väsähtänyt olemaan toisten tukena.

Tänäänkin yksi purki minuun omaa pahaa oloa.

Onko mahdollista ihan selvästi sanoa, että minäkin olen alamaissa, vakavsti masentunut, en pysty nyt olemaan tukena. Mutta tehtäiskö yhdessä jotain, vaikka lähdetään uimahalliin tai elokuviin. Tai katsotaan yhdessä jokin komedia ja tehdään pitsaa. Mutta ei jutella vaikeista asioista. Kumpa kummallakin olisi mahdollisuus ammattiauttajaan.

Tiedän toki, että vakavasti masentuneen on vaikea lähteä uimahalliin, elokuviin tms. Mutta jos kaverisi jaksaa tavata sinua ja sinä ottaa hänet vastaan, ehkä jotain olisi mahdollisuus tahdä tai johonkin mennä ja unohtaa hetkeksi vaikeat asiat.

Ei kai auta muu kuin olla hyvin selväsanainen kaverillesi. "Minäkin olen masentunut, en pysty olemaan tukenasi, vaikka haluaisinkin. Mutta pidetään muuten yhteyttä."

Olen hälle sanöonut että nyt en jaksa tukea ketään.

Sulla on varmaan jonkinlainen hoitosuhde, jos kerran masennus on oikein lääkärin diagnosoima. Sain sen vaikutelman, koska puhut "pahenemisvaiheesta".Tunnistat sairauden vaiheet itse, joten ota yhteyttä paikkaan,josta ennenkin olet apua saanut. Ja tiedät taatusti kaikki auttavat puhelimet ja mielenterveysseuran palvelut. Hyviä neuvoja edellinen kirjoittaja antoi ystäväsi suhteen.