Olenko liian nirso?

Kumppania ei tunnu löytyvän ja nykyisen "säädön" kanssa luulin tästä tulevan jotain, mutta tietyt piirteet hänessä(kin) ovat alkaneet ahdistaa.

1. Hän ei koskaan kysy mitään minuun liittyen, ainoastaan kuulumiset päivittäin ja kääntää sitten puheen itseensä. Hän ei tiedä perheestäni mitään, ei muista missä asun, mutta minä olen saanut kuulla kaiken hänen siskonsa raskausongelmista rahahuoliin. Olen kuin terapeutti hänelle, mutta toisaalta itsepä en ole alkanut avautua eli tavallaan oma vika.

2. Hän painostaa näkemään ja on todella läheisyydenkipeä. Minulla olisi omakin elämä hänen tapaamisensa lisäksi, mutta hänen mielestään minun pitäisi siirtää mm. muualla asuvien ystävieni tapaamista ja viettää viikonloppuni kokonaan hänen kanssaan. Olen vedonnut rahahuoliin, jolloin hän on tarjoutunut maksamaan kaiken matkoista ja syömisistä lähtien.

3. Osittain ykköskohdasta johtuen tuntuu, että hän ei myöskään ole kiinnostunut minusta, vaan on luonut päässään jonkin haavekuvan, jonka mukaan minun pitäisi toimia. Olla se kiltti ja ihana tuleva vaimo, jota hän etsii.

Kerran meni yli tämän ahdistuksen kanssa kesken riidan ja kerroin silloin juttumme olevan tässä, mutta hän luuli että pyytämällä anteeksi välimme ovat taas kunnossa. En osaa ilmeisesti edes jättää ketään, eli olen todella pulassa tuntemusteni kanssa.

Kertokaahan, onko ongelma minussa vai onko parisuhteissa yleensäkin tällaista ja minä en vain ikisinkkuna osaa suhtautua oikein pieniin ristiriitoihin? Muuten hän on todella mukava eikä hänessä mitään varsinaista vikaa ole. Jättäisittekö vai katsoisitteko ajan kanssa mitä tästä vielä tulee?