Mikä painaa mieltä tänään?
Kommentit (21)
Minua hirvittää juuri nyt, että joudun kohta syömään mieheni valmistamaa ruokaa. En aio kuitenkaan näyttää sitä hänelle vaan vedän pöperöt suu hymyssä.
Velat vituttaa. Lisäksi asuntoon tuleva purkiremontti, joka maksaa enemmän kuin koko asunnon myyntihinta. Vittumaista rahastusta. Pitäisiko ostaa kasa putkia, viemärisukkia, betonipora ja ryhtyä miljonääriksi?
Yksinäisyys masentaa ja ahdistaa.
Taustalla myös aiempia sydänsuruja, työttömyyttä ja köyhyyttä. On jotenkin näköalaton olo. Mietin, mitä tekisin tilanteeni parantamiseksi, mutta omat keinot on jo käytetty ilman tuloksia. Viime aikoina muutamat ystävät ovat alkaneet viettää enemmän aikaa perheensä ja miesystäviensä kanssa. Vietän viikonloput usein täysin yksin. Viikolle sentään riittää välillä seuraa iltalenkille tms. Muuten en tapaa oikein ketään.
Monikin asia :< ensvkolla pitäisi soitella aikuisten psyk.polille, varata labrat verinäytteisiin ja odotella viestiä TYPistä, että pääsenkö kuntouttavaan työtoiminaan.
Jännittää, pelottaa ja ahdistaa
Ei pääse tänään sairaalasta kotiin, ehkä huomenna:-(
Raha-asiat ja vanhempien terveys :(
Masennus. Vaikeus löytää ystäviä. Stressi opiskeluiden suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Velat vituttaa. Lisäksi asuntoon tuleva purkiremontti, joka maksaa enemmän kuin koko asunnon myyntihinta. Vittumaista rahastusta. Pitäisiko ostaa kasa putkia, viemärisukkia, betonipora ja ryhtyä miljonääriksi?
Mulle tätini neuvoi, että älä ainakaan osta semmosta asuntoa johon tulee putkiremppa. No just semmosen pommin ostin ja nyt makselen sitä. Ei kumminkaan kaduta :)
Vierailija kirjoitti:
Naisen puute masentaa M36
Tämä on kyllä paha. Kylmä nukkua yksin. :/ Mutta oot nuori eli eiköhän se nainenkin vielä elämääsi ilmesty.
Vierailija kirjoitti:
Velat vituttaa. Lisäksi asuntoon tuleva purkiremontti, joka maksaa enemmän kuin koko asunnon myyntihinta. Vittumaista rahastusta. Pitäisiko ostaa kasa putkia, viemärisukkia, betonipora ja ryhtyä miljonääriksi?
Tämä on aika monen murhe. Itseä raastoi 5 vuotta iso summa velkaa joka tahtoi vain kasvaa remontti remontilta. On tehty katto, availtu seiniä, pesuhuone, salaojat, ja paljon on vielä edessä. En uskalla edes ajatella paljonko on mennyt rahaa verrattuna asunnon arvoon. Nyt kuitenkin tilanne rauhoittunut ja oon saanut mielenrauhan. Enää 2000€ ylimääräistä remonttivelkaa jonka jälkeen pääsee taas onnellisesti lyhentämään asuntolainaa. Ja mikä tärkeintä, tässä on nyt hyvä asua, vaikka on tuolla vielä pari huonetta suljettuna remonttia odottaen mutta pärjätään näillä huoneilla toistaiseksi, ei lisää velkaa nyt.
Kannattaa kilpailuttaa purkifirma, näillä voi olla isojakin eroja. Mutta en ehkä suosittele ostamaan itse putkia ja betoniporaa jos ei ammattitaitoa löydy. :) Tsemppiä.
Osaan niin kuvitella mitä tuo on. Itsellä oli vähän samanlainen kausi mutta onneksi oli tuo mies tuossa vieressä, yksin masennus, rahahuolet ja työttömyys kuulostaa täysin kohtuuttomalta. :(
Mutta aikansa kutakin. Eiköhän se aurinko ala paistaa sinne risukasaankin viimein. Toivotaan että löytäisit uutta näkökantaa johonkin ja innostuisit, saisit harrastuksen jonka kautta mahdollisesti uusia ystäviäkin. Olisiko paikkkakunnallasi jotain ilmais- / halpoja kiinnostavia kursseja joihin voisit osallistua? Voisiko sinua innostaa joku harrastustoiminta josta saisit mahdollisesti myös aavistus lisätuloa?
Itsellä oli tällainen käsitöiden saralla. Aloin askarrella luonnonmateriaaleista kaikennäköistä joita myin torilla.Tämä oli terapeuttista ja myös luonnossa liikkumista + rakastin näitä messutapahtumia.
Tuttavaa masensi kun ero tuli ja alkoi näyttää että ei hän sitä haaveilemaansa parisuhdetta/ perhettä saakaan. Päätti alkaa viikonloppuisin tukiperheeksi joka antoi hänelle paljon sisältöä elämään ja myös uusia ihmissuhteita. Tähän voi nimittäin alkaa yksinkin, jos innostusta riittää. Olisiko mitään vastaavaanlaista josta saisit kipinän itsellesi ja jotain puuhaa arkeen?
Vierailija kirjoitti:
Osaan niin kuvitella mitä tuo on. Itsellä oli vähän samanlainen kausi mutta onneksi oli tuo mies tuossa vieressä, yksin masennus, rahahuolet ja työttömyys kuulostaa täysin kohtuuttomalta. :(
Mutta aikansa kutakin. Eiköhän se aurinko ala paistaa sinne risukasaankin viimein. Toivotaan että löytäisit uutta näkökantaa johonkin ja innostuisit, saisit harrastuksen jonka kautta mahdollisesti uusia ystäviäkin. Olisiko paikkkakunnallasi jotain ilmais- / halpoja kiinnostavia kursseja joihin voisit osallistua? Voisiko sinua innostaa joku harrastustoiminta josta saisit mahdollisesti myös aavistus lisätuloa?
Itsellä oli tällainen käsitöiden saralla. Aloin askarrella luonnonmateriaaleista kaikennäköistä joita myin torilla.Tämä oli terapeuttista ja myös luonnossa liikkumista + rakastin näitä messutapahtumia.
Tuttavaa masensi kun ero tuli ja alkoi näyttää että ei hän sitä haaveilemaansa parisuhdetta/ perhettä saakaan. Päätti alkaa viikonloppuisin tukiperheeksi joka antoi hänelle paljon sisältöä elämään ja myös uusia ihmissuhteita. Tähän voi nimittäin alkaa yksinkin, jos innostusta riittää. Olisiko mitään vastaavaanlaista josta saisit kipinän itsellesi ja jotain puuhaa arkeen?
Tämä siis oli tarkoitettu hänelle jolla yksinäisyys masentaa ja ahdistaa.
Kiitos, se olin minä :)
Harrastan monenlaista kyllä, koitan oikein jaksaa ja tehdä asioita, jotka tekee hyvää. Sijaisperheeksi en kyllä jaksa alkaa, hyvä että saa omat asiat hoidettua.
Harrastuksista ei ole saanut seuraa, olen harrastanut erilaisia asioita vuosikymmeniä... Pari ystävää löysin nettipalstalta, mutta viikonloppuisin ei siis kellään ole aikaa. Treffipalstallakin on ollut ilmoitus, mutta ei siellä ole ketään kivaa ja kunnollista ollut minulle. Monet haluaa, että nainen on "omillaan toimeen tuleva" ja enhän minä kai työttömänä ole edes sitä.
Mitähän pitäisi harrastaa, että olisi seuraa? Niin ettei harrastuksen jälkeen olisi entistä yksinäisempi olo, kun muut käyvät niissä pareittain eivätkä edes puhu muille ja kaikilla on kiire pois omiin menoihinsa jälkeenpäin? Myönnän, että ei aina jaksa mennä yksinään minnekään seuraa hakemaan tms. ja tulla tyhjin toimin yksin kotiin vuosia. Viime viikonloput olenkin viettänyt yksin kotona, kun en oikein edes tiedä, minne menisi.
Ero tulossa, en haluaisi mutta miestä ei tunnu paljon kiinnostavan. Ei ole kysynyt tai puhunut minulle kuukauteen kotona sanaakaan, ei kysy mitään, ei sano mitään. Kaikki tuntuu olevan hänelle saman tekevää. Lapsien takia esitän iloista ja erosta kerron vasta kun uuden kodin avaimet kädessä. Ei olisi voimia etsiä asuntoa saati tehdä tulevaa muuuttoa mutta en keksi muutakaan.
M.T kirjoitti:
Ero tulossa, en haluaisi mutta miestä ei tunnu paljon kiinnostavan. Ei ole kysynyt tai puhunut minulle kuukauteen kotona sanaakaan, ei kysy mitään, ei sano mitään. Kaikki tuntuu olevan hänelle saman tekevää. Lapsien takia esitän iloista ja erosta kerron vasta kun uuden kodin avaimet kädessä. Ei olisi voimia etsiä asuntoa saati tehdä tulevaa muuuttoa mutta en keksi muutakaan.
Kaikkea hyvää tulevaisuuteesi. Miksi olet kuitenkin tehnyt lapsia mulkun kanssa?
Ei ole työtä eikä miestä. Kohta tulee taas pimeä enkä viitsi senkään vertaa lähteä minnekään kotoa. Tulevaisuudessa ei ole muutosta näkyvissä. Niin ja kohta syntymäpäivä, työn saaminen yhä epätodennäköisempää.
En ymmärrä miestä. Haluaisin, vaan en saa kiinni. Miksi se aina alkaa ilkeäksi justiin kun mä alan rentoutua? Ja aina viikonloppuna, aina. Itsehän se ei oikeastaan ole rento koskaan. Eli onko se kateellinen siitä, että mä osaan? Vai mitä? Sain täyden hepulin asiasta eilen. Tänään olen vääntynyt kysymysmerkiksi. Onko jotkut tiukkisnaiset samanlaisia kumppaneina, heti kun yrität hetken hengähtää, se naputus alkaa. Tätähän miehet valittaa, mutta olen aiemmin ajatellu, että se on jotain jälkiteiniulinaa. Mutta että kesken saunomisen aletaan vittuilemaan ettei ole tarpeeksi siistiä? Olis vissiin pitänyt lähteä ilkosillani siivoamaan kesken kaiken vai hä?
Jatkuva sairastelu
Työttömyyteen kyllästynyt
Uuden työpaikan hankkiminen stressaa/pelottaa
Seuran puute (kaverit ja vastakkainen sukupuoli)
Oma saamattomuus em. parantamiseksi (pois lukien sairastelu)
Sairastelu lukuun ottamatta pitäisin näitä kaikkia pieninä murheina, koska ne ovat korjattavissa. Sairastelukin todennäköisesti korjaantuu itsestään.
Sydän särkynyt tänä vuonna toistamiseen. Todella rankka vuosi. Aika itkuherkällä mielellä :(