Kiillevaurio/karies ja hampaiden poisto lapselta
Tähän ketjuun en sitten kaipaa mitään päänaukomisia, sillä ahdistaa jo muutenkin ihan tarpeeksi ja on yritetty hoitaa parhaamme mukaan hampaita... :'-(
Onko kellään kokemusta, kun lapselta on jouduttu poistamaan useampia hampaita?
Meidän 1v 7kk tytöllä puhkesi ekat hampaat jo alle puolen vuoden iässä ja nyt on jo melkein kaikki tulleet. Yläetuhampaat oli jo viime syksynä puhjettuaan omituisen näköiset. Hammashoitaja sanoi eka kerralla, että on kiillevaurio, joka on tullut jo sikiöaikana. Se on siis joku vika hampaiden kehityksessä joka jo kohdussa tullut. Myös ennenaikaisuus kai lisää sitä riskiä? Meillä tyttö syntyi viisi viikkoa etuajassa ja mulla oli raskauskomplikaatioita lopussa, johon oli tosi kova lääkitys. En tiedä, onko se vaikuttanut jotain myös?
Hoitaja oli ihana ja koitti tsempata, että ei ole mitään miten olisi voitu tuo estää. Hampaita on harjattu alkuun 2krt/pv, nykyään jo kauan 3-4 kertaakin päivässä. Sokeria ei syödä. vesi on ainoa juoma äidinmaidon lisäksi. Nyt kesään mennessä on kuitenkin tullut jo tosi paha (omaan silmään ainakin) karies, nuo yläetuhampaat on ihan kuluneet! Hammaslääkäri laittoi lähetteen sairaalaan, jonne tulee kutsu jossain vaiheessa hampaidenpoistoon nukutuksessa.
Mua ahdistaa silti ajoittain ihan älyttömästi. Miten voi olla näin? Miten toiset voi antaa kaikkia herkkuja lapselle ja meillä on näin, vaikka aina pidetty huoli hampaista? Miten puhuminen lähtee sujumaan? Entä syöminen, kun se on tähänkin asti takunnut jonkin verran? Tai lapsi syö kyllä, mutta eläisi varmaan pyhälle hengellä, jos saisi itse päättää... Nyt huomasin, että ainakin yksi poskihammas on myös pahan näköinen. Mitä jos siltä joudutaan repiin viisikin hammasta pois?
Miten pysyvien hampaiden käy?
Kommentit (34)
Minulla ei ole kokemusta aiheesta, mutta vastaan muutaman sanan, kun kukaan muukaan ei vaikuta vastaavan.
Toivon teille kaikkea hyvää ja ymmärrän tilanteen vakavuuden. Jos joku alkaa tästä teitä syyllistää, hänellä ovat kyllä muumit levällään.
Lapsenne tilanne kuulostaa siltä, että tarvitsette tiiviin suhteen hoitavaan hammaslääkäriin ja teille räätälöidyt kotihoito-ohjeet. 3-4 pesua päivässä kuulostaa eroosion näkökulmasta aika paljolta, voisiko asiaa hoitaa myös kiillettä vahvistavilla tuotteilla? Se miten paljon niitä voi nin pienelle antaa, on ehdottomasti hammaslääkärin asia.
Ikävä juttu kyllä, mutta voit olla sikäli helpottunut, että ei tuo ole tosiaan millään tapaa vanhempien syytä, ette ole omilla valinnoilla voineet vaikuttaa asiaan. Nyt vaan on toimittava siten, kuin sitten hammaslääkärit suosittelevat. Reikiintymisen vuoksiko ne hampaat siis täytyy poistaa? Sukulaistytöllä on myös synnynnäinen kiillevaurio ainakin etuhampaissa, mutta ei häneltä ole aiottu edes poistaa, eikä hampaat ole reikiintyneet, jotain hammasta on taidettu korjata, kun se on kiillevaurion takia niin heikko tms. Sitähän ei kaiketi voi tietää, ovatko pysyvät hampaat terveet, vai onko niissäkin kiillevauriota.
Niin no hammaslääkäri ei kunnolla edes saanut katsottua suuhun, mutta sen verran näki, että totesi, että kariesta on tullut ja tod.näk. on poistettava ainakin neljä yläetuhammasta. Sairaalassa sitten nukutuksessa katsovat kai tilanteen tarkemmin ja päättävät, mitä tehdään. Sitä aikaa nyt odotellaan.
Tuo on muuten hyvä pointti, että jos se pesu kuluttaakin sitä kiillettä liikaa. Voi ei, onkohan siitä nyt tullut vain lisää haittaa... Tarkoitus oli vain yrittää pelastaa edes loput hampaat. :-(
Mitkä olisi kiillettä vahvistavia asioita? Oon ollut jotenkin siinä käsityksessä, ettei sille voi mitään?
Mitään muuta ei hammaslääkäristä saatu kuin se lähete sairaalaan. Ei mitään jatkokatselmuksia tai mitään. :-(
Nuo hampaat on sellaiset osin pois kuluneet, rosoreunaiset, kuin puuttuisi pinnasta paloja ja se valkoinen puuttuu joiltain kohdin pinnasta ja näkyy ruskeaa sieltä alta. Eli kai se on ihan sitä kariestakin, kun kiille on kulunut pois? Mulla ja miehellä ei ole koskaan ollut reikiä, siksi en oikein tiedä miltä reikäiset hampaat näyttää.
Kiitos ihanista vastauksistanne ja kannustuksesta! Ihan melkein itkettää... Itsesyyllistys on aivan hirveää ja esim. omat vanhempani ovat kauhistelleet, että miten voi olla tuossa iässä hampaat tuollaiset. :,-(
Oon miettinyt, että jos se kuitenkin on mun vikaa ainakin osin, kun en ole syönyt xylitolpurkkaa ja uskoin imetystykifoorumeita, ettei äidinmaito voi reikiinnyttää lapsen hampaita. En vain tiennyt sitä, että se koskeekin vain terveitä hampaita. Kiillevaurioisille se on riski. Nyt tuo imetyskin ahdistaa... Ennen kun luulin, että se olisi vain hyväksi lapselle. :-(
Voiko muuten synnytyksen yhteydessä annettu antibiootti aiheuttaa kiillevauriota? Kun raskausaikanahan otettujen antibioottien sanotaan aiheuttavan tätä, mutta silloin en antibiootteja syönyt. Ainoa oli tuo synnytyssairaalassa annettu. Tosin onhan ne hampaat kai jo tuossa vaiheessa kehittyneet sinne ikenien sisään valmiiksi? Vai tapahtuuko niissä jotain kehitystä puhkeamiseen asti?
Entä voiko olla, että raskausaikana minulla oli joku vitamiinin tai hivenaineen puutos?
Raskausaikana ab:t saattaa tuota aiheuttaa ja samaten vauvalle annetut lääkkeet. Synnytyksen aikana annetut tuskin ovat ehtineet vaikuttaa?
Fluori vahvistaa kiillettä. Fluorihammastahna käyttöön jos ei jo ole, tuon ikäiselle voinee antaa jo sitä missä on 1000 ppm fluoria. Kysy hammaslääkäriltä lisää, pyydä hammashoitajan aikaa jossa voitte yhdessä ajan kanssa käydä kotihoitoasiat läpi. Soita ajanvaraukseen ja vaadi aikaa, kyllä se on kaikkien etu että pyritään ennaltaehkäisemään ettei pientä tarvitsisi uudelleen nukuttaa.
Se voi olla perinnöllinen juttu, meillä suvussa. Pysyvät hampaat voivat olla täysin normaalit. Älä suotta kanna syyllisyyttä, et olisi asialle voinut tehdä mitään.
Meillä oli tytöllä normaalit maitohampaat mutta nyt pysyvissä on kiillevaurio (ehkä vauva-ajan antibiooteista johtuen), kurjempi juttu näin päin.
Fluoritahna on tosiaan käytössä, tosin ihan alussa silloin pienenä ei ollut. :-( Siitäkin oli niin ristiriitaista juttua, vaikka virallinen ohje nykyään onkin, että heti aletaan, mutta epäilytti silti käyttää sitä alle puolivuotiaalle, kun ennen ohje oli yli 1-v. Ehkä sekin oli virhe. :-(
Täytyy varata uusi aika.
Jos jollain on kuitenkin vielä vinkkejä miten muutoin vahvistaa kiillettä ja hampaita, niin kertokaa ihmeessä!
Kellään ei taida olla hampaidenpoistosta kokemuksia?
Omalla pikkuveljelläni oli maitohampaat siis aivan hirveän huonot, taidettiin nukutuksessa poistaa noin 7 kappaletta. Oli kyllä shokki pienelle miehelle tuo ja itku siinä pääsi. Hampaita siis hoidettiin ja kaikki tehtiin mitä hammaslääkäri käski. Hammaslääkäri sanoi, että jokin rakenteellinen vika maitohampaissa on (en nyt suoralta kädeltä muista tarkalleen mikä se oli).
Kun uudet hampaat kasvoivat niiden tilalle, ne oli aivan eri laatua ja eri maailmasta :) Ei ollut ongelmia puheen opettelussa tai missään muussa sellaisessa. Syy hampaiden huonoon kuntoon ei ole teidän, tehkää mitä hammaslääkäri suosittelee. Veljelläni ei ole ollut suuria ongelmia pysyvien hampaiden kanssa, mitä nyt yksi kaksi reikää, mutta ei mitään maitohampaisiin verrattuna. Kun ne maitohampaat saatiin ns. Pois alta ka päiväjärjestuksestä alkoi asiat järjestymään.
Muistatko minkä ikäinen veljesi oli silloin? Entä tiedätkö mihin asti äitisi imetti häntä ja imettikö myös öisin?
Neuvolassa tuosta imetyksestä kovasti aina moittivat. :'-( Meillä on vain jostain syystä tosi hankalaa päästä siitä eroon. Ensin ei meinannut onnistua aloitus millään ja nyt ei tahdo onnistua lopetus, on tämäkin...
Ihana kuulla, että hänellä kävi kuitenkin myöhemmin hyvin! Ehkä on jotain toivoa...
Maitohampaat on lapsella syntyessään, synnytyksessä annettu antibiootti ei kiillevauriota voi aiheuttaa. Eikä imetyskään, jotainhan sen lapsen on syötävä. Voit ehkä yrittää kiirehtiä sitä sairaalan hammaslääkäri aikaa, mutta muuta et oikein voi tehdä. Ne maitohammasaihiot kehittyy jo ekoilla raskausviikoilla, että et oikein asialle ole mitään voinut. Pysyvät hampaat voivat silti olla ihan ok. Ja kyllä se lapsi oppii puhumaan ja voi syödä vaikka ne neljä etuhammasta puuttuvatkin. Puhuvathan 6-vuotiaatkin ja syövät vaikka joskus on melkoisia koloja suussa. Joku sivullinen varmaankin sinua mulkoilee, mutta sinä itse tiedät, että tässä ei ole nyt sinun toimistasi kyse. Lapsesi ei ole tuttipullosta juonut mehua koko päivää, joten et voi kuin antaa ajan kulua ja katsoa mitä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Muistatko minkä ikäinen veljesi oli silloin? Entä tiedätkö mihin asti äitisi imetti häntä ja imettikö myös öisin?
Neuvolassa tuosta imetyksestä kovasti aina moittivat. :'-( Meillä on vain jostain syystä tosi hankalaa päästä siitä eroon. Ensin ei meinannut onnistua aloitus millään ja nyt ei tahdo onnistua lopetus, on tämäkin...
Ihana kuulla, että hänellä kävi kuitenkin myöhemmin hyvin! Ehkä on jotain toivoa...
Äitini sanoi lopettaneensa noin vuoden ikäisenä imetyksen kokonaan. Olisiko veljeni ollut noin 2-3 vuotias, kun hampaat poistettiin.
Operaatio on tulossa ensi viikolla ja kyselisin taas, onko täällä ketään, jolla olisi kokemuksia tällaisesta?
-ap-
Mulla on lapsi hoidettu nukutuksessa, ikää oli reilu pari vuotta. Olin valmistautunut monen hampaan poisottoon, mutta sit vaan paikkasivatkin. Tosin ei noi paikat kauaa kestaneet, vaan sit aina jotakin käytiin uusimassa terveyskeskuksessa. Ja lopulta on poistettu kumpikin yläetuhammas siellä. Oli varmaan yli kaksi vuotta ilman etuhampaita, mutta eipä tuo haitannut. Ehkä itselle aiheuttanut enemmän ahdistusta kuin lapselle.
Kiitos tosi kovasti vastauksestasi! Oliko teilläkin synnynnäinen vika kyseessä?
Tuliko mitään ongelmia paikkauksen/myöhemmin poiston jälkeen? Esimerkiksi syömisen, puhumaan oppimisen kanssa? Tai oliko lapsella kipuja jälkikäteen?
Ihan puudutuksessako lapsesi antoi hoitaa hampaita myöhemmin? Onko jo tullut pysyviä hampaita, onko ne olleet ok?
Tuo nukutuskin pelottaa, kun aina sanotaan, ettei turhaan haluta ottaa riskejä ja nukuttaa ilman todella painavaa syytä. Voiko nukutuksesta tulla jälkikäteen jotain haittoja? Adhd:tä tms.?
Tämä todellakin taitaa olla ahdistavampaa äidille kuin lapselle... Ehkä otan tän liiankin raskaasti ja tämä monen kuukauden odottelu ei ole ainakaan parantanut asioita. Joka paikassa kun toitotetaan, kuinka se on vanhempien vika, jos lapsen hampaat on huonot. Jotenkin sitä silti syyttää itseään koko ajan ja miettii, missä meni vikaan, kun hampaat on hoidettu todella huolella alusta asti eikä herkkuja ole saanut vieläkään, ei ole edes mehua vieläkään saanut maistaa. Vähän myös pelkään, kuinka myöhemmin kaikki vieraat ihmiset tuomitsee ainakin mielessään huonoksi äidiksi, kun lapselta puuttuu hampaita tai teräspaikat vilkkuu suusta. :-(
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lapsi hoidettu nukutuksessa, ikää oli reilu pari vuotta. Olin valmistautunut monen hampaan poisottoon, mutta sit vaan paikkasivatkin. Tosin ei noi paikat kauaa kestaneet, vaan sit aina jotakin käytiin uusimassa terveyskeskuksessa. Ja lopulta on poistettu kumpikin yläetuhammas siellä. Oli varmaan yli kaksi vuotta ilman etuhampaita, mutta eipä tuo haitannut. Ehkä itselle aiheuttanut enemmän ahdistusta kuin lapselle.
Se minun piti vielä kysyä, että miten pahassa kunnossa lapsesi hampaat oli silloin 2-vuotiaana? Huomasiko vieraat ihmiset noita paikkoja mitenkään? Entä kun hampaat oli poistettu, tuliko ihmiset joskus kommentoimaan jotain?
Pistä tenava pureskelemaan Streptococcus salivarius -bakteereja, jotka kilpailevat suusta pois kariesta aiheuttavat Streptococcus mutans -kannat.
Tuosta pöpöjä: http://eu.iherb.com/Now-Foods-OralBiotic-60-Lozenges/23650
Elimistö tarvitsee K2-vitamiinia kalsiumin käsittelyyn (jotta menisi luihin eikä suoniston seinämiin). Lisäksi kyseinen vitamiini ilmeisesti nirhaa suussa eläviä bakteereja tehokkaasti erittyessään sylkeen (joskin tästä on vain vanhempaa tutkimusta olemassa). Toki kannattaa huolehtia samalla myös D-vitamiinin ja muidenkin ravinteiden saannista.
Tuosta K2: http://eu.iherb.com/Now-Foods-Vitamin-D-3-K-2-1-000-IU-45-mcg-120-Veggi…
En hankaisi liian ahkeraan hampaita, ettei siitä tule vaurioita, normaalipesu pitäisi riittää.
Nukutukset on nykyään todella turvallisia. Lapset saavat hyvät esilääkkeet ja Emlaa käsiin tipanlaittoa varten. Nukutusta ei kannata kyllä jännittää.
Meillä lapsi huusi aivan hysteerisenä, kun hoitajat veivät hänet leikkaussaliin. Olin todella kauhuissani koko hommasta. Jälkikäteen lapsi ei muistanut koko asiasta kuitenkaan mitään. Estolääkitys oli vienyt muistin jo tuntia ennen saliin vientiä. Ei siis kannata säikähtää lapsen kauhua, vaan pysyt itse rauhallisena lapsesi nähden.
Varaa kotiin jäätelöä, mehujäitä, jogurttia, velliä yms. leikkauksen jälkeisten päivien ruoaksi. Pureskelu ei heti onnistu. Muista antaa ne kipulääkkeet lapselle joita lääkäri suosittelee.
Tsemppiä!
Älä huoli, varmasti toimenpide menee hyvin. Kehityshäiriölle et voi nyt mitään ja kuulostaa siltä että omahoidossa ei ole vikaa. Juttele hoitavan hammaslääkärin kanssa jatkosta että saatte varmasti jatkohoitoaikoja terveyskeskukseen(missä kaupungissa asutte?). Lapsi tulee todennäköisesti tarvitsemaan isompana oikomishoitoa kun menettää maitohampaita ennenaikaisesti, mutta oikomishoito on ihan tavallista, ei hätää.
Nuo kehityshäiriöt on ongelmallisia, reikiintymistä ei oikein voi estää ja maitohampaat reikiintyvät muutenkin nopeammin. Ei ole teidän vanhempien vika! Mieti niitä lapsia joiden hampaat on infektioita täynnä vanhempien laiminlyönnin vuoksi, aivan eri tilanne.
T. Kandi
Vierailija kirjoitti:
Pistä tenava pureskelemaan Streptococcus salivarius -bakteereja, jotka kilpailevat suusta pois kariesta aiheuttavat Streptococcus mutans -kannat.
Tuosta pöpöjä: http://eu.iherb.com/Now-Foods-OralBiotic-60-Lozenges/23650
Elimistö tarvitsee K2-vitamiinia kalsiumin käsittelyyn (jotta menisi luihin eikä suoniston seinämiin). Lisäksi kyseinen vitamiini ilmeisesti nirhaa suussa eläviä bakteereja tehokkaasti erittyessään sylkeen (joskin tästä on vain vanhempaa tutkimusta olemassa). Toki kannattaa huolehtia samalla myös D-vitamiinin ja muidenkin ravinteiden saannista.
Tuosta K2: http://eu.iherb.com/Now-Foods-Vitamin-D-3-K-2-1-000-IU-45-mcg-120-Veggi…
En hankaisi liian ahkeraan hampaita, ettei siitä tule vaurioita, normaalipesu pitäisi riittää.
Kiitos vinkeistä. :-)
K2-vitamiini minulla itse asiassa olikin raskausaikana (ja jo ennen sitä) käytössä ja nyt ihan viime aikoina olen uskaltautunut antamaan sitä lapsellekin. Merkki tosin on Thorne (iherbistä myös) ja sitä yhdessä fb-ryhmässä sanoivat huonoksi, vaikka olen ollut käsityksessä, että se olisi laadukkaimpia, mitä on? D-vitamiini mitattiin hiljattain verikokeella ja se oli aika korkea, joten nyt saa vain kolme tippaa enää (neuvolasta suositeltiin aiemmin antaan 5 tippaa päivässä).
Voiko muuten keliakialla olla jotain tekemistä tämän kanssa? Sitä olen tytöllä epäillyt, kun ei oikein tunnu kestävän kotimaisia viljoja. Ei vain olla saatu lähetettä testiin, kun neuvolan ja lääkärien mielestä pitäisi vain sinnikkäästi kokeilla kaurapuuroa ja leipiä eikä "turhaan" vältellä mitään.