Mielipiteitä nimestä Juho Joonatan Jonnenpoika?

Tooooosiiii kiiva..

Anteeks mutta naurahdin vähän. Juho Joonatan nyt vielä menee, mutta jonnenpoika tuo mieleeni vain es-jonnen.

Onnea Jonnelle ja Jonnenpojalle!

Ihana ! 😍😍💕😃

Vaihda Juho Jamiksi.

Tuohon Juho Joonataniin asti meni oikein hyvin, sillä se oikein kaunis ja sointuva nimi, jotenkin ajaton, ei muodikas eikä oikein leimallisesti minkään vuosikymmenen trendiä seuraileva.

Mutta tuo Jonnenpoika, voi hyvät hyssykät! Jätä nyt ihmeessä se pois tai korvaa se jollain hiukan aikuismaisemmalla.

"Jonnenpoika"? Miksei mieluummin vaikka Onnenpoika?

Heittomerkki-Erkki kirjoitti:

Tuohon Juho Joonataniin asti meni oikein hyvin, sillä se oikein kaunis ja sointuva nimi, jotenkin ajaton, ei muodikas eikä oikein leimallisesti minkään vuosikymmenen trendiä seuraileva.

Mutta tuo Jonnenpoika, voi hyvät hyssykät! Jätä nyt ihmeessä se pois tai korvaa se jollain hiukan aikuismaisemmalla.

"Jonnenpoika"? Miksei mieluummin vaikka Onnenpoika?

Tapana on tuota -poikaa tai -tytärtä käyttäessä viitata lapsen isään. Vai antaisitko oman lapsesi kolmanneksi nimeksi Martinpoika, jos puolisosi / itse olisit Seppo ja naapurin setä olisi Martti?

Nimet muuttuvat, ja Jonnesta on tullut se entisaikojen Urpo, eli se peruskoulun hölmöin kaveri, joka on silti olevinaan. Joten vaikka olisi kuinka kiva idea, mieti vielä. Muuten hyvät nimet!

Patronyymi on kyllä pahemman sortin yritys hienostella nimessä. Jonnenpoika. Kun joskus vielä näkis Nico-Petterinpojan, niin avot!

Kaunis nimi. Ehkä kuitenkin liikaa jiitä ja toistoa, Ju-Jo-Jo. Laittaisin ennemmin toiseksi nimeksi jonkin vähän linjasta poikkeavan, jottei nimi ole liian lorumainen. Esim. Juho Henrik Jonnenpoika (en välttämättä juuri tuota, mutta joku vastaava).

No niin, ja pitihän tuohon äskeiseen kirjoitukseeni tietenkin pujahtaa oikein ärsyttävä virhe: "Tuohon Juho Joonataniin asti meni oikein hyvin, sillä se oikein kaunis ja sointuva nimi..."

Lauseen piti tietenkin olla: "sillä se ON oikein kaunis ja sointuva nimi..."

Minä en tarkoituksella milloinkaan kirjoita tuollaista luolamieskieltä, jossa predikaatti jätetään pois: "Nyt viimeaikoina ollut helpompaa... / Itsekin käynyt lomakohteessa joka täynnä muita suomalaisia..." ym. skeidaa.

Tuo oma predikaatittomuuteni oli siis vahinko, kun kirjoitin liian nopeasti. Anteeksi.

Varsinaisessa mielipiteessäni ei ole tapahtunut muutoksia näiden ensimmäisen viestini lähettämisen jälkeisten minuuttien aikana: tuo Jonnenpoika näyttää ja kuulostaa edelleenkin Radiomafian Anssin (toimittaja Ari Peltonen, alias Paska) kuunnelmahahmolta radiojatkosarjassaan Nössölät.

Ilogaz-Aurååran kanssa naimisiin?

Vierailija kirjoitti:

Heittomerkki-Erkki kirjoitti:

Tuohon Juho Joonataniin asti meni oikein hyvin, sillä se oikein kaunis ja sointuva nimi, jotenkin ajaton, ei muodikas eikä oikein leimallisesti minkään vuosikymmenen trendiä seuraileva.

Mutta tuo Jonnenpoika, voi hyvät hyssykät! Jätä nyt ihmeessä se pois tai korvaa se jollain hiukan aikuismaisemmalla.

"Jonnenpoika"? Miksei mieluummin vaikka Onnenpoika?

Tapana on tuota -poikaa tai -tytärtä käyttäessä viitata lapsen isään. Vai antaisitko oman lapsesi kolmanneksi nimeksi Martinpoika, jos puolisosi / itse olisit Seppo ja naapurin setä olisi Martti?

Mulla tulee näistä " -npoika" nimistä aina mieleen se, että on tainnut olla monta isäehdokasta... Kun pitää erityisesti korostaa, että tämä lapsi on nyt JORMANpoika eikä VÄINÖNpoika :DDD

No toi onnenpoika nyt on vähän.

Nuo patronyymit ovat jotenkin ällöjä. Tulee mieleen, että isänä on joku maalaisjuntti. Ja tuon Jonnen kanssa mielleyhtymä on todella öhh hämmentävä... :D Sen kanssa tulee mieleen, että isä on mopopoika-isi.

Ihana nimi! Varsinkin tuo Juho Joonatan! Kyllähän tuo Jonnenpoikakin mielestäni käy, itse olen aina tykännyt että on juuri "isänpoika" toisena tai kolmantena nimenä pojalla. Vanhanaikaista, ja ehkä juuri siksi suloista.

Jonne on nimenä ollut tietysti paljon esillä ES-Jonne-ilmiön takia, mutta mitä väliä. Se on sinun nimesi! Ja kiva nimi kuitenkin.

Miksi sitä isää tarvitsee noin korostaa? Yleensä sukunimikin on juuri isältä. Koomista.

onpa lasta nimellä paiskattu. no, provohan tuo selkeesti oli.