Lue keskustelun säännöt.
Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?
14.09.2016 |
Voit valita sen, mikä on lähimpänä omaa näkemystäsi.
Kommentit (22)
Luulen, että olotila on samanlainen kuin leikkauksen nukutuksessa. Täysin mustaa, eikä mitään tietoisuutta mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla edellisessä ketjussa uudelleensyntymä oli ykkösenä, mutta nyt näyttäs ateistit olevan johdossa.
Vierailija kirjoitti:
Tuolla edellisessä ketjussa uudelleensyntymä oli ykkösenä, mutta nyt näyttäs ateistit olevan johdossa.
Ateistit / ne, joilla sormi suussa.
Luulen että ihmisen sielu menee myöhemmin toisen ihmisen ruumiiseen.
Vierailija kirjoitti:
Luulen että ihmisen sielu menee myöhemmin toisen ihmisen ruumiiseen.
Siis että uudelleensynnymme toisina ihmisinä vai että useampi sieluu pakkautuu samaan ruumiiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin moni tossa toisessa huruketjussa tuntuu uskovan sielunvaellukseen.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin moni tossa toisessa huruketjussa tuntuu uskovan sielunvaellukseen.
Sielunvaellus on nykyään trendikästä, se että tämä on naisvaltainen palsta saa sen vielä näyttämään poikkeuksellisen suositulta. Pienempi paha se mielestäni kumminkin on ihmisen psyykelle että uskoo reinkarnaatioon kuin että uskoo kaiken sortin manaloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuoleman jälkeen matkaat kohti valkoista valoa, nopeus ja matkan pituus on hurja, mutta kaikki tapahtuu sekunneissa. Koko elämäsi vilahtaa nopeutetun elokuvan lailla silmissäsi. Ruumiisi jää tänne, sielusi siirtyy tuonpuoleiseen. Sinut valtaa valtava hyvän olon tunne, kaikki paino, kipu, taakat on taakse jäänyttä. Voit liikkua kuin ajatus. Ymmärrät kaikkia ja kaikki ymmärtävät sinua, ilman puhetta. Hyvä olo ja rakkaus, valo, ilo, kaikki puhtaus ja hyvyys on siellä.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että olotila on samanlainen kuin leikkauksen nukutuksessa. Täysin mustaa, eikä mitään tietoisuutta mistään.
Olotila lienee sama kuin esim. vuonna 1880... jolloin sinua ei vielä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tapahdu mitään. On mustuus tai ei sitäkään. Kaikki solut ovat kuolleet ja kaikki sähköiset impulssit aivoissa hävinneet. Ei ole mitään.
Tässä kertomuksia mitä tapahtuu kun ihminen kuolee (ja elvytetään)
Kaikki kuoleman kokeneet sanovat samaa: kuolema on jotakin jota ei voi kunnolla verbaalisesti kuvailla. Sanat ei riitä, kuolema ei ole tästä maailmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä kertomuksia mitä tapahtuu kun ihminen kuolee (ja elvytetään)
Kaikki kuoleman kokeneet sanovat samaa: kuolema on jotakin jota ei voi kunnolla verbaalisesti kuvailla. Sanat ei riitä, kuolema ei ole tästä maailmasta.
Ei todellakaan sano kaikki kuoleman kokeneet noin vaan subjektiivinen otanta hurudokumenttiin. Googletin sun Doctor Kenneth Ringis ja se on mm kirjoittanu kirjan tittelillä Ufo Encounters, että semmosta.
Se, että elämä vilahtaa silmissä, on aivojen viimeinen ryöpytys yrittää jollain konstilla pelastautua. Kaikki informaatio vyörytetään silmille, jotta olisi mahdollisuus nähdä jotain, joka pelastaa.
Ton jonkun kokemus kehosta irtaantumiseen tapahtuu toisille esim. raiskauksen aikana. Hänhän kuitenkin tietää vain tapahtumat, jotka tapahtuivat hänen kehonsa lähellä. Ei siis ollut kokonaan kuollut tai myöhemmin kuvitellut/nähnyt unta tästä. Myös dejavu-kokemus on samantapainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin moni tossa toisessa huruketjussa tuntuu uskovan sielunvaellukseen.
Sielunvaellus on nykyään trendikästä, se että tämä on naisvaltainen palsta saa sen vielä näyttämään poikkeuksellisen suositulta. Pienempi paha se mielestäni kumminkin on ihmisen psyykelle että uskoo reinkarnaatioon kuin että uskoo kaiken sortin manaloihin.
Olen aina ihmetellyt, että mikä pyörä varsinkin keski-ikäisillä naisilla lähtee heittämään. Äitini alkoi uskoa enkelihoitoihin. Olen itse 27 ja pelottaa ihan, mitä minä suollan turpavärkistäni 20 vuoden päästä. Silmät kiiluen kerron jostain kristallien parantavasta voimasta tai mikä nyt silloin onkaan muodikasta. Mikä saa järkevät ihmiset uskomaan tällaista moskaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti ikuinen elämä Jeesuksen kanssa Taivaassa odottaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä kertomuksia mitä tapahtuu kun ihminen kuolee (ja elvytetään)
Kaikki kuoleman kokeneet sanovat samaa: kuolema on jotakin jota ei voi kunnolla verbaalisesti kuvailla. Sanat ei riitä, kuolema ei ole tästä maailmasta.
Ei todellakaan sano kaikki kuoleman kokeneet noin vaan subjektiivinen otanta hurudokumenttiin. Googletin sun Doctor Kenneth Ringis ja se on mm kirjoittanu kirjan tittelillä Ufo Encounters, että semmosta.
Se, että elämä vilahtaa silmissä, on aivojen viimeinen ryöpytys yrittää jollain konstilla pelastautua. Kaikki informaatio vyörytetään silmille, jotta olisi mahdollisuus nähdä jotain, joka pelastaa.
Ton jonkun kokemus kehosta irtaantumiseen tapahtuu toisille esim. raiskauksen aikana. Hänhän kuitenkin tietää vain tapahtumat, jotka tapahtuivat hänen kehonsa lähellä. Ei siis ollut kokonaan kuollut tai myöhemmin kuvitellut/nähnyt unta tästä. Myös dejavu-kokemus on samantapainen.
Avaruustutkijat myöntävät: tuolla on jotain.
Av-lukijat: pelkkää mustaa. Ei oo mittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä kertomuksia mitä tapahtuu kun ihminen kuolee (ja elvytetään)
Kaikki kuoleman kokeneet sanovat samaa: kuolema on jotakin jota ei voi kunnolla verbaalisesti kuvailla. Sanat ei riitä, kuolema ei ole tästä maailmasta.
Ei todellakaan sano kaikki kuoleman kokeneet noin vaan subjektiivinen otanta hurudokumenttiin. Googletin sun Doctor Kenneth Ringis ja se on mm kirjoittanu kirjan tittelillä Ufo Encounters, että semmosta.
Se, että elämä vilahtaa silmissä, on aivojen viimeinen ryöpytys yrittää jollain konstilla pelastautua. Kaikki informaatio vyörytetään silmille, jotta olisi mahdollisuus nähdä jotain, joka pelastaa.
Ton jonkun kokemus kehosta irtaantumiseen tapahtuu toisille esim. raiskauksen aikana. Hänhän kuitenkin tietää vain tapahtumat, jotka tapahtuivat hänen kehonsa lähellä. Ei siis ollut kokonaan kuollut tai myöhemmin kuvitellut/nähnyt unta tästä. Myös dejavu-kokemus on samantapainen.
Avaruustutkijat myöntävät: tuolla on jotain.
Av-lukijat: pelkkää mustaa. Ei oo mittää.
On hiukan eri asia uskoa maapallon ulkopuoliseen elämään, joka on kaiken todennäköisyyden valossa pakko olla olemassa, koska ääretön määrä mahdollisuuksia. VS Uskoa avaruusolentojen vierailleen Maassa ja Vapaamuurarit piilottelevat tätä salaisuutta meiltä, koska yhteiskuntarauha tuhoutuisi.
Minä uskon avaruusolentoihin, minä en usko Maan ulkopuolelta tulleisiin ufoihin. Mutta tosi kiva, jos sinä uskot.
Olen kokenut pari kertaa läheisen ihmisen kuoleman. Molemmilla kerroilla tunsin menehtyneen läsnäolon useiden kuukausien ajan vielä kuoleman jälkeen ja joskus jopa kuulin heidän sanovan minulle jotakin. Haluan uskoa siihen, että he kulkivat vielä jonkin aikaa rinnallani jossakin toisessa olomuodossa. Se ajatus lohduttaa minua. Sitä en tiedä minne he sitten lopulta menevät kun poistuvat "kauemmaksi".
Tällehän on tietysti järkiselitys: he olivat aktiivisesti mielessäni pitkään ja lauseet joita he "sanoivat minulle" olivat niitä heidän vakilausahduksiaan, jotka kuuluvat tietynlaiseen tilanteeseen. Lauseet nousivat automaattisesti muistoista ja vielä tämän henkilön äänellä.
Lopulta ihminen on kuitenkin olemassa juuri niin kauan kuin heidät muistetaan ja heistä puhutaan.
He ovat vielä elossa, pieni osa heidän sieluaan kulkee mukanani kokoajan, muistoissani. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä kertomuksia mitä tapahtuu kun ihminen kuolee (ja elvytetään)
Kaikki kuoleman kokeneet sanovat samaa: kuolema on jotakin jota ei voi kunnolla verbaalisesti kuvailla. Sanat ei riitä, kuolema ei ole tästä maailmasta.
Ei todellakaan sano kaikki kuoleman kokeneet noin vaan subjektiivinen otanta hurudokumenttiin. Googletin sun Doctor Kenneth Ringis ja se on mm kirjoittanu kirjan tittelillä Ufo Encounters, että semmosta.
Se, että elämä vilahtaa silmissä, on aivojen viimeinen ryöpytys yrittää jollain konstilla pelastautua. Kaikki informaatio vyörytetään silmille, jotta olisi mahdollisuus nähdä jotain, joka pelastaa.
Ton jonkun kokemus kehosta irtaantumiseen tapahtuu toisille esim. raiskauksen aikana. Hänhän kuitenkin tietää vain tapahtumat, jotka tapahtuivat hänen kehonsa lähellä. Ei siis ollut kokonaan kuollut tai myöhemmin kuvitellut/nähnyt unta tästä. Myös dejavu-kokemus on samantapainen.
Avaruustutkijat myöntävät: tuolla on jotain.
Av-lukijat: pelkkää mustaa. Ei oo mittää.
On hiukan eri asia uskoa maapallon ulkopuoliseen elämään, joka on kaiken todennäköisyyden valossa pakko olla olemassa, koska ääretön määrä mahdollisuuksia. VS Uskoa avaruusolentojen vierailleen Maassa ja Vapaamuurarit piilottelevat tätä salaisuutta meiltä, koska yhteiskuntarauha tuhoutuisi.
Minä uskon avaruusolentoihin, minä en usko Maan ulkopuolelta tulleisiin ufoihin. Mutta tosi kiva, jos sinä uskot.
Ei. Ymmärsit aivan väärin. Ne jotka tutkivat avaruutta, myöntävät, että tuolla on toinen todellisuus, jotain mitä ei voi havaita. Se on niin jännää, kun av-mammat ei usko mitään, vaikka kuka sanoisi. Tai en tiedä jännää, vaan paremminkin säälittävää. Kun halutaan olla niin "jalat maassa, järkeviä ym ym." Av-mamman aivokapasiteetti riittää käsittämään akselin koti-lähikaupan sidukkahylly-lähiöpubi. Ei uskalleta uskoa, pelätään että joku pitää höyrähtäneenä. Sääli.
Hyvää yötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä kertomuksia mitä tapahtuu kun ihminen kuolee (ja elvytetään)
Kaikki kuoleman kokeneet sanovat samaa: kuolema on jotakin jota ei voi kunnolla verbaalisesti kuvailla. Sanat ei riitä, kuolema ei ole tästä maailmasta.
Ei todellakaan sano kaikki kuoleman kokeneet noin vaan subjektiivinen otanta hurudokumenttiin. Googletin sun Doctor Kenneth Ringis ja se on mm kirjoittanu kirjan tittelillä Ufo Encounters, että semmosta.
Se, että elämä vilahtaa silmissä, on aivojen viimeinen ryöpytys yrittää jollain konstilla pelastautua. Kaikki informaatio vyörytetään silmille, jotta olisi mahdollisuus nähdä jotain, joka pelastaa.
Ton jonkun kokemus kehosta irtaantumiseen tapahtuu toisille esim. raiskauksen aikana. Hänhän kuitenkin tietää vain tapahtumat, jotka tapahtuivat hänen kehonsa lähellä. Ei siis ollut kokonaan kuollut tai myöhemmin kuvitellut/nähnyt unta tästä. Myös dejavu-kokemus on samantapainen.
Avaruustutkijat myöntävät: tuolla on jotain.
Av-lukijat: pelkkää mustaa. Ei oo mittää.
On hiukan eri asia uskoa maapallon ulkopuoliseen elämään, joka on kaiken todennäköisyyden valossa pakko olla olemassa, koska ääretön määrä mahdollisuuksia. VS Uskoa avaruusolentojen vierailleen Maassa ja Vapaamuurarit piilottelevat tätä salaisuutta meiltä, koska yhteiskuntarauha tuhoutuisi.
Minä uskon avaruusolentoihin, minä en usko Maan ulkopuolelta tulleisiin ufoihin. Mutta tosi kiva, jos sinä uskot.
Ei. Ymmärsit aivan väärin. Ne jotka tutkivat avaruutta, myöntävät, että tuolla on toinen todellisuus, jotain mitä ei voi havaita. Se on niin jännää, kun av-mammat ei usko mitään, vaikka kuka sanoisi. Tai en tiedä jännää, vaan paremminkin säälittävää. Kun halutaan olla niin "jalat maassa, järkeviä ym ym." Av-mamman aivokapasiteetti riittää käsittämään akselin koti-lähikaupan sidukkahylly-lähiöpubi. Ei uskalleta uskoa, pelätään että joku pitää höyrähtäneenä. Sääli.
Hyvää yötä.
Mä en ole mikään jalat maassa ainakaan vaan melkoinen tuuliviiri, joten tää sun ad hominem menee nyt vähän harhaan. Harmi, että poistuitkin jo kätevästi keskustelusta ennen kuin pääsit esittelemään nämä lukuisat avaruudentutkijat, jotka uskovat astraalitasoon.
Ei minua kiinnosta olla oikeassa vaan oppia koko ajan uutta. Anna sellainen tutkimus aiheesta, joka on suostuttu julkaisemaan. Lupaan kyllä suhtautua siihen silloin ihan aidolla kiinnostuksella. Muussa tapauksessa lienee tosiaan turha jatkaa tätä jankkausta. Jatkat rauhassa siellä toisessa todellisuudessa, missä jokainen keskustelukumppani on joku säälittävän järkevä Av-mamma/pubiruusu, miten nyt tuota kuvailitkaan. IP-osoitteestani varmaan näet, etten edes asu Suomessa :D
En vain kykene ymmärtämään sitä, että mihin kuolemanjälkeisessä pitäisi uskoa. Olen nähnyt liiankin hyvin, kuinka ihmisille pystytään istuttamaan muistoja ja heidät saadaan uskomaan yliluonnolliseen erilaisin silmänkääntötempuin. En vain kykene itse uskomaan.