Haluatko itsellesi perinteiset asialliset hautajaiset vai tyyliin ilotulitusraketit?
Itse tykästyin ideaan ilotulitteesta. Pitääpä kertoa idea lapsille kun kasvavat isoksi.
Kommentit (14)
Sellaiset, että lohduttavat jälkeeni jääviä. Jotenkin tuntuu siltä, että lapseni mieluummin itsekvät, kuin sytyttelevät ilotulitusraketteja. jos taas nuo raektit lohduttaisivat heitä enemmän kuin perinteiset menot, niin sitten niitä ampumaan.
Perinteiset. Puuarkku, kirkkokuoro laulaa Maa on niin kaunis kun lasketaan maahan. Muistotilaisuudessa isot syömingit ja kakkukahvit ettei nälkäisenä tarvitse kotiin lähteä.
Ei mitään hautajaisia. Kun kupsahdan niin joku lafka voi työntää kuoppaan, that's it.
Haluaisin iloiset juhlat, jossa muistellaan niitä hauskoja hetkiä ja ollaan onnellisia niistä yhteisistä muistoista eikä kieritä itkien mustissa kaavuissa itsesäälin murtamina. Ilotulitus olis mahtava idea ja tanssia sekä laulua toivottamaan hyvää matkaa. Haudalle ei istuteta mitään tylsiä orvokkeja vaan pajaria, jota saa tulla polttamaan aina muistelun merkeissä haudalle. :)
Tuhkaus ja tuhkien sirottelu meidän mökkimaisemiin. Ei uskonnollisia menoja eikä hautapaikkaa. Muuten saavat omaiset päättää.
Ehdottomasti vuossadan bileet. Lävää musiikkia ja vaikka niitä ilotulituksia. Mä haluan että mua muistellaan niin naurulla kuin itkullakin. Olen itse huumorintajuinen ja räväkkä persoona, niin perus synkistelyhäät ei olisi yhtään minun tyyliäni. Mut mikä minä enää sitä sitten olen päättämään...
Jotain sellasta kuin Valilla oli Emmerdalessa:D
No ei, mutta ei mitään suomalaista hautajaismeininkiä, juhlat pubissa.
En halua minkäänlaisia hautajaisia enkä hautapaikkaa. Ruumiin voi tuhkata ja tuhkan sirotella jonnekin vesistöön. Jossain päin maailmaa tehdään tuhkausjätteestä ja sementistä myös jotain mereen upotettavia kasvualustoja - olikohan koralleille, en muista enää. Sellainen olisi aika hyvä. Toivoisin että minusta ei jäisi tähän maailmaan jäljelle mitään, ei hyvää eikä pahaa, ei edes valokuvia tai muistoja.
Minun ruumiini saa syöttää korkeasaaren leijonille tai korppikotkille. Meneepähän hyötykäyttöön.
Ei todellakaan mitään körttiläistä "minä vaivainen oon mato matkamies maan" itkuvirsijuhlaa. Vaan kunnon bileet, ruokaa, tanssia ja viinaa. Jos joku ohimennen muistaa, että ai niin, nää oli sen N.N:n hautajaiset, mikäs siinä. Itselleni tuhkauurnassa ei siinä vaiheessa ole mitään väliä.
Ei kiinnosta mihin kuoppaan ja millä seremonialla minun ruumis kipataan kun kuolen. Minulla ei ole lapsia, ei miestä, yhteydet katkenneet sukuun, kavereita 0 ja olen pitkäaikaistyötön. En pidä yhteyttä keneenkään ihmiseen. Joten kun kuolen, en tiedä kuka minut hautaa. Sossu?
Haluaisin, että ruumiini poltettaisiin roviolla, kunnon bakkanaalit.
Tyylikkäät. Siunauksessa kenenkään eI tartte sanoa mitään jos ei halua. Lisäksi Joku sellosoitto tms ohjelmat. Sen jälkeen hyvää ruoka ja hyvää viiniä. Muistelua ja rupattelua.
Ilotulitus olisi kieltämättä siistiä.