Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka monessa eroperheessä tavataan edelleen vain joka toinen vkloppu?
14.09.2016 |
Meillä lapset 4, 7 ja 8v ja etä asuu 3km päässä. Silti tapaamista etän tahdosta vain joka toinen vkloppu ja arkena saattaa tavata yhtenä iltana n 2,5h. Yötä ei arkena halua ottaa, ilmeisesti liian vaivalloista pitää huoli iltapalasta, sopivasta nukkumaanmenoajasta ja hoitaa lapset aamulla kouluun / hoitoon.
Olen useasti ehdottanut erilaisia tapaamisten laajentamisvaihtoehtoja, mutta ei. Tiukassa istuu käsitys siitä että normaali käytäntö on joka toinen vkloppu ja piste. Ja siksi kun se on "normaali", muuta ei tarvi ajatella.
Lapset kaipaavat kovasti lisää aikaa etän kanssa. Oireilua on toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän.
3 vuotta erosta ja tuntuu että mikään ei muutu. No ei se varmaan muutukaan enää.
Kommentit (35)
Lapset eivät ole kaikkien juttu, vaikka niitä tekevätkin, ja noin pääsee kätevästi taakasta eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai onko katkera kun ei aikanaan enempää saanut? Kiukuttelee sitten kostoksi.
Heh. Erosta viisi vuotta, lapsetkin jo aika omatoimisia.
Mutta eron jälkeen eksä löysi uuden naisen ja sanoi aika kipakasti, että lapsilla ei ole mitään asiaa luokseen ilman erillistä sopimista.
On sittemmin muuttanut mieltään, että olisi ihan kiva jos kävisivät arkenakin, saa tulla käymään, mutta jostain syystä lapsia ei enää kiinnosta.
Sovitut lähiviikonloput kyllä hoituu. Ellei tule jotain muuta.
Tuota käytäntöä olen ihmetellyt, varsinkin jos välimatkaa on vähän. Miten joku voi olla niin paljon erossa omasta lapsestaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isällä ei aikaa/halua enempään. On asunut lähellä ja kauempana; ei vaikutusta. Nykyään uusi vaimo ja 2 lasta tämän kanssa. Näitä ns. ykköskorin lapsia vissiin hoitaa kuten isän kuuluu, minun kanssa tekemiä ei. Ei vie harrastuksiin, käy katsomassa pelejä tai koulun kevätjuhlia... itse olisin ollut valmis viikko-viikko systeemiin, mutta nykyään olen jo alistunut siihen ettei siitä isäksi ole kuin sen joka toinen vkloppu (ellei peru niitäkin). Lapset 13, 11 ja 9 ja erosta jo 8 v aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvinaista tuntuu olevan.
Äkkiä ajatellen tiedän vain yhden eronneen parin jolla on tuo systeemi käytössä ja lyhyt välimatka. Muillakin joka toista viikonloppua käytetään mutta syynä on välimatka.
Nykyään ei ole enää yhtä normaalia järjestelyä, onneksi. Jokainen perhe voi luoda omansa. Vuoroviikot ja vastaavat tuntuvat olevan jo yleisin tapa.
Sun ex katuu tuota vielä joskus, väkisinkin sitä isän ja lasten suhde vähän viilenee kun noin vähän näkee.
T: vuoroviikkoäiti
Kuulostaa ikävältä. Lapset oppivat karvaasti sen, ettei vanhempiaan voi valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu. Eron aikana (9 vuotta sitten) oli niin tärkeänä että hänen oikeuksiaan tavata lasta ei sitten poljeta. Päinvastoin olen koko ajan sanonut, että saa tavata niin paljon kuin haluaa sopimuksen ulkopuolella, no näinpä ei ole käynyt kertaakaan. Se on tasan se joka toinen viikonloppu, muulloin lapsella ei ole menemistä isän kotiin. Välillä on vähän surullinen, miks iskän "uusilla lapsilla" on isä koko ajan ja hänellä vain joka toinen viikonloppu. :(
Parasta, että vittumaisen exän suurin syy tähän ei suinkaan ole olla ilkeä lasta kohtaan, vaan vain näpäyttää minua. Koska hän maksaa tietyn määrän elareita ja pitää tietyn määrän öitä, olisi katsos kaikki yöt suoraan minun pussiini, mitkä lapsi ei olisikaan kotona kuluttamassa sitä elatusmaksua...
Aivan kuin meillä. Tuntuu hullulta, että asetelma on näin päin. Yleensä kai ne etävanhemmat haluaisivat olla enemmän lastensa kanssa, mutta minä joudun lähes tyrkyttämään. En oman vapaa-ajan toivossa, vaan sen, että heillä säilyisi edes jonkinlainen suhde.
Pakottaa ei silti voi. Arvelen, ettei isä halua hoitaa ns. raskaita velvollisuuksia. Työpäivän jälkeen ulkoilu, ruoanlaitto ja muu arkinen on hänelle ilmeisesti liikaa. Arkitapaamisia ei ole ollut lähes vuoteen. Myöskään lomia isä ei vietä lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tälläisten lukeminen pistää vähän vihaksi ja tietyllä tapaa myös katkeraksi.
Itsellä on ero käsillä ja äiti on sitä mieltä että lapsi on joka toinen viikonloppu sitten minulla, kerran jopa tokaisi että isän kuuluu maksaa lapsestaan.
Itse haluaisin muuttaa lähistölle, haaveena että lasta voisi vielä hoitaa yhdessä, puolin toisin auttaa myös toista vanhempaa jos tulee menoa tai halua käydä lenkillä/salilla nähdä kaveria yms. Ei toki sillä lailla että lasta voi riepottaa omien halujen mukaan, mutta ehkö ymmärrätte mitä tarkoitan. Toki myös lapsi tarvitsee säännöllisyyttä. Mutta ajatuksena että lapsella olisi molemmat vanhemmat lähistöllä ja tarvittaessa lähellä.
Vuoroviikonloput tuntuu itselle liian vähältä, se olisi liikaa minulle olla erossa lapsestani ja uskon että myös liikaa lapselle olla erossa minusta. Olen hyvä isä ja meillä on hyvä ja toimiva suhde lapseni kanssa.
Se on hyvä sanonta, että isäksi ei tulla siittämällä lapsi maailmaan.
11 (ap vastaa):
Ihan sama juttu täällä. Meillä elarit tulee Kelan kautta suoraan mutta siltikin etä kinuaa vielä korvaukset toimeentulotukena lasten luonapidosta. Käsittämätön yhtälö, ei ole varaa maksaa lapsista elatusta ja jokaisesta yöstä pitää saada korvaus, mutta silti vei lapset viikon mittaiselle ulkomaan matkalle josta lasten osuus maksusta 2000e. Ihan mahtavaa tottakai että vie, mutta tuo kokonaiskuvio mättää. Tuolla tavoin pystyi heittää kommenttia miten minä "en koskaan vie minnekään" (ei totta).
Ja tosiaan, näyttää suurin syy olevan se, että minä en pääsisi näistä ns lapsivapaista liikaa nauttimaan.
Surullista nimenomaan lasten puolesta. Minähän sen nään, miten kovasti lapset kaipaavat. Mutta jos mielenlaatu ei ymmärrä vanhemmuuden monia puolia ja muutenkin tunteiden ym käsittelytaidot on selkeästi kehittymättömät, siihen yhdistettynä vahva narsistinen luonne, mikään ei tule muuttumaan.
Toivon vaan, että lapset kasvaa henkisesti itse vahvoiksi ja ymmärtäisivät aikuisina viimeistään, että minä en heidän tapaamistaan ole rajoittanut, vaikka etä niin antaa usein ymmärtää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13:
On lohdullista lukea sun vastaus. Tiedän omasta kokemuksesta että hyviä, vastuuntuntoisia ja todellakin lapsestaan välittäviä etävanhempia on olemassa, paljon. Ja sitten on toki olemassa niitä lähivanhempiakin jotka hyppyyttää ja määrää, aivan asiattomasti.
Toivon että sulla tilanne tasaantuu ja saatte toimivan kuvion aikaan. Alussa voi olla ajanjakso joka ei mene "ihan kuin Strömsössä" mutta mun mielestä todellisuus selkiytyy viimeistään vuoden sisällä. Jos lähtökohdat on ok, niin ne eroon liittyvät tunnekuohut ym alkaa hälvenemään ja lapsen asioista voidaan paremmin sopia. Mut taas jos ne lähtökohdat on pielessä (kuten mun tapauksessa ja näköjään yllä on niitä muitakin) niin kyllä jo vuoden päästä on aika hyvin selvää, tuleeko jatkokin olemaan taistelua.
ap
Meillä ihan samoin, onneksi, en haluaisi olla lapsistani kyllä yhtään enempää erossa. En varmasti pystyisi viikko-viikkoon...
Vierailija kirjoitti:
Harvinaista tuntuu olevan.
Äkkiä ajatellen tiedän vain yhden eronneen parin jolla on tuo systeemi käytössä ja lyhyt välimatka. Muillakin joka toista viikonloppua käytetään mutta syynä on välimatka.
Nykyään ei ole enää yhtä normaalia järjestelyä, onneksi. Jokainen perhe voi luoda omansa. Vuoroviikot ja vastaavat tuntuvat olevan jo yleisin tapa.
Sun ex katuu tuota vielä joskus, väkisinkin sitä isän ja lasten suhde vähän viilenee kun noin vähän näkee.
T: vuoroviikkoäiti
Valtakunnallisesti noin 10% erovanhemmista päätyy lasten tapaamisten suhteen vuoroasumiseen, ei kovin vakiinut ja yleinen tapa ole vaikka sinusta niin tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvinaista tuntuu olevan.
Äkkiä ajatellen tiedän vain yhden eronneen parin jolla on tuo systeemi käytössä ja lyhyt välimatka. Muillakin joka toista viikonloppua käytetään mutta syynä on välimatka.
Nykyään ei ole enää yhtä normaalia järjestelyä, onneksi. Jokainen perhe voi luoda omansa. Vuoroviikot ja vastaavat tuntuvat olevan jo yleisin tapa.
Sun ex katuu tuota vielä joskus, väkisinkin sitä isän ja lasten suhde vähän viilenee kun noin vähän näkee.
T: vuoroviikkoäiti
Valtakunnallisesti noin 10% erovanhemmista päätyy lasten tapaamisten suhteen vuoroasumiseen, ei kovin vakiinut ja yleinen tapa ole vaikka sinusta niin tuntuu.
Noin 24% vanhemmista ei tapaa lapsiaan ollenkaan. 34% saatu rajattua pois jonkinlaiseksi standardiksi muodostuneesta joka toisesta viikonloupusta.
Mä asun tunnin ajomatkan päässä keskustasta länteen. Mies otti ja muutti tunnin ajomatkan päähän keskustasta, itään. Mä en oikeasti ymmärrä mitä hän ajatteli. Nyt tapaamiset ovat joka toinen viikonloppu, koska välimatka on liian pitkä. En mä ollut hirveän iloinen tosta muutosta. Nyt kun erosta on kohta vuosi ja tunteet laimentuneet, ex on vihjannut muuttavansa takaisin länteen. Onneksi. Olisi kiva, jos lapset voisivat tavata isäänsä vähän ex tempore, että kaikki ei olisi niin kalenterin mukaan ja perusteellisesti suunniteltu.
Meillä on joka toinen viikonloppu ja kesällä kolme viikkoa, talvella yksi. Tämä isän toivomuksesta ja sopii hyvin minulle. Tosin nuo pitemmät pätkät kesällä eivät luultavasti enää toteudu koska lapset jo teinejä ja voivat hyvin olla kotonakin kesällä, isän nyxä ei oikein kestä noita teinejä niin kauaa.
Alue: Aihe vapaa
up