Lue keskustelun säännöt.
Ihastuminen toiseen, mitä tekisitte tilanteessani?
15.09.2016 |
Olen ollut poikaystäväni kanssa yhdessä 3,5 vuotta, josta ollaan asuttu yhdessä koko aika. Kun aloimme seurustella olin täysin varma, että tämä on se elämäni ainoa oikea ihminen. Kaveripiirimme on sama, perheemme tulevat toimeen, on kaksi koiraa jne. Tulevaisuudesta on puhuttu paljon eikä parisuhteessa ole mitään "pahaa." Välitän poikaystävästäni ihan järjettömästi ja luotan häneen kuin kallioon. Poikaystäväni ei kuitenkaan ole täydellinen (ei kukaan ole), ja en omalla tavallaan ole päässyt hänen kanssaan kovin syvällisiin keskusteluihin koskaan. Koen olevani se, joka pitää kaikki langat käsissä ja joka on rationaalisempi ja älykkäämpi. Aikaisemmin se ei ole haitannut minua, ja koko elämäni parisuhteissa olen ollut samassa roolissa.
Kesällä tajusin hiljalleen ihastuneeni työkaveriini, jonka kanssa olemme olleet samassa työpaikassa vuoden. Työpaikkani on pk-yritys, ja hoidan työkaverini kanssa samoja asiakkuuksia joten joudun pakostakin olemaan kontaktissa häneen päivittäin. Työkaverini on täysin erilainen ihminen nykyiseeni verrattuna. Aluksi ajattelin että ihastus on vaan ohimenevää eikä tässä ole mitään hätää. Kesän aikana työkaverini on kuitenkin tunnustanut ihastuneensa minuun ja että hän pitää minua elämänsä naisena jne. Työkaverin kanssa meillä on syvempi yhteys kun poikaystäväni kanssa koskaan, meillä on sama aaltopituus ja voimme jutella mistä tahansa vaikka kaksi tuntia putkeen. Työkaverini on minua vanhempi, varakas ja menestynyt ja vähän aikaa sitten pitkästä parisuhteesta eronnut. Minä en kuitenkaan liittynyt parisuhteen eroon mitenkään, ja työkaverini halusi eron jos sillä tässä on väliä.
Tunnen niin järjetöntä vetoa työkaveriini, ja vähän aikaa sitten hän vaihtoi työpaikkaa. Laittelemme edelleen aika paljon viestiä kun emme enää näe päivittäin töissä ja työkaveri flirttailee jonkin verran, itse olen pitäytynyt tiukemmalla linjalla. Läksiäisjuhlissa työkaveri kuitenkin illan pikkutunneilla istuskellessamme hipsutteli jalkaani huomaamattomasti ja en muista milloin mikään olisi tuntunut niin hyvältä, en pyytänyt häntä lopettamaan mutta hetken päästä lähdin tilanteesta. Mulla on järkyttävä morkkis vaikka emme ole tehneet mitään tuota silittelyä lukuunottamatta, mutta pelkään että jo pelkästään se että tunnen jotain toista kohtaan näin vahvoja tunteita kertoo väistämättä jotain myös nykyisestä parisuhteestani. Onko tämä vain joku tietty kriisi, onko tämä nyt se tilanne kun pitää haluta rakastaa? Nykyinen poikaystäväni on ihana, luotettava ja meillä on yhdessä hauskaa, mutta olen alusta asti toivonut enemmän huomiota ja sitä syvempää keskusteluyhteyttä mikä ei nykyisen kanssa ole mahdollista. Olen aikaisemmassa parisuhteessa ihastunut toiseen, mutta se on täysin eri kaliiberia tämän tilanteen kanssa.
Tässä tilanteessa ollaan nyt oltu kuukauden päivät, enkä edelleen tiedä mitä tehdä. Nykyisen kanssa kaikki on hyvin, arki rullaa. Eron tapahtuessa iso osa kaveriporukastani valitsisi poikaystäväni, sillä he ovat alunperin hänen kavereitaan. Työkaveri on ihan erilainen mies verrattuna aikaisempiin deitteihin ja miehiin, ja omalla tavallaan on pelottavaa että hänen kanssaan en olisi se rationaalisempi ja "parempi". Mutta jos asiat eivät hänen kanssaan rullaakkaan olen menettänyt aika lailla kaiken. Ajatukseni "yhdestä ainoasta oikeasta" ovat kokeneet tässä kovan kolauksen, kun sydän tuntee vetoa kahteen mieheen.
Mitä ihmettä teen? Ikää minulla on 23, avokilla saman verran ja työkaverilla 28.
Kommentit (5)
Melkeimpä täsmälleen samassa tilanteessa oon ollut ja mulla ainakin se oma mies oli loppupeleissä se oikea....en jaksa nyt koko stooria kirjoittaa, mutta ensimmäisen tälläisen kriisivaiheen pääsimme ohi ja toisen kriisin kohdalla erosimme. Sattuma tuli peliin ja deittailin tätä ihastustani eromme aikana ( jonka takia siis ensimmäinen kriisi oli ollut). Ja vaikka kuinka oli ollut kemiaa silloin vuosia ennen ja oli edelleen, kaikin puolin unelmamies, niin siitä katosi joku hohto ja ei se nyt ihan ollutkaan semmoinen kun oli kuvitellut. Lakkasin tapailemasta ihastustani ja palasimme joskus puolen vuoden päästä oman miehen kanssa yhteen....ja tarvii sanoa että se on vaan ihan paras, vaikka erilaisia ollaankin! Ja vielö siitä, että ihastuksessa puolet siitä huikeesta tunteesta tulee, kun toista ei saa koskettaa ja kokeilla...tää magia kyllä haihtuu ja sieltä alta paljastuu ihan samanlainen ukkeli kun muutkin miehet....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä erosin miehestäni noin kuukausi sitten. Tuntui, etten enää ollut kiinnostunut hänestä. Ei ollut ketään toista, mutta parisuhde hänen kanssaan vaan ahdisti. Nyt kun oon tämän kuukauden miettinyt asioita, olen huomannut, että ahdistus johtui muista asioista kuin hänestä. Hän yritti olla hyvä minua kohtaan ja minä olin hankala... Ei tämä nyt liity tuohon sun ihastus asiaan, mutta tosiaan se mieli voi muuttua nopeastikin ja sitten saattaa olla myöhäistä. Itse en ole yrittänyt saada exääni takaisin, en ole uskaltanut kun olen satuttanut häntä ja luulen ettei hän minua takaisin ottaisi.
Kiitos vastauksista! Joo enhän voi mitenkään tietää millaista työkaverin kanssa olisi 3 vuoden päästä jos koskaan edes pääsisimme sinne asti. Tähän mennessä hän on kuitenkin huomioinut minua enemmän kun poikaystäväni koko suhteen aikana. Hän myös mm. muisti minua syntymäpäivänäni ja on selvästi ilmaissut että tekisi lähes mitä vaan saadakseen minut.
En sanoisi että tyydyn nykyiseen, olen ollut todella onnellinen hänen kanssaan. On vain raastavaa, kun juuri ne asiat joita poikaystävääni olen aina halunnut löytyvät jostain toisesta ja joka niitä oikein näyttää. Poikaystävässä on sitten taas omat hyvät puolensa joita tuskin työkaverista löytyy. Uskon että olen loppuelämäni onnellinen poikaystäväni kanssa jos hänen kanssaan jään, mutta uskon että olisin myös uskomattoman onnellinen työkaverini kanssa. Toisaalta tällaisten ajatteleminen jo kertoo mielestäni siitä, että en ansaitse poikaystävääni..
Jos eroan poikaystävästäni saan häntä tuskin koskaan takaisin, hänkin on sen verran ylpeä että hän ei hyväksyisi minua takaisin sen jälkeen kun olen käynyt kokeilemassa toista. Toisaalta jäänkö aina miettimään työkaveriani ja empimään joka kerta kun parisuhteessa menee huonosti että olisiko pitänyt valita toisin?
Mielen muuttaminen minua pelottaakin, enkä haluaisi tehdä päätöstä liian impulsiivisesti. Morkkis kuitenkin tietenkin kolkuttelee, on väärin miettiä tällaisia kun poikaystävä ei tiedä mitään. Vaikka valitsisin poikaystäväni, pitäiskö minun kertoa tästä tilanteesta hänelle? Jos valitsen poikaystävän joudun kuitenkin töiden puolesta olemaan ainakin välillä työkaveriin yhteydessä, sillä tällä alalla on suht pienet piirit. Pitäisikö minun sitten jäädä pois kaikista yhteisistä illanvietoista ja kieltäytyä näkemästä työkaveria? Ihan hölmöä miettiä asiaa tällaiselta kannalta, mutta minulla on taipumusta ylianalysointiin..
Ap
Anna sille ihastukselle kerran, niin hän saa sen mitä on hakemassa. Anteeksi, mutta kuulostat vähän sinisilmäiseltä. Olet pelkkä laastari.
Tossa hankalaa on just se, kun et ole jakanut arkea tuon miehen kanssa, johon olet nyt ihastunut. Kun sanot, että kaipaat huomiota niin etpä juuri voi tietää, kuinka huomioiva tuo ihastuksesi on sitten, kun olette olleet 3,5 vuotta yhdessä ja jo kuunnelleet toistenne pieruja.
En nyt taas sit sitä sano, että jos koet, että nyt vain "tyydyt" nykyiseen, niin että nimenomaan pitäisi tyytyä ja että mitään sinua enemmän onnelliseksi tekevää ei voi olla olemassa.