Lue keskustelun säännöt.
Mistä saan voimaa, kun masentunut ystävä ottaa ja ottaa, mutta antaa hyvin vähän?
09.09.2016 |
Eli olen masentuneen ystäväni henkisenä tukena. Ja nyt alkaa mulla pää hajota siihen, että toinen kaipaa tukea ja kannustusta, tuntuu että ottaa minusta kaiken mitä irti saa. Ja vastineeksi antaa itsestään hyvin vähän: ei osoita kiitollisuutta tuesta, murjottaa, ei halua tarttua mihinkään ehdotuksiin, jne. Eli toinen on oma masentunut itsensä, eihän siinä sen kummempaa. Tuntuu vaan uuvuttavalta, kun vaikka kaikkeni yritän, niin toinen haluaisi minusta vain vieläkin enemmän.
Selväähän on, että ammattiapua hän tarvitsisi, mutta millä toisen saa avun piiriin, kun ei halua mennä.
Minä haluaisin jaksaa jatkaa tukemista, koska ei hänellä muitakaan ole. Ja saanhan minä sitä auttamisen tyydyttävyyttä. Nyt vain en ole pitkään aikaan ollut varma, että autanko ollenkaan vai olenko hänelle aivan turhanpäiväinen riesa. Niin se väsyttää. Ja epävarmuus siitä, että teenkö mitään oikeita asioita hänen suhteensa, hajottaa päätä.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni sinulla ei ole velvollisuutta olla enää kaverisi tukena siinä vaiheessa, jos hän ei selvästikään ole sinulle muuta kuin taakka eikä hän halua muuttaa tilannetta menemällä ammattiauttajalle. Olen ollut kummassakin roolissa elämäni aikana: sekä masentunut että "terapeuttikaveri". Kokemusteni mukaan pieni välimatkan ottaminen olisi ihan paikallaan teille kummallekin. Enkä tarkoita, että pitäisi laittaa välit poikki kokonaan ikiajoiksi.
Masentunutta ei saa syyllistää, mutta minun mielestäni masentuneen kaveriakaan ei saa syyllistää niin, että "oikea ystävä kyllä kuuntelee aina, olet itsekäs paska jos et tee niin" ja niin edelleen. Kyllä se kaverikin on tunteva ihminen, jolla tulee joskus raja vastaan.