Miten suhtaudutte narkomaaneihin?

Mua ärsyttää kuunnella niiden valitusta julkisissa. Kukaan ei syytä muita niin paljon kuin narkomaani.

En haluaisi naapurustoon niitä roikkumaan.

up

nosto

Lähipiirissäni on pari narkomaania ja tuossa ylempänä olleen 14. kirjoituksen voin allekirjoittaa täysin minäkin. Narkomaani, tuntemani, ovat valmiita tekemään mitä vaan saadakseen rahaa ja aineita. En varauksettomasti luota narkkariin, varmaankaan koskaan, mutta se ei vaikuta inhimilliseen suhteutumiseen heihin. Ihmisiä muiden joukossa, omasta mielestä usein kolmosluokan kansalaisia. Apua heille annan mikäli sen tarve on ja tuen pyrkimyksissä päihteettömään elämään. Mutta en tiedä uskoisinko heidän lopettamiseensa niin paljon, että antaisin esim. lapsieni oleilla seurassaan.

Pitäisi hävittää ne kaikki.

Huumeet orjuuttaa isäntänsä niin, että uskollisuus ja moraali katoaa jossain vaiheessa ja narkomaani saattaa olla valmis vaikka myymään sen mummonsa. Mutta ei kaikki.

Kyseessä kuitenkin on se riippuvuus, mikä määrää, ei sen ihmisen omat arvot ja ajatukset. Ei kukaan ensi kertoja huumeita kokeillessaan päätä alkavansa narkomaaniksi ja haluavansa tehdä toisille ihmisille pahaa.

Kerron nyt yhdestä esimerkistä. Ei muuta tee kuin valehtelee ja hyväksikäyttää muita törkeästi, varastelee, diilaa, uhkailee väkivallalla ja tuntemillaan rikollisilla jos et anna rahaa jne. Totaalisen epäluotettava, k---päinen, halveksittava tapaus. Hän oli aikoinaan ihminen, jolla oli kaikkea, mitä vain voi ikinä toivoa, mutta kertoi itse, että halusi lisää jännitystä elämään, se oli hänen syynsä aloittaa käyttäminen.

On takuulla hyvä puhumaan mitä mahdollinen auttaja haluaa kuulla, jotta voisi loisia hänen piikkiinsä. Käytös muuttuu varmasti, kun auttaja ei enää jaksakaan auttaa.

En luottaisi pätkääkään, vaikka olisi kuivilla kymmenen vuotta. Enkä missään tapauksessa tulisi mieleenikään päästää tuon lähelle lapsia, eläimiä, eikä myöskään mitään sellaista omaisuutta, joka lähtee irti hitsaamatta.