Entä kun elämästä ei tule parempaa koskaan?

Miksei tule parempaa? Onko kiinni itsestäsi vai olosuhteista, muista ihmisistä?

Opettele näkemään se hyvä, mitä sinulla on.

Kuinka pitkä huono vaihe sinulla on menosa?

Silloin sun pitää vain oppia hyväksymään elämäsi sellaisena kuin se on. Jos asiaa ei voi mitenkään korjata, anna olla. Itsemurha on tietysti yksi vaihtoehto, mutta sitä en lähtisi suosittelemaan.

En pysty näkemään hyvää. Olen työkyvytön, todennäköisesti pysyvästi, ja erittäin yksinäinen. Tulevaisuudessa odottaa entistäkin tyhjempi elämä. Vanhemmat on ainoat läheiset ja ne vanhenee, sairastelee ja kuolee lopulta. Ainoa elämänsisältöni tulee olemaan niiden autteleminen. Aina voisi tietysti opiskella jotain mutta en tiedä pystynkö siihenkään sairauksieni takia.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkä huono vaihe sinulla on menosa?

Sanoisin että 10-15 vuotta erilaisten ongelmien vaivaamaa elämää takana. Useita kymmeniä yhtä ongelmallisia vuosia edessä, todennäköisesti.

Vierailija kirjoitti:

En pysty näkemään hyvää. Olen työkyvytön, todennäköisesti pysyvästi, ja erittäin yksinäinen. Tulevaisuudessa odottaa entistäkin tyhjempi elämä. Vanhemmat on ainoat läheiset ja ne vanhenee, sairastelee ja kuolee lopulta. Ainoa elämänsisältöni tulee olemaan niiden autteleminen. Aina voisi tietysti opiskella jotain mutta en tiedä pystynkö siihenkään sairauksieni takia.

Mikä sairaus estää opiskelun? 

Vierailija kirjoitti:

En pysty näkemään hyvää. Olen työkyvytön, todennäköisesti pysyvästi, ja erittäin yksinäinen. Tulevaisuudessa odottaa entistäkin tyhjempi elämä. Vanhemmat on ainoat läheiset ja ne vanhenee, sairastelee ja kuolee lopulta. Ainoa elämänsisältöni tulee olemaan niiden autteleminen. Aina voisi tietysti opiskella jotain mutta en tiedä pystynkö siihenkään sairauksieni takia.

Asennemuutos voi auttaa. Ala kiinnostua asioista, niin elämään tulee sisältöä.

Kaikki paitsi elämä on turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei pysty tekemään mitään parantaakseen elämäänsä. Kun on ollut paljon ongelmia ja vain odottanut parempaa vaihetta mutta sitä ei koskaan tulekaan? Miksi jatkaa kun mitään toivoa mistään ei enää ole?

Sun ongelma on se että sä vaan odotat sen sijaan että tekisit itse jotain elämäsi  parantamisen suhteen. Ei se niin mene että passiivisena oleminen tuo jotain parannuksia. Teepä ite jotain hyödyllistä ja uutta kitisemisen sijaan. Voit aloittaa jo tänään tekemällä  jotain eri lailla kuin ennen.

Miksi ap olet niin yksinäinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei pysty tekemään mitään parantaakseen elämäänsä. Kun on ollut paljon ongelmia ja vain odottanut parempaa vaihetta mutta sitä ei koskaan tulekaan? Miksi jatkaa kun mitään toivoa mistään ei enää ole?

Sun ongelma on se että sä vaan odotat sen sijaan että tekisit itse jotain elämäsi  parantamisen suhteen. Ei se niin mene että passiivisena oleminen tuo jotain parannuksia. Teepä ite jotain hyödyllistä ja uutta kitisemisen sijaan. Voit aloittaa jo tänään tekemällä  jotain eri lailla kuin ennen.

Sivusta kommentti että elämän parantamisen yritys ei aina johda sen paranemiseen. Andy McCoy muotoili asian niin että varo mitä toivot koska voit saada sen.

Miksi elät sitku-elämää ja odotat jotain prinssiä hoitamaan ongelmasi? Miksi et itse tee?

Tie onnellisuuteen on laskea odotuksia. Kuten biisissäkin sanotaan: On niin helppoo olla onnellinen kun tyytyy siihen mitä on.

Olet siin vielä niin nuori että ehdit tehdä elämässäsi muutoksia. Työttömyys ja rahattomuuskaan ei estä kuitenkaan kaikkia nautintoja elämässä. Otapa selvää paikkakuntasi ilmaistarjonnasta. Kerhot, yhdisstykset ja sellaiset voivat tarjota kavereita. Museot, näyttelyt ja sen semmoiset piristävät mieltä. Netistä kannattaa etsiä myös foorumeita joissa keskustellaan sinua kiinnostavista asioista. Mammapalstalla pyöriminen ei oikeasti voi nostaa mielialaa.

Ymmärrän sua ap. Entä jos on yrittänyt ja nekin yritykset on menneet pieleen? Esimerkiksi ihmisiin tutustuminen ja ystävyyssuhteiden luominen? Jos ei vaan saa ystäviä. Mikä siihen auttaa?

elämä ei muutu odottamalla vaan tekemällä.

Ap on mielenterveysongelmainen?

En tiedä auttaako tarinani jakaminen, mutta kerronpa silti.

Olen kärsinyt jaksottaisesta masennuksesta erinäisistä syistä jonkun 12 vuotta. Moni asia tuntui silloin siltä, että en niitä pysty muuttamaan. Tunsin itseni jotenkin vialliseksi kun en kykene normaaliin elämään. Menin lopulta juttelemaan tk:hon hoitajan kanssa. Samalla tein isoja muutoksia elämääni. Jätin koulun kesken sen sijaan että yrittäisin käydä sen loppuun. Ensin surin hetken "menetettyä" elämääni. Sitten päätin muuttaa koko elämäni pala palalta. Muutin myös asennettani. Ennen minulla oli tapana nähdä maailma kovin synkkänä paikkana. Nyt näen mahdollisuuksia. Joka kerta kun meinaan ajatella jotain synkkää, käännän sen päässäni ympäri. Jos muu ei auta, hoen itselleni että kaikki järjestyy.

En ole enää masentunut. Elämä ei edelleenkään ole helppoa, mutta asenteeni sitä kohtaan on muuttunut. Jos masennus meinaa hiipiä takaisin, hätistän sen pois.

Pointtini on se, että sinunkaan pelisi ei ole menetetty. Aina on toivoa! Minä tiedän lukuisia tapauksia, joissa jonkinlainen elämänmuutos on aikaansaanut parantumisen pitkäaikaisestakin masennuksesta. Sinä pystyt siihen kyllä. Ota ensimmäinen askel jo tänään :).

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sua ap. Entä jos on yrittänyt ja nekin yritykset on menneet pieleen? Esimerkiksi ihmisiin tutustuminen ja ystävyyssuhteiden luominen? Jos ei vaan saa ystäviä. Mikä siihen auttaa?

Niin. Se on helppo uskoa että kun vaan ryhtyy toimeen niin johan se elämä siitä lutviutuu. Joskus yrittämisestä huolimatta tulee niin paljon lunta tupaan että enää ei sitten jaksa. Työ- ja opiskelukyvyttömyys estää aika paljon niitä asioita joilla mun mielestä voisi tehdä elämälleen jotain. Siis MITÄ aloittajan pitäisi tehdä teidän mielestä? Voihan sitä harrastella jotain mutta jos ei keksi jotain kiinnostuksenkohdetta tai harrastusta johon käyttää aikaansa ja energiaansa niin kyllähän elämä voi olla aika tyhjää.