Korkeakoulutettuna amishommissa
Ei saakeli. Olen nyt vuoden päivät ollut ihan paskaduunissa ja alkaa pikkuhiljaa pää hajoomaan. Mä en ite juurikaan pidä korkeakoulun käyntiä minään suorituksena, koska siihen pystyy kuka vaan, mutta kyllä tollasessa amisporukassa tuntee ittensä välillä hieman ulkopuoliseksi.
Ensinnäkin kolme työkavereistani sanoo, ettei voi jättää lapsiaan miehensä kanssa keskenään koska mies ei selviä lastensa kanssa. Siis mitä vittua. Kuka lisääntyy miehen kanssa, joka ei "selviä" omien lastensa kanssa.
No yksi asuu miehensä ja isänsä kanssa jossain kuppasessa kerrostalokolmiossa ja vetelee viinaa siellä harva se päivä ja sitte tullaan pikkasen viinalta haisevana darrassa töihin. No ei siinä mitään.
Yks laskee työtuntinsa aina päin helvettiä. Hänen mielestäänhän 6,5 tunnin työpäivä on 6,30 tunnin mittainen.
Yks asuu rekkamiesmiehensä ja pienen lapsen kanssa jossain vuokrayksiössä. Molemmilta ilmeisesti luottotiedot menneet, joten uutta ja isompaa asuntoa vissiin mahdoton saada.
Näitä esimerkkejä on paljon. Vittu että ahistaa ja vituttaa aina välillä. Mä tekisin mitä vaan, että pääsisin johonkin oikeasti mukavaan ja tasapainoiseen työyhteisöön.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tiedän tunteen! Olen vain(!) yo siivousalalla mutta kyllä siellä on kaikenlaista tallaajaa jotka ei tajua edes perusjuttuja.. Huomaa niin amiskoulutuksen.
Tunnen todellakin olevani ulkopuolinen.:/No sulle tekee ihan hyvää pysyä siellä kasvamassa. Teillä on kaikilla toisen asteen koulutus, muuten.
Entä jos oleellista ei olekaan koulutuksen taso vaan jo lähtökohtaisesti se, että millaiset ihmiset hakeutuvat lukioon ja millaiset amikseen?
Nykypäivän työtilanne on järkyttävä mutta ehkä jos tarpeeksi yrität niin pääset tuolta pois. Yritän siis sanoa että jos on pienikään ajatus siitä että koska on joku amk niin ansaitsee jotain niin se ei toimi. Maailma on mennyt sellaiseksi ettei paperilla ansaita mitään. Päinvastoin usein pyritään siihen että työntekijä ansaitsee mahdollisimman vähän yhtään mitään, jos vain mahdollista. Ainoastaan tuottamalla arvoa mitä kukaan muu ei pysty tuottamaan yhtä hyvin saat pitää paikkasi. Ja yleensä mitä arvottomampana itseäsi pidät, sitä parempi työnantajalle koska saa erotuksen siitä välistä. Työnantaja ei halua korkeakoulutusta jos se saa luulemaan liikaa omasta arvosta muttei tuota työnantajalle viivan alle mitään.
Heh. Pelkäänkin että seura tekee kaltaisekseen.
Ap