Miltä tuntuu olla tosi ylipainoinen? Taas ihmettelen kun katson Hurjaa painonpudotusta

Mitä nyt haluat avattavan? Otsikossa kysyt miltä tuntuu olla ylipainoinen, sitten miten pystyy elämään ja liikkumaan ylipainoisena, sitten jotain syömisestä ja ruoka-addiktiosta? 

Ihan tavalliselta tuntuu. Elän ihan tavallisesti, sydän ja verenpaine ok, mitään hikilenkkejä ja zumbaa en tietenkään harrasta. Syöminenkin on ihan tavallista, en vetele hirveästi mitään herkkuja tai harrasta koko lasagnevuoan vetämistä kerralla. 

Anteeksi, mutta minä en nyt ihan saanut selville viestistäsi, että mitä sinä ihmettelet. Mikä on siis kysymyksesi? Ainoastaan otsikon kysymys? Itse olen ollut reilusti ylipainoinen, mutten sairaalloisen. Vastaus kysymykseesi miltä se tuntuu: ihan normaalilta se tuntui silloin, kun ei muusta tiennyt. Nyt kun olen laihtunut normaalipainoon, niin huomaan, että onhan nyt paljon mukavempi olla kaikin tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt haluat avattavan? Otsikossa kysyt miltä tuntuu olla ylipainoinen, sitten miten pystyy elämään ja liikkumaan ylipainoisena, sitten jotain syömisestä ja ruoka-addiktiosta? 

Ihan tavalliselta tuntuu. Elän ihan tavallisesti, sydän ja verenpaine ok, mitään hikilenkkejä ja zumbaa en tietenkään harrasta. Syöminenkin on ihan tavallista, en vetele hirveästi mitään herkkuja tai harrasta koko lasagnevuoan vetämistä kerralla. 

En tajua koko ylipainojuttua kun se on niin yleistä ja iso ongelma. Jos syötkin ihan normaalisti niin miten sitten voit olla ylipainoinen? Jos olet vielä ihan tervekin? Ja joo siis hyvin tiivistit, kysyin aika montaa asiaa samassa aloituksessa.

En paina 4 krt sinun verran, mutta melkein 2 krt sinä :) Sitä on vaikea selittää, enkä tiedä mistä se johtuu. Ruoka on vain niin hyvää<3 Itsestä on vaikea ymmärtää miten joku ei pidä herkuista tai suklaasta tai roskaruuasta, kun se omaan suuhun maistuu vaan niiiiin hyvältä. Mutta sitten jälkeen päin tulee sellainen olo että " noh oliko tämä sen arvoista ". Ja usein kun syö liikaa tulee ähky ja tosi inhottava olo, mutta kun tekee mieli jotain, niin se on todella vaikea kieltäytyä. Esim minun pitää olla herkkuihin totaalikieltäytyjä jos haluan laihduttaa. Olen laihduttanutki joskus 7 kg, sillä että totaalikieltäydyin.

Lopputoteama todella epäselvälle tekstille että ihmiset on todella erilaisia. Esim jos sinä meinaat unohtaa syödä ja sitten syöt jotain, niin se on fine. Mutta kun minä unohdan syödä niin ahmin sen jälkeen. Ei ole helppoa.. Toivottavasti tästä herää jonkinlaisia mietteitä.

Pointti vielä tohon kun mietit miltä tuntuisi olla lihava. Niin sitä on todella vaikea kuvitella.. esim kun laihduin 7kg, niin salilla kokeilin paljon 7 kg painaa, niin todella raskas, mutta jotenkin kun se ahtautuu tänne korppaan niin sitä ei samalla tavalla hahmota.. Hankalaa.. Se on vaikea ymmärtää toisenlaisia ihmisiä joskus...

Katso dieetit vaihtoon ohjelmaa. Ei itselläsikään välttämättä ole terve suhde ruokaan tuolla painolla (ellet ole lyhyt, silloin ihan OK).

Kun painoin 25 kiloa enemmän elin ja olin ihan normaalisti. Nousin rappuja, kävin jumpassa jne. Ja nyt 25 kilon matkalaukun kantaminen rappusissa ei meinaa onnistua. Kai se paino on itsessä niin tasaisesti jakautuneena ettei sitä voi verrata siihen että olisi matkalaukku selässä.

Ja sanonpahan nyt että olen äärettömän kateellinen ihmisille jotka "unohtaa" syödä ja "ongelmana" on painon putoaminen.

Minä en ole ollut vaarallisen ylipainoinen, mutta paino vaihdellut paljon.

Pari kuukautta sitten oli paino korkeimmillaan, 79kg/ 157cm.

Viimeiset 10 kiloa tuli nopeasti, noin vuodessa, joten eron huomasi (minulla ylipainoon vaikuttaa myös sairaus, joskaan ei selitä sitä - mutta nopeat painonnousut ns. onnistuvat ilman hirveää mättöä).

Sohvalta/ sängyltä nousu oli aiempaa kömpelömpää, joissain asennoissa henki alkoi pihistä(?).Yleinen ahdiatava olo, kehon rajojen tunteminen heikentyi. Polviin alkoi tulla kipuja.

Tosin minulla on myös huono kunto - hyväkuntoisena ylipaino ei ehkä tunnu noin pahalta.

Nyt on onneksi paino menossa alaspäin ja olo parempi.

Vaikea näin ylipainoisenakaan on ajatella itseään hoikaksi, vaikka extraa onkin "vain" 30 kiloa. Etenkin jos laihtuisin huomaamatta, kuten sinä ja joutuisin muistuttamaan itseäni syömisestä, niin varmaan oletettu raskas olo vaihtuisikin jatkuvaan heikotukseen ja pelkoon pyörtymisestä.

Vierailija kirjoitti:

En jotenkin voi käsittää miten ihminen pystyy liikkumaan ja elämään edes jokseenkin normaalisti, vaikka painaa tosiaan monen ihmisen verran. Siis jotenkin en vaan tajua miltä tuntuisi kun tähän ympärille sidottaisiin kolme minua lisää kuten nyt tässä ohjelmassa tuo nuori nainen painaa neljä kertaa minun verran. Siinä ainakin täytyy olla aika hyvät lihakset, että jaksaa kantaa. Ja miten se sydänkin tuon kestää?

Painan itse siis 47kg ja ongelma on enemmänkin se minulla etten muista syödä ja paino tippuu vahingossa välillä ihan liian alas, joten en muutenkaan oikein ole mikään asiantuntija tai ymmärrä ruoka-addiktiota. Itselle se on vaan tavallaan pakollinen tankkaus. En varmaan söisi koskaan jos ei olisi pakko. Mutta ymmärrän kuitenkin että voihan sitä tulla riippuvaiseksi mistä vain. Minä jäin koukkuun shoppailuun ja vieläkin niitä velkoja makselen.

Voisiko joku ylipainoinen vähän avata tätä minulle? Varmaan tosi tyhmältä kuulostava kysymys, mutta olen miettinyt tätä niin paljon. Että jos vaikka ymmärtäisin paremmin jos joku minulle selittää.

Täältä palstalta mä olen oppinut että 3 x 47kg ei ole suuren painonpudotuksen tarpeessa, vaan esim. 141kg nainen on muodokas.

Mä luulin myös ennen että elämisen tuossa kunnossa pitäisi olla mahdottomuus tai ainakin äärimmäisen raskasta, täällä se on se tosi nainen mitä miehet oikeasti himoitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt haluat avattavan? Otsikossa kysyt miltä tuntuu olla ylipainoinen, sitten miten pystyy elämään ja liikkumaan ylipainoisena, sitten jotain syömisestä ja ruoka-addiktiosta? 

Ihan tavalliselta tuntuu. Elän ihan tavallisesti, sydän ja verenpaine ok, mitään hikilenkkejä ja zumbaa en tietenkään harrasta. Syöminenkin on ihan tavallista, en vetele hirveästi mitään herkkuja tai harrasta koko lasagnevuoan vetämistä kerralla. 

En tajua koko ylipainojuttua kun se on niin yleistä ja iso ongelma. Jos syötkin ihan normaalisti niin miten sitten voit olla ylipainoinen? Jos olet vielä ihan tervekin? Ja joo siis hyvin tiivistit, kysyin aika montaa asiaa samassa aloituksessa.

Syön kuitenkin enemmän kuin kulutan, vaikka mitään ahmimista tai mässäilyä en harrasta. Paino nousee n. 5kg vuodessa. Jutan dietillä paino tippui pari kiloa. Monilla tosiaan ylipainosta aiheutuu erilaisia vaivoja, mutta minulla ei ole kolesterolia eikä verenpainetta, tiedän sen olevan ihmisillä suhteellisen harvinaista kun BMI alkaa olla yli 30.

Kiitos vastauksista! Nämä kyllä kai vähän avaavat sitä mitä olen ihmetellyt. Eli se EI tunnu samalta kantaa 30kg vaikka repussa kuin jakautuneena ympäri kehoa. Ja sydän siis ilmeisesti myös kestää vaikka mitkä painonvaihtelut. Eli ilmeisesti se olo on varmaan aika sama kuin vaikka mulla, vaikka painaisi pari kertaa tämän verran. Olen 170cm ja siksi mulla on ahdistus siihen suuntaan, että millä ihmetellä saan tuon maagisen 50kg rajan ylitettyä. On paljon naisellinen ja energisempi olo kun parhaimmillaan olen ollut jopa 55-kiloinen. Hävettää tämä luimu ja harmaa olemus.

Joku sanoi, että on kateellinen niille jotka unohtaa syödä jne. No minä olen monesti kateellinen kun ihmiset nauttivat ruoasta ja itse vaan väkisin jauhaa ja nielee. Voi tätä ihmisyyttä kun on niin moneen junaan ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt haluat avattavan? Otsikossa kysyt miltä tuntuu olla ylipainoinen, sitten miten pystyy elämään ja liikkumaan ylipainoisena, sitten jotain syömisestä ja ruoka-addiktiosta? 

Ihan tavalliselta tuntuu. Elän ihan tavallisesti, sydän ja verenpaine ok, mitään hikilenkkejä ja zumbaa en tietenkään harrasta. Syöminenkin on ihan tavallista, en vetele hirveästi mitään herkkuja tai harrasta koko lasagnevuoan vetämistä kerralla. 

En tajua koko ylipainojuttua kun se on niin yleistä ja iso ongelma. Jos syötkin ihan normaalisti niin miten sitten voit olla ylipainoinen? Jos olet vielä ihan tervekin? Ja joo siis hyvin tiivistit, kysyin aika montaa asiaa samassa aloituksessa.

Syön kuitenkin enemmän kuin kulutan, vaikka mitään ahmimista tai mässäilyä en harrasta. Paino nousee n. 5kg vuodessa. Jutan dietillä paino tippui pari kiloa. Monilla tosiaan ylipainosta aiheutuu erilaisia vaivoja, mutta minulla ei ole kolesterolia eikä verenpainetta, tiedän sen olevan ihmisillä suhteellisen harvinaista kun BMI alkaa olla yli 30.

Paino nousee 5kg/v kun syö joka päivä 100kcal enemmän kuin kuluttaa. Ei ole paljon kun ajattelee.

Lihomiseen liittyy monia psyykkisiä ja emotionaalisia tekijöitä. Esim. pettymykset elämässä, huono itsetunto, yksinäisyys, masentuneisuus jne voivat saada ihmisen syömään liikaa, eli "syömään suruunsa". Syömiseen ja painonhallintaan liittyy paljon ajatuksia, tunteita, häpeää jne. Ja jos on tottunut tiettyyn elämäntyyliin, siitä on usein vaikea opetella pois.

Ihmiset unohtavat liian usein lihomisen ja laihtumisen psyykkisen puolen. Puhutaan vain siitä, että kun syö vähemmän ja liikkuu enemmän, laihtuu. Ja ihmetellään, miksi se on joillekin niin vaikeaa. Usein vaikeinta on elämäntavan muuttaminen, ja sen hyväksyminen, että ei voi palata entiseen. Se voi oikeasti olla vaikeaa, vaikka ei olisikaan tyytyväinen sen hetkiseen elämäänsä.

Täytyy muistaa, että ihminen on kokonaisuus, jossa on sekä psyykkinen, fyysinen, että sosiaalinen puoli. Kaikki noista vaikuttavat kaikkeen, eikä yhtä voi irrottaa täysin erilleen toisista.

Taas yksi jolla ei riitä mielikuvitus, kun en sitten niin millään pysty kuvittelemaan miltä se tuntuisi, kun kantaisi suurta  ylipainoa itsessään. Miltä se oikein voikaan tuntua? Ihan ihmeissäni taas oon. Tyhmä kai sitten oon.

Mielikuvitusta täällä riittää kaikkeen, paitsi lihavien nahkoihin asettumiseen.

Kukaan ei koskaan kysy miltä isot silikoni-implantit tuntuu rintojen kohdalla? Painaako ne ja miltä ne oikein tuntuu? Tuntuuko ne niin kuin ois omat rinnat? Etkö pelkää, että rikkoontuu ja elimistöön menee vieraita aineita, jopa myrkkyjä?

Kukaan ei kysy miltä tuntuu olla aamusta iltaan räkäkännissä? Onko paha olo? Miten sitä jaksaa? Mistä riittää rahat? Oksennatko aamuisin? Ehtiikö sulla tulla krapula?  Mikä sut ajoi juomaan?

Kukaan ei kysy miksi ihmeessä vedät parisataa erilaista tappavaa myrkkyä keuhkoihisi ja miltä se tuntuu? Meneekö taju vai millainen se hyvä olo ja nautinto on? Etkö pelkää syöpää? Eikö se ole kallistakin? Oletko kuullut keuhkoahtaumasta? Pystytkö lopettamaan?

Kukaan ei kysy miltä tuntuu etsiä jokapäiväinen piikki? Oletko yrittänyt vierotusta? Saatko apua jostain? Haluatko itse narkata? Oletko koukussa? Oletko nähnyt nistien kuvia? Näyttävät vielä hurjemmilta kuin anorektikot.

Ei, eihän toki, mielikuvitus kertoo hyvin ihan kaiken, paitsi sen, mikä liittyy ylipainoon. Kysykää edes sitten lopuksi sitä, miltä tuntuu kun koko ajan jankutetaan samaa läskimantraa? Voisko jo keksiä vaikka ihan kokeiluluontoisesti jotain muuta? Tämä "piilokysely" eli tarkoitus jollain perkeleen tekosyyllä tehdä näitä läskialoituksia alkaa olla jo todella out.

Nyt kun tämä lähti jo vähän kai raiteiltaan koko keskustelu niin kuin aika usein täällä aaveella niin kysytään nyt samalla lisää. Eli miten saisin sitten painoa helposti ylös? Ja en saa siis alas menemään mitään suklaata tai munkkia ja kaikki rasvainen alkaa vaan oksettamaan. Koska syön vähän niin varmaan vatsalaukkukin on pienempi kuin muilla ja esimerkiksi joku Hesen juustoateria joita lapsetkin syövät kokonaan ei ole mulle mitenkään mahdollinen. Max puolet tuosta. Koitan juoda sokerilimuja ja muuta, mutta iskee epätoivo kun haluaisin ihan TERVEELLISESTI kuitenkin nostaa sitä painoa enkä juomalla jotain öljyä ja syömällä sokeria. Yääkk.

Vierailija kirjoitti:

Kun painoin 25 kiloa enemmän elin ja olin ihan normaalisti. Nousin rappuja, kävin jumpassa jne. Ja nyt 25 kilon matkalaukun kantaminen rappusissa ei meinaa onnistua. Kai se paino on itsessä niin tasaisesti jakautuneena ettei sitä voi verrata siihen että olisi matkalaukku selässä.

Ja sanonpahan nyt että olen äärettömän kateellinen ihmisille jotka "unohtaa" syödä ja "ongelmana" on painon putoaminen.

Minä sanon sinulle, että turhaan olet kateellinen meille luuviuluille. Itse yritän nostaa painoa salilla käymisellä. Ruokahalut ovat kyllä kasvaneet, mutta ei ole tarpeeksi suuret. Kauhea ressi siitä, että laihtuu liikaa ja ruokaa yritän ahmia vaikka väkisin, siitä huolimatta ettei yhtään huvittaisi syyä. Herkut on pakko jättää vähälle, että edes ruokahalu pysyy jotenkin kohdallaan. Edelleen minulla unohtuu välillä syömiset ja on todella hankalaa saada syötyä tarpeeksi useasti, mitä on pyydetty. Paino kuitenkin on sentään noussut lihasten myötä.

Vierailija kirjoitti:

Painan itse siis 47kg ja ongelma on enemmänkin se minulla etten muista syödä ja paino tippuu vahingossa välillä ihan liian alas, joten en muutenkaan oikein ole mikään asiantuntija tai ymmärrä ruoka-addiktiota. Itselle se on vaan tavallaan pakollinen tankkaus. En varmaan söisi koskaan jos ei olisi pakko. Mutta ymmärrän kuitenkin että voihan sitä tulla riippuvaiseksi mistä vain.

Painan itse 115-120kg ja painonpudotuksen kannalta ongelmanani on liian isojen annoskokojen lisäksi "rytmittömyys". Minulla on siis tavallaan sama juttu kuin sinulla, nukkumisen suhteen. Menen nukkumaan vasta silloin, kun on pakko, ja yleensä kärsin unettomuudesta. Olen yrittänyt korjata asiaa monta kertaa ja nyt olen viimein päässyt siihen pisteeseen, että nukuttu tuntimäärä pysyy suht samana (mutta unirytmini vaihtelee viikoittain: liu'un helposti yöeläjäksi). Luulen, että epäsäännöllisyys omalta osaltaan auttaa pitämään kilot lanteilla (kortisoli?), eikä väsyneenä usein jaksa syödä kuin hutaisten mitä tahansa, tai perusruokaa isona mättöannoksena (itse olen tehnyt tätä liikaa; "ettei tarvitse kokata ja syödä taas kohta"). Väsymys varmasti vaikuttaa myös kylläisyyden tunteeseen, eikä uupuneena ainakaan minulla ole ollut täysiä paukkuja laihduttamiseen.

Ruoka-addiktina en itseäni pidä enkä juurikaan stereotyyppisesti herkuttele karkilla, sipseillä, viinereillä tms. Mutta rytmi, uni ja annoskoot karkuteillä, niin tähän on tultu. Onneksi parempaan suuntaan kuitenkin menossa. :)

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun tämä lähti jo vähän kai raiteiltaan koko keskustelu niin kuin aika usein täällä aaveella niin kysytään nyt samalla lisää. Eli miten saisin sitten painoa helposti ylös? Ja en saa siis alas menemään mitään suklaata tai munkkia ja kaikki rasvainen alkaa vaan oksettamaan. Koska syön vähän niin varmaan vatsalaukkukin on pienempi kuin muilla ja esimerkiksi joku Hesen juustoateria joita lapsetkin syövät kokonaan ei ole mulle mitenkään mahdollinen. Max puolet tuosta. Koitan juoda sokerilimuja ja muuta, mutta iskee epätoivo kun haluaisin ihan TERVEELLISESTI kuitenkin nostaa sitä painoa enkä juomalla jotain öljyä ja syömällä sokeria. Yääkk.

Itselleni ohjaaja antoi hyvin yksinkertaisen ohjeen. Liiku 5x viikossa ( lenkkeily, kävely, uinti, jumppa ). Syö säännöllisesti ( hanki oma ruokailurytmi ) 5-6x päivässä. Alku on tosi hankalaa ja syö sen verran kuin pystyt, venytä vatsalaukkua. Liikkuessa nälän pitäisi kasvaa ja syö sellaisia annoksia että vatsa venyy.

Ähkyyn ei tarvii syödä mutta vatsa täyteen. Ihan perus ruokia riittää kuten: Aamu puuro, leivät, munakas, muro. Päivällä pääruoka kuten Pottua ja jauhelihakastiketta 2x päivässä. ( Tai lohta, sikaa mitä nyt olet kotona tottunut syömään). Välipala voi olla jogurtti, banaani, hedelmiä/ kasviksia ihan mitä itsestä tuntuu. Sitten iltapala. Tuossa lähinnä vain esimerkki. Voit sovitella itsellesi sopiviksi. Vältä roskaruokaa ja makeisia koska ne vie helposti nälän ja siirtävät ruoka aikaa. Kun syöt itsesi kylläiseksi tarpeeksi säännöllisesit niin makeanhimokin vähenee. Kasvata lihaksia niin ne nostaa painoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun tämä lähti jo vähän kai raiteiltaan koko keskustelu niin kuin aika usein täällä aaveella niin kysytään nyt samalla lisää. Eli miten saisin sitten painoa helposti ylös? Ja en saa siis alas menemään mitään suklaata tai munkkia ja kaikki rasvainen alkaa vaan oksettamaan. Koska syön vähän niin varmaan vatsalaukkukin on pienempi kuin muilla ja esimerkiksi joku Hesen juustoateria joita lapsetkin syövät kokonaan ei ole mulle mitenkään mahdollinen. Max puolet tuosta. Koitan juoda sokerilimuja ja muuta, mutta iskee epätoivo kun haluaisin ihan TERVEELLISESTI kuitenkin nostaa sitä painoa enkä juomalla jotain öljyä ja syömällä sokeria. Yääkk.

Itselleni ohjaaja antoi hyvin yksinkertaisen ohjeen. Liiku 5x viikossa ( lenkkeily, kävely, uinti, jumppa ). Syö säännöllisesti ( hanki oma ruokailurytmi ) 5-6x päivässä. Alku on tosi hankalaa ja syö sen verran kuin pystyt, venytä vatsalaukkua. Liikkuessa nälän pitäisi kasvaa ja syö sellaisia annoksia että vatsa venyy.

Ähkyyn ei tarvii syödä mutta vatsa täyteen. Ihan perus ruokia riittää kuten: Aamu puuro, leivät, munakas, muro. Päivällä pääruoka kuten Pottua ja jauhelihakastiketta 2x päivässä. ( Tai lohta, sikaa mitä nyt olet kotona tottunut syömään). Välipala voi olla jogurtti, banaani, hedelmiä/ kasviksia ihan mitä itsestä tuntuu. Sitten iltapala. Tuossa lähinnä vain esimerkki. Voit sovitella itsellesi sopiviksi. Vältä roskaruokaa ja makeisia koska ne vie helposti nälän ja siirtävät ruoka aikaa. Kun syöt itsesi kylläiseksi tarpeeksi säännöllisesit niin makeanhimokin vähenee. Kasvata lihaksia niin ne nostaa painoa.

Kiitoksia. Kun tsemppaan niin olen saanut syötyä aina tasaisin väliajoin jotain. Silloin kun oikein ryhdistäydyn niin minulla on kello herättämässä puhelimessa, että nyt syöt vaikka olisi mikä. Yökkäilen ruokaa niellessä ja se ei tosiaankaan ole hauskaa.

Tuo dieetit vaihtoon on kyllä kans mielenkiintoinen ohjelma. Niin super isoja annoksia joita ne hoikemmat syövät on vaikea kuvitellakaan omalle kohdalle. Tuntuu että kuolisi jos vetäisin yhden kokonaisen lounaan noista. Että se elimistö vaan repäisi. Kun kestää tovin eli varmaan puoli tuntia nieleskellä se yksi jogurttipurkkikin kyynel silmäkulmassa.

Voisipa vaan ottaa jonkun pillerin aamulla vaikka ja siinä olisi kaikki mitä tarvitaan. Minulla on ollut sitä joillekin anorektikoille tyypillistä lanugo- vai mikälie haituvaa iholla ja silloin aina säikähdän, että nyt on syötävä ja paljon! Mutta helpommin sanottu kuin tehty :(

Kyllä sulla ap on oikeasti syömishäiriö. Vieläpä

aika paha sellainen :(( missään nimessä ei ole normaalia että purkillinen jogurttia menee puolessa tunnissa. Painosi on hälyttävän alhainen pituuteesi nähden, sun pitäisi olla sairaalahoidossa. Olet kutistanut vatsalaukkusi niin pieneksi ettet pysty syömään. Hae apua heti, elämänlaatusi kohenee kun saat syömishäiriösi kuriin.

Terveisin normaalipainoinen 160 cm ja 56 kg. Syön 3-5 kertaa päivässä. Ruoka maistuu hyvin

enkä koskaan ole lahduttanut tai lihottanut.