Kevät/kesävauvat 2005 - maaliskuun kuulumiset?
Tervehdys!
Aloittelen tässä meidän vakipinoa aikani kuluksi, kun jo vastailin noihin muihinkin kysymyksiin. Ja meidän vauvat ovat tänään tasan 9 kk, joten ei voi muuta kuin taivastella tätä ajan rientämistä. Kohta on 1-vuotissynttärit edessä.
Meillä on tyttö ruvennut konttaamaan. Viime keskiviikkona löysi konttausasennon ja sunnuntaina jo mentiin. Mies huudahteli muka pettyneenä vieressä, että " älä älä vielä" . Poika on onneksi ihan vauva eikä liiku kuin kierimällä ja vähän vatsallaan madellen. Ei haittaa yhtään, etteivät nämä meidän kaksikko ole mitään pikkutartsaneita, sillä kyllä tässä vielä ehtii noiden perässä juoksemaan.
Ruokakin maistuu jo ihan hyvin ja meillä syödään 3 kiinteää ateriaa päivässä. Olen ajatellut aloittaa aamupuuron aika pian, vaikka nämä lellikit kyllä saavat vielä yötissiäkin, jos pyytävät. Meillä on ollut flunssaa, joten olen saanut öisin imetyksellä unet heti jatkumaan satunnaisen yhden/kahden heräämisen jälkeen. Perhepeti on toiminut oikein hyvin ja selkäparkakin on huomattavasti paremmassa kunnossa, kun ei tarvitse enää öisin raahustaa pinnis/oma sänky väliä. Molemmathan painavat 10-11 kg, joten paino tuntuu oikeasti jo käsissä. Perhepedin ainoana ongelmana on se, että tyttö lähtee herättyää aika vilkkaan liikkeelle ja on humpsahtanut muutaman kerran lattialle :( - pitäisi kehittää joku viritys tuonne sängyn jalkapäähän.
Lapset seurustelevat paljon sekä keskenään, isosiskon ja meidän vanhempien kanssa. Poika hokee ätätätää ja on muutenkin verbaalisesti siskooan lahjakkaampi. Isosisko on ottanut pikkusiskon erityiskaverikseen, joka saa sen tuta sekä hyvässä että pahassa. Ollaan jo miehen kanssa mietitty, miten tulevaisuudessa saadaan tuo poika noiden tyttöjen leikkeihin mukaan ettei vaan jäisi ulkopuoliseksi.
Jaaha, taas tuli pitkästi -terkuin
Eerikanäiti ja vauvelit tasan 9 kk sekä Eerika 2v5kk
Kommentit (15)
Nyt alkaa jo olla aikaa ja voimia lueskella palstaa, joten ilmoittaudun joukkoon 7,5 kk vanhojen neitien kanssa. Tytöt ovat pienehköjä ikäisikseen, vaikka täysiaikaisina syntyivätkin, mutta tasaisesti samalla käyrällä mennään (6,5kk: Saana 7110 kg/66cm ja Siri 6730/65)
Siri viilettää pitkin taloa ryömien. Kontalleen nousee jatkuvasti, mutta ei ole vielä hoksannut siirtää käsiään... Hän on myös oppinut nousemaan tukea vasten polvilleen, kauhulla oottelen millon keksiin nousta ihan seisomaan asti - itsesuojeluvaistoa kun ei todellakaan ole. Saana on rauhallisempana ja sairastelujen takia jäänyt vähän siskosta jälkeen, mutta pääsee kyllä jo ryömimällä pieniä matkoja, kunhan on tarpeeksi kiinnostava syy. Viimeisen kahden viikon aikana on siis pitänyt siivota talo lapsikuntoon, kun tilanpuutteen vuoksi tähän asti lattialla on ollut kaikkea paperipinoista lähtien... Ja mie ko toivoin, ettei ennen muuttoa enää tarttis vaivautua ;o)
Ääntäkin tähän maailmaan mahtuu. Siri on viimeinkin oppinut juttelemaan ihan ätätätä ja nananana, ja sitä riittää. Saana on jutellut noin jo monta kuukautta, mutta viimeiset pari viikkoa reppana on ollut ihan mute-vauva, kun kurkunpää tulehtui ja ääni hävisi. Nyt jo vähän huolestuttaa, että tuleeko se ollenkaan takasin, vai onko hän unohtanu kuinka jutellaan oikeasti.
Nukkuminen on meillä projekti sinäänsä. Pari rauhallisempaa viikkoa (lue: vain 3-5 herätystä yössä tuttia laittamaan) yöunien suhteen jo saatiin, mutta sairastelujen myötä äiti herää taas. Toinen neiti on alkanut kai pelätä nukkumista, kun millään ei rauhoittuisi uudelleen sänkyyn yöllä herättyään. Yösyötöt jätin pois pikkuhiljaa, nyt vain viimeisenä rauhoittamiskeinona annan toiselle aamuyöstä maitohuikan rinnasta. Pulloja ei tässä talossa enää yöllä lämmitetä, se on päätetty. Yöunille nukutaan omaan sänkyyn klo 20 ja aamulla herätään vaihtelevasti 7-8. Päikkäreitä nukutaan aamulla 9-10 max 30 min, päiväruuan jälkeen kunnon unet vaunuissa 11.30-14.30 ja vielä iltaruuan päälle pienet torkut 17-18.30 max 30 min. Näistä tosin aamu- tai iltaunista toiset saattavat jäädä nukkumatta ja varmaan vähitellen jäävät sitten kokonaan pois.
Ruokailu on ollu tässä välillä täyttä tuskaa, kun toinen haluasi vaan tuttipulloa, mutta nyt onneks katoaa jo ruokakin lautaselta. Iltapuuro on tosin toistaseks vaan toiveajattelua, sitä suostutaan syömään lusikallisesta viiteen. Ei auta puuron vaihto, ei marjat eikä korvikekaan :( Velli on meillä illalla pop, mutta meneepä väsyneellekin edes jotain alas.
Ihaniahan tytöt ovat =) Kotona olokin on ihan kivaa, kun nyt saa yölläkin jo vähän nukkua ja jaksaa touhuta. Toisaalta kyllä jo ootan syksyä ja töihin lähtöä, kaipaan muutaki sisältöä ko vaan tytöt ja raksa. Ei tämä kotiäidin elämä oo minua varten, tosin eipä se mikään yllätys ookkaan ;o)
Meillä saatiin nyt vihdoin b-lausunto pojan maitoallergiasta. Oli kyllä mielenkiintoinen tuo altistusreissu, eikä kyllä suoraan sanottuna nostanut oikein luottoa tuohon kunnallisen puolen allergiatietämykseen.. Allergiahoitajaa ei ollut paikalla, joten tavallinen hoitsu teki tuon ja taisi olla koko testaus hänellä hieman hakusessa.
Iho-oireita meillä ei tullut (poika kyllä saa iho-oireita, mutta hieman pidemmällä aika välillä) ulkoisessa altistuksessa, joten pojalle juotettiin tuttelia. Posket menivät kirkuvan punaisiksi, mutta sitä hoitaja ei olisi edes kirjannut ilman huomautusta. Kuulemma johtui vain pakkasesta (oltiin oltu ulkona tasan matka autoon ja autosta pois ja tuostakin oli tuossa vaiheessa jo miltei kolme tuntia...).
Muita oireita ei sairaalalla saatu, sillä pojalla ongelmana on olleet nimenomaan suolisto-oireet. Seuraavana yönä sitten huudettiin taas kuin olisi puukolla viilletty. Soitin aamulla sairaalalle oireista ja hoitajan kommentti oli, ettei yölevottomuuksista voi sanoa, ovatko maidosta johtuvia. Selitin hänelle noin tuhat kertaa, että yölevottomuus on yksi asia, mutta aina maidon juonnin jälkeen poika huutaa kipuitkua ja kouristelee. Tähän hoitsu ehdotti, että he ottavat pojan osastolle,juottavat hänelle maitoa ja katsovat oireet. Tuosta ideasta itse en innostunut, sillä kukapa haluaa antaa lapsensa vieraiden ihmisten huudatettavaksi niin, ettei edes itse saa olla paikalla rauhoittelemassa toista. Lopulta hoitaja lupasi jutella lääkärin kanssa ja soittikin sitten monta tuntia myöhemmin, että lääkäri suostuu kirjoittamaan b-lausunnon.
Samaisella käynnillä tosiaan hoitaja ja lääkäri huomasivat mustelman pojan otsassa (kirjoittelinkin aiemmin aiheesta) ja tämä yksityiskohta oli tosiaan pitänyt kirjoittaa niihin kelalle meneviinkin papereihin. Sairaskertomus maitoallergiasta ja huomioihin on lisätty, että pojalla on mustelma kasvoissa. Huoh.. Noh, ehkäpä tuo nyt sitten oli tärkeä asia maitoallergiatutkimuksissa..
Mutta siis nyt saatiin se b-lausunto ja elämä rullaa ihan mukavasti eteenpäin. Poika nousee tukea vasten seisomaan ja yrittää vähän väliä seisoa itsekseenkin, minkä tuloksena mustelmia tulee koko ajan lisää. Tyttö yritti pari kertaa nousta seisomaan, mutta kaatui toisella kertaa seinää päin ja kolautti nenänsä, joten ei enää ole ollut kiinnostunut koko aiheesta. Mua ei kyllä yhtään harmita, ettei molemmat tee asioita samaan aikaan.
Tarkkoja mittoja en tiedä, neuvola on parin viikon päästä, mutta 74 cm vaatteet alkavat olla pieniä jo tytöllekin. Siinä 10 kilon paikkeilla painot taitavat huitoa jo. Kovan kirin on meidän neiti pitänyt, sillä syntymäpaino ei ollut kuin 2460 g. Ruoka maistuu erittäin hyvin.:)
Melko terveitä on oltu. Koko porukka piti yhden flunssan, mutta muuten ei ole ollut mitään kummempaa. Pojan korvia tarkasteltiin alkuvuodesta pariin kertaan (masuvaivoissa hieroi korvia, joten tarkastaminen oli paikallaan), mutta mitään ei löytynyt. Tarkempaan syyniin jouduttiin kertalleen, kun tärykalvon liikkeistä otettiin käyrä, joka näyttikin suoraa viivaa. Siitä sitten erikoislääkärille, joka tyhjensi pojan korvat ja tutki ne. Tuloksena oli, että tuo ' käyrälaite' oli rikki ja pojan korvat kunnossa. Parempi tietysti näin..:)
Mutta kirjoitelkahan muutkin. Kiva oli huomata tuosta helmikuun pinosta, että ' palstapimennostakin' oli tultu kuulumisia kirjoittelemaan. Oikein ihanaa kevättä kaikille!!:)
Dummy + Miko ja Venla (10 kk)
Sinänsä muutama kommentti Dummylle:
Dummy:
Meillä saatiin nyt vihdoin b-lausunto pojan maitoallergiasta. Oli kyllä mielenkiintoinen tuo altistusreissu, eikä kyllä suoraan sanottuna nostanut oikein luottoa tuohon kunnallisen puolen allergiatietämykseen..*** Täytyy sanoa, ettei kuullostanut kovin asiantuntevalta tuon hoitsun toimet, allergiahoitaja olisi varmaan osannut asiansa. Hyvä kuitenkin, että saitte sen lausunnon, sillä eikös nyt Kela korvaa osan vastikkeista vai miten se menikään?
Mua ei kyllä yhtään harmita, ettei molemmat tee asioita samaan aikaan.
*** Ei muakaan. Nyyh, kohta nämä ovat jo taaperoita ja juoksevat suuna päänä. Toisaalta tämä meidän Eerikakin naurattaa joka päivä sutkauksillaan, joten kyllä näistä lapsista piisaa iloa loppuelämäksi.Tuloksena oli, että tuo ' käyrälaite' oli rikki ja pojan korvat kunnossa.
*** Olipa tyhmä häläri laiteviasta. Meillä on edelleen pojalla sivuääni sydämessä ja tytölläkin hyvin lievä sellainen. Kontrolloidaan sitten 1-vuotiaana seuraavan kerran.T. Eerikanäiti ja myös Venla & Joel 9 kk, taas kerran pitää suitsuttaa, että hyvän nimen olet Dummy valinnut tytsyllesi.
Mulla kävi mielessä, kun aloin kirjottamaan, että ajatteleppa, jos joskus useampi kirjoittaa samaan aikaan alotuksen. Kirjottamisen jälkeen huomasin, että mehän onnistuttiin tässä justiinsa..:)
Eerikanäiti:
Mua ei kyllä yhtään harmita, ettei molemmat tee asioita samaan aikaan.
*** Ei muakaan. Nyyh, kohta nämä ovat jo taaperoita ja juoksevat suuna päänä. Toisaalta tämä meidän Eerikakin naurattaa joka päivä sutkauksillaan, joten kyllä näistä lapsista piisaa iloa loppuelämäksi.
Mie oon jo ihan ' kauhuissani' , kun parin kuukauden päästä on jo 1-vuotis synttärit ja äitiysloma loppuu ja kaikkea. Katottiin just jotain laitoksella otettuja kuvia, missä toiset on niin pieniä ja nyt ne ovat jo tuollaisia mönkijöitä. Ihania kyllä edelleen, mutta hurjalta tuntuu, miten nopeasti aika menee. Toisaalta taas tuntuu, että elämä ennen lapsia olisi ikuisuuden päässä eli hieman ristiriitaista.
Tuosta puheesta vielä.. Meillä äiti tulee molemmilta. Mikolta hieman harvemmin (ja silloin tarkoittaa minua), Venlalta usein, mutta toisaalta hänpä sitten kutsuukin äidiksi kaikkea tiskipöydästä ja koirasta lähtien..-) Nyt on hieman rauhoittunut ja tainnut sisäistää vähän, että minähän se äiti olen. On myös ruvennut selkeästi tapailemaan isiä. Meillä tyttö on se pälätin (ihan kuin äitinsä) ja poika töhöttää hirmuista vauhtia joka paikkaan ilman mitään itsesuojeluvaistoa.
Dummy + touhutoopet (päiväunet oli ja meni ja utopistinen rauha hävisi talosta..:))
P.S. Venla on ihana nimi, onnittelut valinnasta!! Telepatia toimii hyvin.
Juuri tänään tulee täyteen 8 kk! Pari viikkoa sitten neuvolassa Emma oli 71 cm ja 8500 g, Sara 75 cm ja 10100 g. Kovin aktiivisia ovat tytöt, Emma liikkuu pyörimällä/ryömimällä ja Sarakin on alkanut pikkuhiljaa liikkumaan muutenkin kuin napansa ympäri pyörien. Neljä-viisi kertaa päivässä syödään, yöllä eivät ole syöneet enää pitkään aikaan. Muutama tuttireissu yön aikana yleensä pitää tehdä, muuten nukutaan ihan ok.
Juuri ollaan oltu koko porukka mahataudissa jonka isosisko toi mukanaan päiväkodista, tosi " kivaa" vaihdella lakanoita pari kertaa yössä... Mutta sellaista se on! Tosi kiltit tytöt meillä on, ihanaa olla kotona!
Yhdyn Tvillingiin; On ihanaa olla kotona!
Nautin oikeasti näiden tyttösten seurasta ja päivittäisistä touhuista kaikkine sattumineen! Tytöt voi hyvin ja ovat tosi reippaita. Meillä molemmat konttaavat ja Pinja osaa istuakin jo itse, VENLA (meillä myös valittu tämä nimi...sattumaa tämäkin!) ei vielä istu mutta konttaa kyllä hurjaa vauhtia! Täällä Hollannissa me odotellaan kevään tuloa, nyt on sadellut luntakin useana päivänä ja ollut pakkasöitä, tosin silloin kun aurinko paistaa niin se kyllä paistaa lämpimästi! Loppuviikosta pitäisi lämmetä, katsotaan nyt sitten!
Meillä syödään jo " aikuisten" tyyliin, aamu ja iltapuurot , lounas ja päivällinen sekä marja tai hedelmäsosevälipala, siihen tietysti lisätään muutamat maitoateriat ja meillä myös syödään yölläkin vielä. Päivällä nukkuvat kahdet päikkärit.
Saksassa pyörähdimme toissaviikonloppuna ystäväperheen luona ja tytöt viihtyivät tosi hyvin ja olivat reippaita koko reissun ajan. Yöllä oli tietysti levotonta ja kun nukkuivat lattialla patjalla niin hoksasivat että hei, täältähän pääsee pois! Joten olihan se melkoista. Mutta hauskaa oli ja tääkin äippä pääsi omalla äidinkielellään höpöttelemään!
Hampaita on molemmilla sen kaksi alhaalla, muuta ei vielä näykkään. Omaa tahtoa alkaa olla ja ääntäkin löytyy jos joku ei mene mielen päälle. Mutta pääosin ovat aurinkoisia ja hyväntuulisia, perustyytyväisiä tylleröisiä! Mittoja käydään otattamassa 10 kk tienoilla kuukauden päästä ja samalla lääkärintarkastuksessa.
Tytöille on jo oikeasti seuraa toisistan ja piiloleikkiäkin leikkivät yhtenä päivänä nojatuolin takana, toinen kurkisti toiselta puolelta ja toinen toiselta ja sit käkätettiin kun nähtiin se toinen, sit äkkiä taas kontattiin piiloon ja sit taas uudestaan toista kurkkaamaan! Miehen kanssa ihmeteltiin että voiko tämä olla totta! Muutenkin kikattelevat toisilleen, varsinkin se on hauskaa kun toisella on konttauskypärä päässä, sitä pitää tulla hipeltämään ja kikattamaan sille toiselle. Suloisia ovat! Mies on menossa loppuviikosta Suomeen työreissulle, joten saan varmastikin tuoreimmat naistenlehdet ja suklaata tuliaisina!
Ihanaa maaliskuuta kaikille!
Marjainka sekä Venla ja Pinja torstaina 9 kk
Pikku kysely taas: Mitenkäs muilla unet ajoittuvat, varsinkin päiväunet? Meillä nukutaan yöllä 20-07 ja päivällä kahdet unet 10-11:30 ja 15-?. Nyt alkaa kuitenkin tuntua, että päiväunet ovat yhtä taistelua, joten mitenkäs muut? Ootteko jo tässä vaiheessa ruvennut siirtymään yksiin uniin? Näiden esikoisten kanssa pohtii tällaisia perusjuttuja ja varsinkin, kun kahden kanssa on sen verran mukavuuden haluinen, että haluaisi pitää suunnilleen samassa rytmissä. Menee päivät yhdeksi nukkumiseksi, jos toinen nukkuu aamupäivällä ja iltapäivällä ja toinen pitkät unet keskellä päivää...:( Eli mitenkäs muut?
Marjainka - Taitaa tuo Venla olla tällä hetkellä tosiaankin suosittu nimi. Hauskaa sinänsä, että olin lapsesta asti halunnut tyttöni nimeksi Sara (varmaan jossain kirjassa ollut tmv.) ja tuo " hylättiin" mm. suuren suosion takia. Valkattiin näköjään sitten toinen muotinimi. Mutta eipä siinä, ihana nimi ja sopii meidän tytölle kuin nakutettu.
Tvilling - Täällä on yksi todella kateellinen tyyppi!!-) Olisi ihana asua jonkin aikaa ulkomailla, vielä kun se tällä hetkellä olisi suht. mutkatonta (ei lapsien koulujen ja muiden kanssa häslinkiä). Meilläkin oli pikkuinen mahdollisuus, että olisi ensi syksynä lähdetty vuodeksi pois, mutta taitaa kaatua Greenpeacen kiukutteluihin..:( Ainiin, jaksamisia mahatautiin. Meillä pidettiin syksyllä ja kamalaa oli. Me miehen kanssa säästyttiin tuolta, mutta oli aivan kamalaa katsoa vierestä pienien huonoa oloa. Niin ja pyykkiä tuli aivan järjettömästi (yhtenä päivänä pesin 5 koneellista..). Onneksi meillä meni ohi melko nopeasti ja mies sattui tuolloin olemaan isyyslomalla.
*Dummy*
Täällä myös yksi äiti, joka erityisesti nauttii kotona olosta. Ja aion tosiaan palata töihin vasta ensi vuonna... Poitsu on otanut valtavasti kiinni kehityksessä tyttöä. Tyttö jo sieltä kahdeksan kuukauden iästä on kontannut ja noussut tukea vasten. Nyt sitten jo välillä seisookin ilman tukea ja taitavasti kävelee puita pitkin. Poitsu oppi silloin viikkoa ennen yhdeksän kk päivää ryömimään ja nyt jo konttaa sekä nousee tukea vasten. Onneksi yleensä menevät samaan suuntaan, niin on helpompi vahtia ;).
Päiväunia meillä nukutaan kahdet eli 1-2 tuntia aamupäivällä sekä iltapäivällä. Harvoin kyllä nukkuvat ihan saman mittaiset unet, mikä olisi tietenkin ihanne. Samaan aikaan kuitenkin aina laitan nukkumaan. Yöunia nukkuvat klo 21- n. 7.30. Petrus tosin vielä heräilee tuttia vaatimaan ja neuvolatäti ehdottikin jo viimeksi unikoulua. No katsotaan sitten, kun tämän hetkinen nuha on ohi. Neuvolassa saatiin komeiksi mitoiksi poitsu n.11,5kg ja 75 cm ja typy n. 10kg ja 72cm.
Nyt täytyy kyllä lähteä ulkoilemaan, kun mies hiihtolomalla, oli sää mikä hyvänsä. Mukavaa maaliskuun jatkoa kaikille. Ihanaa kun on kevät tulossa :).
Enna ja paapiaiset 10kk
Meillä vauhti vain kiihtyy ja mustelmia tulee kaksosille päivittäin... Milloin kaadutaan lelulaatikolla ja milloin tuolin kanssa, milloin toinen kalauttaa toista lelulla tai milloin mennään muuten vain kuperkeikkaa... Tukia pitkin talustellaan tosi vauhdilla ja neiti on oppinut paljon uusia sanoja, kuten soo-soo (samalla heristetään sormea) ja täällä (kun kysellään missä joku on). Esikoinen jatkaa uhmaansa ja se tuntuu kiihtyvän päiväpäivältä (nyt ikää 2v11kk), joten vanhempien hermot ovat koetuksella. Kaksosista poika menee to allergia- ja astamakokeisiin eli mielenkiintoiset lääkärikäynnit edessä, jälleen... (nyt kun korvat ovat olleet n.3vkoa kunnossa, sitä ennen käytiin parhaimmillaan 5krt/vko korvalääkärissä märkivien korvien takia). Syntymäpäivät meilläkin lähestyvät huhtikuussa kaikki lapset juhlivat, esikoinen 3v ja kaksoset 1v. Uskomatonta miten nopeasti aika menee!!! Mutta onneksi saa olla kotona lasten kanssa ainakin elokuun loppuun 2007 saakka ja nautin joka päivästä!
Iloista kevään jatkoa kaikille!!!
=0)
Meillä myös yöunille meno on n klo 20, aamulla herätään klo 6.30-07.00. Yleensä tytöt ottaa pikku tirsat vähän klo 09 jälkeen, maks 30 min. Kunnon päikkärit nukutaan lounaan jälkeen eli n klo 11.30-14/14.30. Joko omissa sängyissä tai vaunuissa jos äiti on reippaana ja ulkoilee. Kun siellä vaunuissa ei voi nukkua jos ne ei ole liikkeessä! :-)
Joskus saattavat ottaa toiset pikku tirsat n klo 17, mutta ne alkaa jäämään pois, olen huomannut.
Mitä ulkomailla olemiseen tulee, tänne Norjaan muutto on yksi niistä parhaista päätöksistä mitä elämäni taipaleella olen tehnyt! Juuri tuossa miehen kanssa puhuttiin miten aika menee nopeasti, huhtikuussa tulee kuluneeksi 10 v tänne muutosta. ja niin olen juurtunut että tänne jäänkin. Suomi on onneksi vain reilun tunnin lentomatkan päässä, joten kotikontuja käyn kyllä usein katsomassa lasten kanssa. Ja sukulaiset, etenkin äiti, käy usein täällä. Juuri tällä hetkellä tuo yksin lasten kanssa matkustelu ei onnistu, kun lentokoneessa pitää olla yksi aikuinen jokaista alle 2 v lasta kohden...
Meillä yöunet ajoittuu n. 21.30-8.00. Ekat päikkärit alkavat noin 10.30-12/12.30. Poitsulla on unentarve vähän suurempi ja hän nukkuu aina 15.30-16.30, usein myös tyttö on unikaverina. Lisäksi alkuillasta molemmat voivat ottaa puolen tunnin nokoset.
Ja vauvat ovat nyt 9 kk, varmaan tipahtaa vuoden ikään mennessä kaikki muut paitsi aamupäiväunet pois.
8kk:n neuvolassa Sanni oli 6580g ja 67,5cm ja Oskari oli 7450g ja 68,5cm. Sellasia pikkasia tirpiäisiä ne ovat. Vähän pienempiä kuin esikoinen, joka sekin on aina ollut aika pieni. Mutta ihan omilla käyrillä kasvavat kuitenkin.
Meillä Sannikin oppi istumaan tässä hetki sitten. Osku ryömii jo kovaa vauhtia, Sanni kulkee pitkiä matkoja kierimällä ja suuntaa vaihtamalla. Tosin nyt istuminen on niin kivaa, että on aika paljon paikoillaan. Mutta nousee kyynärpään varaan " istumaan" , että varmaan kohta nousee sieltä itse istumaan. Osku ei sellasta vielä tee. Osku sitten taas on pitkään jo jutellut tät-tät-tää, välillä kuulostaa ihan äitiltä, vaikka ei sitä kyllä vielä osakaan sanoa. Sanni oppi viime viikonloppuna sanomaan nän-nän-nää.
Meillä herätään nykyään jo seitsemältä, minun harmikseni, vaikka olen yrittänyt venyttää nukkumaan menoakin kahdeksaan asti. Nukkuvat kyllä hyvin yönsä, mitä nyt välillä voi toinen herätä viihdyttämään itseään, mutta nukahtaa sitten itsekseen kuitenkin kohta. Aamupuuroa syödään, siihen maitohörpyt päälle (imettämisen lopetin nyt 8kk:n vanhana - ihana muuten saada omat tissit takaisin! ; ) ). Yhdeltätoista syödään lounas, sitten otetaan tunnin tirsat. Välipala syödään kahdelta, sitten nukutaan vähän pidemmät päikyt kolmen maissa. Viideltä syödään puuroa ja ennen nukkumaan menoa vielä velliä. Eivät pahemmin maitoa vetele enää, mutta onneksi noissa valmiissa velleissä ja puuroissakin on D-vitamiinia lisätty.
Meillä kävi tänään ekan kerran kunnan järjestämä perhetyöntekijä. Tai kaks niitä oli, itseasiassa. Enkä edes ole sellasta ruinannut varsinaisesti, vaan itse ehdottivat sellaista. Sanoin vaan, että oishan se kiva ehtii välillä muutakin tehdä kuin kattoo lapsia! Joten ehdin tossa äkkiä vähän siivota. Tulevat uudelleen paremmalla ajalla kk ja kahden päästä. Ihan kiva sinänsä; se siivoominen kun tosiaan tahtoo jäädä vähän pintapuoliseksi useimmiten! Onkos teillä muilla mitään sellaisia apuja? Meillä on sitten isovanhemmat lähellä, jos tarvii lähteä johonkin vaikka kesken päivän taikka kaksin. Täältä ei sitä apua niin nopeasti saiskaan, jos tarvis.
Noni, nyt esikoinen haluaa välipalaks jätskiä... eikä usko, kun ei sitä saa. Pitää keksiä jotain. Moi!
T: Piia sekä Sanni ja Oskari
Meidän "kevät 2005 vauva" opiskelee nykyään Aallossa. Ja aika moni muukin saman ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Meidän "kevät 2005 vauva" opiskelee nykyään Aallossa. Ja aika moni muukin saman ikäinen.
Ihana nosto :D Miten oikein löysit tämän? Googlaamalla ja kirjoitusvirhe vuosiluvussa 2025->2005?
Nyt alkaa jo olla aikaa ja voimia lueskella palstaa, joten ilmoittaudun joukkoon 7,5 kk vanhojen neitien kanssa. Tytöt ovat pienehköjä ikäisikseen, vaikka täysiaikaisina syntyivätkin, mutta tasaisesti samalla käyrällä mennään (6,5kk: Saana 7110 kg/66cm ja Siri 6730/65)
Siri viilettää pitkin taloa ryömien. Kontalleen nousee jatkuvasti, mutta ei ole vielä hoksannut siirtää käsiään... Hän on myös oppinut nousemaan tukea vasten polvilleen, kauhulla oottelen millon keksiin nousta ihan seisomaan asti - itsesuojeluvaistoa kun ei todellakaan ole. Saana on rauhallisempana ja sairastelujen takia jäänyt vähän siskosta jälkeen, mutta pääsee kyllä jo ryömimällä pieniä matkoja, kunhan on tarpeeksi kiinnostava syy. Viimeisen kahden viikon aikana on siis pitänyt siivota talo lapsikuntoon, kun tilanpuutteen vuoksi tähän asti lattialla on ollut kaikkea paperipinoista lähtien... Ja mie ko toivoin, ettei ennen muuttoa enää tarttis vaivautua ;o)
Ääntäkin tähän maailmaan mahtuu. Siri on viimeinkin oppinut juttelemaan ihan ätätätä ja nananana, ja sitä riittää. Saana on jutellut noin jo monta kuukautta, mutta viimeiset pari viikkoa reppana on ollut ihan mute-vauva, kun kurkunpää tulehtui ja ääni hävisi. Nyt jo vähän huolestuttaa, että tuleeko se ollenkaan takasin, vai onko hän unohtanu kuinka jutellaan oikeasti.
Nukkuminen on meillä projekti sinäänsä. Pari rauhallisempaa viikkoa (lue: vain 3-5 herätystä yössä tuttia laittamaan) yöunien suhteen jo saatiin, mutta sairastelujen myötä äiti herää taas. Toinen neiti on alkanut kai pelätä nukkumista, kun millään ei rauhoittuisi uudelleen sänkyyn yöllä herättyään. Yösyötöt jätin pois pikkuhiljaa, nyt vain viimeisenä rauhoittamiskeinona annan toiselle aamuyöstä maitohuikan rinnasta. Pulloja ei tässä talossa enää yöllä lämmitetä, se on päätetty. Yöunille nukutaan omaan sänkyyn klo 20 ja aamulla herätään vaihtelevasti 7-8. Päikkäreitä nukutaan aamulla 9-10 max 30 min, päiväruuan jälkeen kunnon unet vaunuissa 11.30-14.30 ja vielä iltaruuan päälle pienet torkut 17-18.30 max 30 min. Näistä tosin aamu- tai iltaunista toiset saattavat jäädä nukkumatta ja varmaan vähitellen jäävät sitten kokonaan pois.
Ihaniahan tytöt ovat, varsinkin, kun nyt saa yölläkin jo vähän nukkua. Kotona olokin on ihan kivaa, mutta kyllä toisaalta jo ootan syksyä ja töihin lähtöä. Ei tämä kotiäidin elämä oo minua varten, tosin eipä se mikään yllätys ookkaan ;o)