Lue keskustelun säännöt.
Sinun rasittava arkesi on lastesi lapsuus
Kommentit (39)
No olen tietyllä tapaa eri mieltä. Aikuisen arki voi olla rasittava (esim. ruuhkavuosien takia) mutta ei se välttämättä lapseen heijastu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta. Havahduin tähän kun lapsi totesi, että antaa minulle joka päivä "huono tunti"-merkinnän kun tulen töistä. Olen kuulemma kireä ja ärsyyntynyt aina kotiin tullessa. Jotain tarttis tehrä.
Vierailija kirjoitti:
Totta. Havahduin tähän kun lapsi totesi, että antaa minulle joka päivä "huono tunti"-merkinnän kun tulen töistä. Olen kuulemma kireä ja ärsyyntynyt aina kotiin tullessa. Jotain tarttis tehrä.
Sä et saa tarpeeksi kyrpää. Mä voin tulla paneen sua.
T. ISOkaluinen mies
Elämä on. Joka päivä, joka hetki en voi olla päivänpaiste, sori siitä. En raivoa, en paisko tavaroita, antakaa mun olla hapan tänään vähän aikaa. Tälläinen olo mulla on rasittavassa arjessa, ei joka päivä, mutta joskus.
Ja elämä on myös sitä ärsyyntynyttä arkea eikä se ole mikään trauman aihe. Kunhan ainakaan aikuiset ei käyttäydy lapsellisesti. :)
Kannattaa jokaisen vanhemman pitää tuo sanonta mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta. Havahduin tähän kun lapsi totesi, että antaa minulle joka päivä "huono tunti"-merkinnän kun tulen töistä. Olen kuulemma kireä ja ärsyyntynyt aina kotiin tullessa. Jotain tarttis tehrä.
Sä et saa tarpeeksi kyrpää. Mä voin tulla paneen sua.
T. ISOkaluinen mies
Tule vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta. Havahduin tähän kun lapsi totesi, että antaa minulle joka päivä "huono tunti"-merkinnän kun tulen töistä. Olen kuulemma kireä ja ärsyyntynyt aina kotiin tullessa. Jotain tarttis tehrä.
Sä et saa tarpeeksi kyrpää. Mä voin tulla paneen sua.
T. ISOkaluinen mies
Tule vaan.
Missä päin suomee sulla olis persettä jaossa? Laita sähköpostiosoittesi.
T. ISOkaluinen mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lauseessa on viisautta, mutta ei kannata ottaa sitä täysin itseensä; sellaista arkea ei olekaan, ettei joskus olisi pahalla tuulella tai ärsyyntynyt, vihastunut, surullinen, pettynyt, väsynyt, itkuinen jne. Lapsen on hyvä nähdä ja kokea, että kaikki tunteet kuuluvat elämään. Välillä ollaan iloisia ja positiivisia, välillä surullisia ja negatiivisia. Ja lapsi itsekin saa olla juuri sitä mitä on, kaikkine tunteineen ja vanhemmat rakastavat lasta vaikka lapsi olisi väsynyt, vihainen, itkuinen tai pettynyt jne.
Elämään kuuluvat kaikki tunteet, käytös on eri asia; vihaa saa tuntea mutta toisia ei saa vahingoittaa tai halveksia. Kun vanhemmat rakastavat lasta omana itsenään, ei lapsi mene rikki siitä että äiti on väsynyt ja tai huonolla tuulella.
Vierailija kirjoitti:
Totta. Havahduin tähän kun lapsi totesi, että antaa minulle joka päivä "huono tunti"-merkinnän kun tulen töistä. Olen kuulemma kireä ja ärsyyntynyt aina kotiin tullessa. Jotain tarttis tehrä.
Voisitko ottaa jonkun lyhyen rentoutumishetken, kun tulet töistä? Mene vaikka sohvalle löhöämään vartiksi tai pieni kävelylenkki heti töiden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta. Havahduin tähän kun lapsi totesi, että antaa minulle joka päivä "huono tunti"-merkinnän kun tulen töistä. Olen kuulemma kireä ja ärsyyntynyt aina kotiin tullessa. Jotain tarttis tehrä.
Voisitko ottaa jonkun lyhyen rentoutumishetken, kun tulet töistä? Mene vaikka sohvalle löhöämään vartiksi tai pieni kävelylenkki heti töiden jälkeen.
Se tarvii kovaa kyrpää usko jo.
Onhan myös lasteni rasittava lapsuus minun arkeani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta. Havahduin tähän kun lapsi totesi, että antaa minulle joka päivä "huono tunti"-merkinnän kun tulen töistä. Olen kuulemma kireä ja ärsyyntynyt aina kotiin tullessa. Jotain tarttis tehrä.
Sä et saa tarpeeksi kyrpää. Mä voin tulla paneen sua.
T. ISOkaluinen mies
Tule vaan.
LAITA NYT NIITÄ YHTEYSTIETOJA ETTÄ PÄÄSTÄÄN NUSSIMAAN! MÄ EN KUULENKOKO YÖTÄ ODOTA!!
Ihan tottahan tuo on. Vaikka arki on helpompaa kuin ehkä ikinä historiassa, ei se ole edelleenkään helppoa. Eikä sen tarvitsekaan ihan yhtä hattaraa olla. Lähinnä olennainen kysymys on se, että kokeeko lapsi vanhempiensa arjen olevan rankkaa hänen läsnäolonsa vuoksi, vai tunteeko lapsi tuovansa iloa ja apua perheen arkeen.
Tässä suhteessa töihin meno on auttanut omalla kohdallani. Kun olin kotiäiti, saatoin huokaista miehelle illalla että "olipa rankka päivä". Nykyään on toki omat haasteensa, kun teen vaativaa työtä ja yritän olla vielä iltaisin läsnä kotona, mutta voin ainakin vilpittömästi kertoa lapsille, että heidän kanssaan vietetyt tunnit ovat niitä päivän parhaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin? En hanki lapsia -> ei totaalisen paskaa arkea.
Kyllä olisi hyvä että vanhemmat olisivat jo koulunsa käyneet eikä tarvitsisi olla elämäm koulussa maailman tappiin.
Ärsyttävä sanonta. Arki on välillä (lue : usein ) helvetin raskasta.
On vuorotyöt, tarhaan viemiset, uhma-ikä, teinit, univelka, krooninen rahapula ja nämä saatanan menkatkin vielä meillä naisilla joka kuukausi.
Aina ei ole kivaa ja mukavaa. Eikä tarvii ollakkaan.
Totta, mutta tuosta ei saa syyllistyä liikaa. On jopa hyvä asia, että lapsi näkee sen, että vanhemmillakin on myös negatiivisia tunteita ja joskus voi mennä niin sanotusti kuppi nurin ja se on ihan ok. Tietenkään vanhempi ei saa alentua lapsen tasolle, päättömästi huutaa ja raivota, kohdella epäreilusti saati satuttaa. Sen sijaan en aio kantaa huonoa omatuntoa siitä, että saatan joskus "äiti voitko lukea tätä kirjaa"-pyyntöön vastata, että anteeksi kulta, mutta nyt äiti ei millään jaksa, oli rankka päivä töissä ja sitten kun se keittokin paloi pohjaan. Elä jokainen päivä kuin se olisi viimeinen on ihan hyvä ohjenuora, mutta liian kirjaimellisesti toteutettuna ainoastaan ahdistava. Arki on myös kurjia tunteita, väsymystä, pahaa mieltä, kiukkua ja väärällä jalalla noustuja aamuja.
Vierailija kirjoitti:
Ihan tottahan tuo on. Vaikka arki on helpompaa kuin ehkä ikinä historiassa, ei se ole edelleenkään helppoa. Eikä sen tarvitsekaan ihan yhtä hattaraa olla. Lähinnä olennainen kysymys on se, että kokeeko lapsi vanhempiensa arjen olevan rankkaa hänen läsnäolonsa vuoksi, vai tunteeko lapsi tuovansa iloa ja apua perheen arkeen.
Tässä suhteessa töihin meno on auttanut omalla kohdallani. Kun olin kotiäiti, saatoin huokaista miehelle illalla että "olipa rankka päivä". Nykyään on toki omat haasteensa, kun teen vaativaa työtä ja yritän olla vielä iltaisin läsnä kotona, mutta voin ainakin vilpittömästi kertoa lapsille, että heidän kanssaan vietetyt tunnit ovat niitä päivän parhaita.
Ihanko saatoit noin jopa illalla huokaista? No voi helvetti soikoon. xD
Puhukaa ihmiset totta ja rehellisesti. Elämä on loppujenlopuksi meille kaikille tätä samaa. Ja jokainen on aivan takuulla välillä ihan saatanan väsynyt ja kärttynen.
Vierailija kirjoitti:
Onhan myös lasteni rasittava lapsuus minun arkeani.
Ajatteleeko joku oikeesti noin? Jos lastesi lapsuus on rasittava, olisikohan syytä tehdä asialle jotain eikä vaan todeta, että se on minun arkeani?
Omasta mielestäni asioille pitäisi muutenkin tehdä jotain, jos omaa arkea pitää rasittavana. Elämään kuuluu väsymys, ärtymys, vitutus yms negatiiviset tunteet, mutta ei niiden kuulu olla hallitsevina. Ei lapsilla eikä aikuisilla.
En ole ennen kuullut, mutta aika pysäyttävähän se on. Ja hyvä muistutus siitä, että elämästä pitäisi nauttia joka päivä, ei pelkästään lauantaisin ja loma-aikaan.