Lue keskustelun säännöt.
Kasvissyöjä, oletko ruokavaikeilija?
13.09.2016 |
Vaaditko että kun menet kylään jonnekin niin siellä pitää olla sinua varten erikoisruokavalio jos muut syö lihaa?
Kommentit (27)
Meillä käy vieraana paljon kasvissyöjiä ja ikinä ei ole kukaan mitään vaatinut. Tottakai minä laitan omasta halustani vieraille sellaista ruokaa, jota he voivat syödä. Olenhan kutsunutkin heidät siksi, että haluan ilahduttaa heitä.
Isoille kutsuille laitan kyllä lihaa ja kalaa. Silloin varmistan, että kaikille on riittävästi, vaikkeivat joka lajia voisikaan syödä.
Tylsempää emäntänä ja ruoanlaittajana on se, että vieras ei ilmoita ruokarajoitteitaan, koska ei halua olla hankala. Sitten veras ei syökään mitään, jota olen laittanut. Silloin ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tosiaankaan ikinä vaadi tai edes odota mitään erityiskohtelua. Olen kai vaan tosi onnekas, kun ihmiset, joiden luona vierailen suhtautuvat poikkeuksetta hyvin myönteisesti kasvissyöntiin ja syövät itsekin mielellään kasvisruokia. Jos kyläpaikassa tarjoillaan lämmin ruoka, se on aika usein vegeä ihan kaikille (ainakin minun lähipiirissäni se maistuu hyvin myös sekasyöjille) tai jos kahvipöydässä on tarjolla kakkua ja piirakkaa yms. niin kyllä sieltä aina jotakin syötävää löytyy ilman erikoisjärjestelyitäkin. Joissakin tilanteissa otan sitten omat eväät mukaan, esim. juuri vaikkapa grillibileisiin. Ei tässä mun mielestä ole mitään vaikeaa ollut kenenkään kannalta koko sen 20 vuoden aikana, mitä olen kasvissyöjä ollut. Mutta en kyllä toisaalta tunne yhtään sellaista "lihaa joka aterialla" -tyyppistä ihmistä, vaan suht valveutuneita tyyppejä, jotka vähintäänkin ovat vähentäneet eläinkunnan tuotteiden kulutustaan viime vuosina.
P.S. En ihan hevillä kutsuisi kasvissyöntiä trendidieetiksi, kun tätä nykyä tiedetään eläinkunnan tuotteiden vaikutukset eläimiin, ympäristöön ja terveyteen.
En vaadi. En ole ikinä ollut syömässä paikassa, jossa tarjolla on ollut VAIN lihaa. Aina on löytynyt perunaa, riisiä tai pastaa, jotain salaattia tai leipää.
Syön mitä voin. Anoppilaan mennään vain 2-3 kertaa vuodessa, koska täytyy lentää Alankomakomaihin asti.
Siellä appi mielellään ostaa ja kokkaa vegeruokaa minulle, hänelle ja anopille on tärkeää, että saavat hemmotella meitä.
No en tee omasta kasvissyönnistäni koskaan ongelmaa, saatikka mitään ohjelmanumeroa. Kammoan ekstrahuomiota ja löydän kyllä pöydästä yleensä jotain syötävää, vaikka lihaa en saatakaan syödä. Mutta hyvin usein se, että en syö lihaa on muille (yleensä hieman kaukaisemmille sukulaisille tai puolitutuille) suuri ongelma. Sitä halutaan päivitellä ja kummastella ja kysellä että "no miksi nyt et syö, miksi, miksi? Hyvää tämä on, ota, ota" jne. Pelkkä "ei kiitos" ei kerta kaikkiaan riitä näille kärttäjille. Kun sitten kyllästyn painostamiseen ja kerron että liha oksettaa minua ja että pelkkä ajatus siitä, että laittaisin suuhuni jonkun olennon säikeistä lihasta, jolla se on liikkunut ympäriinsä, saa minut voimaan pahoin, hiljenee kärttäminenkin yleensä. Mutta usein myös näillä lihan syöjillä jää siinä vaiheessa pihvit lautaselle ja tilanne on tosi epämiellyttävä kaikille osapuolille. Miten paljon miellyttävämpää kutsuillakin olisi, jos jokainen kunnioittaisi toisten ruokavalintoja. Se, että joku syö tai ei syö jotakin, ei luulisi liikuttavan muita. Jääpähän lihanjärsijöille vain enemmän, kun en ole mättämässä omalle lautaselle kuollutta ruhoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en tee omasta kasvissyönnistäni koskaan ongelmaa, saatikka mitään ohjelmanumeroa. Kammoan ekstrahuomiota ja löydän kyllä pöydästä yleensä jotain syötävää, vaikka lihaa en saatakaan syödä. Mutta hyvin usein se, että en syö lihaa on muille (yleensä hieman kaukaisemmille sukulaisille tai puolitutuille) suuri ongelma. Sitä halutaan päivitellä ja kummastella ja kysellä että "no miksi nyt et syö, miksi, miksi? Hyvää tämä on, ota, ota" jne. Pelkkä "ei kiitos" ei kerta kaikkiaan riitä näille kärttäjille. Kun sitten kyllästyn painostamiseen ja kerron että liha oksettaa minua ja että pelkkä ajatus siitä, että laittaisin suuhuni jonkun olennon säikeistä lihasta, jolla se on liikkunut ympäriinsä, saa minut voimaan pahoin, hiljenee kärttäminenkin yleensä. Mutta usein myös näillä lihan syöjillä jää siinä vaiheessa pihvit lautaselle ja tilanne on tosi epämiellyttävä kaikille osapuolille. Miten paljon miellyttävämpää kutsuillakin olisi, jos jokainen kunnioittaisi toisten ruokavalintoja. Se, että joku syö tai ei syö jotakin, ei luulisi liikuttavan muita. Jääpähän lihanjärsijöille vain enemmän, kun en ole mättämässä omalle lautaselle kuollutta ruhoa.
Ja juuri tällaisten tilanteiden takia sekasyöjät sitten kehtaavat vielä valittaa, että kasvisyöjät syyllistävät heitä, tuputtavat ideologiaansa ja ovat ylipäänsä niin kamalan vaikeita tapauksia ja ilonpilaajia. Itsepähän väen väkisin painostavat kasvisyöjiä perustelemaan valintaansa. Eihän se kasvissyöjän vika ole, jos totuus ei sitten miellytäkään.
On kyllä taas pahimmanlaatuista ruokavaikeilua :D Jos ollaan menossa varta vasten syömään tai johonkin jossa ollaan esim. puoli päivää ja näin jotain pitäis syödä, pidän jotenkin huolta että jotain minulle kelpaavaa ruokaa on, joko ilmoittamalla tai tuomalla itse jotain. Ihan samalla lailla esimerkiksi hommataan alkoholittomat skumpat tai muut juomat jos joku ei juo alkoholia, ei ongelmaa.
Todellisia ruokavaikeilijoita on nää jotka ensin luettelee 20 yleistä ruoka-ainetta joista ei tykkää ja sitten kun joku keksii jotain sopivaa syötävää, närppivät sitä inhon ilme naamalla kun siinä onkin mauste- eikä mustapippuria. Osa tietysti ei ilmoita mitään mutta sitten mikään muu kuin joku maustamaton jauhelihapihvi ei kelpaa.