poissa töistä, lapset hoidossa? Jos se auttaa sua jaksamaan, ei se maailmaa kaada, jos joskus teet niin. Joskus on vaan otettava sieltä mistä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko muuten lapset antaa pois jos haluaa? Siis adoptoitavaksi. Jos tekee lastensuojeluilmoituksen itsestään ja sanoo ettei aio enää huolehtia lapsista. Ei kai siitä voi joutua oikeuteen? Jos siis ei hylkää lapsiaan jonnekin vaan hoitaa asian viranomaisten kanssa. Oon joskus aikaisemminkin miettinyt tätä ja tuli nyt taas mieleen. Että onko pakko huolehtia lapsistaan jos kuitenkin on ns. normaali eikä esim. vakavasti mielenterveysongelmainen tai muuten kykenemätön huolehtimaan lapsista. Riittääkö syyksi lasten pois antamiseen pelkästään se ettei halua enää pitää omia lapsiaan?
Käyt töissä, hyvä, lapset siis päikyssä. Töiden jälkeen käyt rauhassa kaupassa,ilman kiljuvia lapsia,sitten vasta päikystä kotiin. Lapset saa ip ulkoilunkin siinä. Kotona voi huoletta antaa katsoo tv,päikyssä on ulkoiltu ja leikitty ja ollu laadukasta muuta ohjelmaa. Iltapalaksi muroja, ei ne siihen kuole,on nopea. Koita tehdä helpotuksia arkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoimet päiväkodit, perhekahvilat, satutunnit, MLL? Sais ainaki vaihtelua arkeen. Suosittelen varsinki tohon MLL:ään tutustumista sieltä saattaisin saada ihan konkreettista apuakin. Ota puheeksi neuvolassa. Pitää etsiä ja hakea apua itse, ei se sun luokse tule.
Totta. Pois neljän seinän sisätä, rutiinit hetkeksi poikki, lapsi touhuamaan muiden kanssa ja itse juttelemaan toisten äitien seuraan. Auttaa tutkitusti.
Voisko lukea koko ketjun ennen kommentointia? En ole mikään saatanan kotiäiti, vaan työssäkäyvä! Olisi mahtavaa viettää edes yksi kokonainen päivä YKSIN kotona! Ap
Niin minäkin. Siksi en olekaan hankkinut lapsia. Kuinka tyhmä voi olla, ettei ymmärrä lasten tarvitsevuutta ja rajoittavuutta ETUKÄTEEN?
En ole ap, mutta en oikein ymmärrä, mistä sen voisi nykypäivänä tarkalleen tietää, miten vaativaa äitiys on. Kun itse olin lapsi, lapset hoidettiin hyvin eri tavalla. Jäljelle ei jää mitään muuta kuin luottaa omaan mielikuvitukseen ja se taas ei ole kovin luotettava. En itsekään etukäteen ymmärtänyt, miten raskasta ja kuormittavaa äitiys on. Luulin myös itsestäni enemmän. Uskoin jaksavani paremmin ja nauttivani enemmän.
No miksi et hoida lapsiasi kuten ennen hoidettiin? Ilman turhaa suorittamista ja hössötystä? Niin minä teen, eikä ole yhtään rankkaa, joskus mies vituttaa, ja töissä on raskasta, kotona olis töitä oottamassa vaikka miten paljon, mutta siinähän oottavat sitä aikaa kun mulla iskee inspiraatio tehdä niitä, ei ole mihinkään täältä vielä karanneet. Ja mies tekee oman osuutensa pakollisista eli tiskaa ja hoitaa kissat, minä käyn kaupassa ja pesen pyykit, molemmat laittaa ruokaa, mitään muuta ei tarvi tehdä pakosti. Silloin tällöin imuroidaan ja pestään vessaa ym. mutta niitäkään ei ole pakko tehdä jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi että, onpa nykyaikana kuormittavaa olla äiti.
Mietikääpäs muutama vuosikymmen sitten kun äidit kävi työssä, ei ollut pesukoneita joita napsauttaa päälle saati tiskikonetta. Ei pakastimia.Ei valmiita einesruokia pizzoineen ja hampurilaisineen. Vaatteetkin piti melkein aina tehdä itse. Työviikko oli 6 päiväinen. Ei ollut nettiä missä narista väsymystään ja saada joskus vertaistukea.
Päivät meni töissä - illat kotitöissä. Ja nyt sitten nämä nykyprinsessa draamaqueenit valittaa kännykkä tai tabletti kourassa kaiket päivät ja illat sohvalla mussuttaen herkkuja kuinka k a m a l a n vaikeeta on ja i h a n perseestä kun ei pääse toteuttamaan itseään ja vetämään perseitä silloin kun haluaisi.
Vedotaan tämän päivän vaatimuksiin, yhtä kovia ja kovempiakin ne oli myös ennen.
Olen itse tällaisen äidin lapsi, joka yh:na 60-luvulla veti nelilapsista perhettä pienellä palkalla, mutta ei narissut ja ulissut kuinka vaikeeta on olla. Joskus mainitsi, että itsehän on tähän jamaan itsensä vetänyt ja aikoo myös siitä selvitä.
Omat muistot äidistä oli, että aina jaksoi meitä suukottaa ja pitää sylissä sekä kertoa, että olimme parasta maailmassa.
Se on ainoastaan omasta asenteesta kiinni millaiseksi elämänsä kokee.
-Jos haluat olla onnellinen, ole. Ei sen vaikeampaa.
Hehheh. Minun mummillani oli oma lastenhoitaja molemmille lapsille ja yksi nainen kävi auttamassa kotitöissä. Pappa piti huolen että kaikki moternit huushollilaitteet löytyi. Synnyttämäänkin mummi meni autolla. Kättärille.
Kun minä olin lapsi, mummi oli meillä (ja kunnaltakin sai kodinhoitajan aina kun oli tarve). Nyt kun itse olen äiti, mummi on kuollut ja oma äiti ei sairauden vuoksi kykene auttamaan. Mistään ei saa mitään apua, mutta kova arvosteluryöppy tulee jos yrittää pyytää.
Jotenkin ennen tuntui olevan helpompaa?
Sun paappas on ollut rikas mies, eipä ole kaikilla sen ajan ihmisillä ollut noin helppoa. Mun mumma joutui 12 vuotiaana lähtemään töihin piiaksi, sitten kun meni naimisiin hoiti kotona elukat ja kersat ja niiden lisäksi ensimmäiset vuodet appivanhempia jotka oli molemammat sänkyyn hoidettavia, paskoivat alleen, 10 lasta tuli kaikkiaan, ja mies kävi polkupyörällä 15-20km päässä lapiohommissa ei ollut palkka häävi.
Mutta positiivinen oli mumma aina, hänet muistan aina huumorintajuisena eikä koskaan pahaa sanaa sanonut kestään, eikä ollut katkera rankasta elämästä, ei vaikka sodassa meni enot ja veljet. Viimeiset 13 vuotta mumma eli yksin kissan ja koiran kanssa, tai no ei niitä enää ihan viimeisinä vuosina ollut, viimeiset 3 vuotta sai asua kirkolla asunnossa jossa oli sisävesssa ja kunnon kylppäri ja keittiö. Siihen asti eli mökissä johon tuli vain kylmä vesi kylppäriin ja oli pihavessa, tiskivedet piti keittää, siellä oli keskellä pimeyttä talvetkin, sanoi että tykkää olla yksin eikä pelkää kun kysyttiin.
Vierailija kirjoitti:
Käyt töissä, hyvä, lapset siis päikyssä. Töiden jälkeen käyt rauhassa kaupassa,ilman kiljuvia lapsia,sitten vasta päikystä kotiin. Lapset saa ip ulkoilunkin siinä. Kotona voi huoletta antaa katsoo tv,päikyssä on ulkoiltu ja leikitty ja ollu laadukasta muuta ohjelmaa. Iltapalaksi muroja, ei ne siihen kuole,on nopea. Koita tehdä helpotuksia arkeen.
Juuri näin. Miksi helvetissä pitää suorittaa kaikkea mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Olen tullut siihen tulokseen että jaksaisin ihan ok, jos voisin ulkoistaa seksin eli järjestää asiani jotenkin niin että kun haluaisin, saisin takuuvarmasti kunnon panon pitkän kaavan mukaan kaikilla ekstroilla. Ap
Montako pillunnuolenta-lapsiarki-valitus-ketjua meinaat pykätä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoimet päiväkodit, perhekahvilat, satutunnit, MLL? Sais ainaki vaihtelua arkeen. Suosittelen varsinki tohon MLL:ään tutustumista sieltä saattaisin saada ihan konkreettista apuakin. Ota puheeksi neuvolassa. Pitää etsiä ja hakea apua itse, ei se sun luokse tule.
Totta. Pois neljän seinän sisätä, rutiinit hetkeksi poikki, lapsi touhuamaan muiden kanssa ja itse juttelemaan toisten äitien seuraan. Auttaa tutkitusti.
Voisko lukea koko ketjun ennen kommentointia? En ole mikään saatanan kotiäiti, vaan työssäkäyvä! Olisi mahtavaa viettää edes yksi kokonainen päivä YKSIN kotona! Ap
Niin minäkin. Siksi en olekaan hankkinut lapsia. Kuinka tyhmä voi olla, ettei ymmärrä lasten tarvitsevuutta ja rajoittavuutta ETUKÄTEEN?
En ole ap, mutta en oikein ymmärrä, mistä sen voisi nykypäivänä tarkalleen tietää, miten vaativaa äitiys on. Kun itse olin lapsi, lapset hoidettiin hyvin eri tavalla. Jäljelle ei jää mitään muuta kuin luottaa omaan mielikuvitukseen ja se taas ei ole kovin luotettava. En itsekään etukäteen ymmärtänyt, miten raskasta ja kuormittavaa äitiys on. Luulin myös itsestäni enemmän. Uskoin jaksavani paremmin ja nauttivani enemmän.
Tällä palstalla ja livenä minulle, rauhaarakastavalle ääri-introvertille ja velalle on monesti suositeltu lasten hankkimista. Vaikka tarvitsen paljon aikaa erossa jopa kumppanistani, nämä ulkopuoliset asiantuntijat ovat sitä mieltä, että lapsiin kohdistuva rakkaus on jotain niin palkitsevaa, että ilman enempiä empimisiä kannattaisi vain pikaisesti laittaa lapsi alulle ja luottaa siihen, että elämä kantaa ja muutama muu kliseelässytys päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoimet päiväkodit, perhekahvilat, satutunnit, MLL? Sais ainaki vaihtelua arkeen. Suosittelen varsinki tohon MLL:ään tutustumista sieltä saattaisin saada ihan konkreettista apuakin. Ota puheeksi neuvolassa. Pitää etsiä ja hakea apua itse, ei se sun luokse tule.
Totta. Pois neljän seinän sisätä, rutiinit hetkeksi poikki, lapsi touhuamaan muiden kanssa ja itse juttelemaan toisten äitien seuraan. Auttaa tutkitusti.
Voisko lukea koko ketjun ennen kommentointia? En ole mikään saatanan kotiäiti, vaan työssäkäyvä! Olisi mahtavaa viettää edes yksi kokonainen päivä YKSIN kotona! Ap
Niin minäkin. Siksi en olekaan hankkinut lapsia. Kuinka tyhmä voi olla, ettei ymmärrä lasten tarvitsevuutta ja rajoittavuutta ETUKÄTEEN?
En ole ap, mutta en oikein ymmärrä, mistä sen voisi nykypäivänä tarkalleen tietää, miten vaativaa äitiys on. Kun itse olin lapsi, lapset hoidettiin hyvin eri tavalla. Jäljelle ei jää mitään muuta kuin luottaa omaan mielikuvitukseen ja se taas ei ole kovin luotettava. En itsekään etukäteen ymmärtänyt, miten raskasta ja kuormittavaa äitiys on. Luulin myös itsestäni enemmän. Uskoin jaksavani paremmin ja nauttivani enemmän.
No miksi et hoida lapsiasi kuten ennen hoidettiin? Ilman turhaa suorittamista ja hössötystä? Niin minä teen, eikä ole yhtään rankkaa, joskus mies vituttaa, ja töissä on raskasta, kotona olis töitä oottamassa vaikka miten paljon, mutta siinähän oottavat sitä aikaa kun mulla iskee inspiraatio tehdä niitä, ei ole mihinkään täältä vielä karanneet. Ja mies tekee oman osuutensa pakollisista eli tiskaa ja hoitaa kissat, minä käyn kaupassa ja pesen pyykit, molemmat laittaa ruokaa, mitään muuta ei tarvi tehdä pakosti. Silloin tällöin imuroidaan ja pestään vessaa ym. mutta niitäkään ei ole pakko tehdä jatkuvasti.
80-luvulla rivarimme lapset ulkoilivat itsenäisesti takametsikössä, josta oli noin 50 metriä rantaan. Jos oli kouluikäisenä jotain harrastuksia, niihin mentiin itse. Iltapäiväkerhoja ei ollut. Ainakin kaksi lasta ala-asteeltani kuoli koulumatkalla liikenneonnettomuuksissa. Naapurimme kävivät juhlimassa toisen naapurin luona ja jättivät vauvan ja kolmevuotiaan nukkumaan kotiin yksin. Vanhempi heistä putosi ikkunasta (ensimmäinen kerros) kun oli lähtenyt etsimään humalaisia vanhempiaan yöllä. Vauva oli hereillä ja rääkyi täyttä kurkkua. Voisihan sitä hoitaa lapsia, kuten silloin tehtiin, mutta pian saisi tehdä sossussa selkoa metodeistaan.
En ole ap, mutta en oikein ymmärrä, mistä sen voisi nykypäivänä tarkalleen tietää, miten vaativaa äitiys on. Kun itse olin lapsi, lapset hoidettiin hyvin eri tavalla. Jäljelle ei jää mitään muuta kuin luottaa omaan mielikuvitukseen ja se taas ei ole kovin luotettava. En itsekään etukäteen ymmärtänyt, miten raskasta ja kuormittavaa äitiys on. Luulin myös itsestäni enemmän. Uskoin jaksavani paremmin ja nauttivani enemmän.