Sukulaisen hautajaiset- osallistunko vai en?
Isotätini on siis vastikään kuollut. Hautajaisien esteenä on kauan sitten varaamani matka Yhdysvaltoihin ja matkan peruuttaminen tässä vaiheessa alkaa olemaan jo vaikeaa. Isotäti ei koskaan ollut kovin läheinen minulle, asuimme eri puolella Suomea ja tapasin hänet vain muutaman kerran.
Perunko matkan ja osalllistun hautajaisiin vai laitanko suruadressin ja käyn muistamassa isotätiä myöhemmin itsenäisesti, kun sillä suunnalla käyn?
Kommentit (41)
Itse olin Kanarialla kun oli mummoni hautajaiset.
Lähde matkalle!
Uskon adressinkin riittävän. Sinulla on hyvä syy poissaoloon.
Vainajaa kohtaan olisi kunnioittavaa osallistua, mutta mielestäni on hienoa, että aiot vähintäänkin laittaa adressin ja muistaa omatoimisesti.
Oletko uusavuton tai muuten vaan vajaa?
perut matkan. Sinne pääsee milloin vaan. Sulla on vaan yksi mummo. Tai kaksi. Ja kaksi vanhempaa. Ei niitä niin montaa ole.
ihmeellistä että tämä on edes vaikea valinta jollekin.
p.s jos menet matkalle, muut sukulaiset näkee mikä sä pohjimmiltas olet.
Mielestäni on itsestään selvää, että menet hautaisiin. Törkeää jättää menemättä, mitä sukulaisesi ajattelisivat?!
Ajattele muitakin, älä ole itsekäs. Harmittavaa että nykyään ihmiset eivät välitä.
Vierailija kirjoitti:
perut matkan. Sinne pääsee milloin vaan. Sulla on vaan yksi mummo. Tai kaksi. Ja kaksi vanhempaa. Ei niitä niin montaa ole.
ihmeellistä että tämä on edes vaikea valinta jollekin.
p.s jos menet matkalle, muut sukulaiset näkee mikä sä pohjimmiltas olet.
Kyseessä isoTÄTI, ei isoÄITI. Lukutaito odottaa omistajaansa.
Jossei se ollut kovin läheinen nii Jenkkeihin ja adressi perään! Hyvää matkaa muuten
Vierailija kirjoitti:
Oletko uusavuton tai muuten vaan vajaa?
Uskoisin Ap'n vain miettivän, että jättääkö matkan väliin, säilyttää kunniansa ja osallistuu vai matkustaako ja Tulee mahdollisesti katsotuksi kieroon sukulaisten puolelta.
Itse ohjeistan matkaamaan: poissaolon syy on vahva, ja adressin uskoisi riittävän tässä tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Jossei se ollut kovin läheinen nii Jenkkeihin ja adressi perään! Hyvää matkaa muuten
Kiitos :)
Olen alkanut olemaan sitä mieltä, että lähden matkalle ja muistan adressilla. Matka on kumminkin yksi suurimmista unelmistani.
Mutta miten selitän tämän mummilleni äidilleni, jotka takuuvarmasti odottavat minun peruvan matkan ja osallistuvani?
Matkalle vaan.
Jos ei ollut läheinen ihminen, niin miksi hautajaisiin olisi pakko mennä, vaikka sukua on.
Olen jättänyt monien sukulaisten hautajaiset väliin; miksi mennä vaivautuneena seisomaan seremoniaan, joka ei kosketa minua millään tavalla, ja vainajan olen tavannut ehkä muutaman kerran, eli käytännössä vieras ihminen, vaikka dna:n mukaan sukua onkin.
Minä en ole ollut yhdenkään tätini tai setäni hautajaisissa, vaikka ei ole ollut mitään erityistä esteenä. Ei ole kukaan suvustani asiasta loukkaantunut. Vainajan taas voi hyvällä syyllä olettaa, ettei hän asiasta piitannut. Heillä kaikilla oli laajat läheis-ja ystäväpiirit, joten väkeä riitti ilman minuakin.
Isoäitini, vanhempieni ja sisareni hautajaisissa olin. He olivat ihmisiä, joiden kanssa olin koko ajan tekemisissä.
Minusta olisi outoa ilmestyä sellaisen ihmisen hautajaisiin, jonka on tavannut vain harvakseltaan.
Eihän isotäti ole edes kovin läheistä sukua ja jos ei muutenkaan läheinen, niin voit lähteä reissuun. Varsinkin jos ei ole mikään erityisen pieni suku tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossei se ollut kovin läheinen nii Jenkkeihin ja adressi perään! Hyvää matkaa muuten
Kiitos :)
Olen alkanut olemaan sitä mieltä, että lähden matkalle ja muistan adressilla. Matka on kumminkin yksi suurimmista unelmistani.
Mutta miten selitän tämän mummilleni äidilleni, jotka takuuvarmasti odottavat minun peruvan matkan ja osallistuvani?
Käytä edellä mainitsemiasi perusteita. Mummisi ja äitisi saattavat pahoittaa mielensä, mutta uskon heidän loppujen lopuksi kumminkin ymmärtävän, että sinulla on unelma, jonka aiot viimein toteuttaa, ja reissun aika oli päätetty jo ennen tädin kuolemaa. Jätät vaan nätin adressin ja matkustat niin eiköhän se onnistu.
Hyvää matkaa minunkin puolestani, jos pysyt päätöksessäsi!
En osallistunut edes isäni hautajaisiin. Tapasin hänet viimeksi ollessani 3-vuotias. Että kyllä ne hyvästit oli jätetty jo aikaa sitten.
Lähdet reissuun. Meillä oli itse asiassa vastaava tilanne, yksi serkuistani oli matkoilla kun isäni hautajaiset olivat. Ei tullut mieleenkään, että hänen olisi pitänyt reissunsa sen takia perua. Muuten olisi ilman muuta tullut.
Laita adressi.
Meitä on kaukaisen sukulaisen hautajaisissa (jonne oli kutsuttu ja suorastaan vaadittu tulemaan) tultu solvaamaan, kuinka nyt maistuu pitopöydän antimet, vaikkei eläessään vainaja kiinnostanut. (Kävi ilmi, että hän vietti viimeiset kuukautensa samassa sairaalassa, jossa äitini oli töissä. Kukaan ei ollut kertonut äidille.)
Hyvällä omallatunnolla laitan nykyään adressin puolituttujen hautajaisiin,enkä mene sinne häiritsemään ketään.
Lomafiiliksen löytäminen voi olla matkalla vaikeaa, mutta rentoudu ja asennoidu positiivisesti: olet jättänyt adressin ja ottanut osaa suruun, eli tehnyt kaiken tarpeellisen!
Hauskaa matkaa ja tervetuloa!
T. Britta, Asunut Usassa vuodesta 1989
Laitat adressin ja lähdet reissuun. Tietysti.