Lue keskustelun säännöt.
Jatkaisitko tässä tilanteessa suhdetta?
09.09.2016 |
Mieheni oli ihastunut keväällä toiseen, nuorempaan naiseen. Ihastusta kesti n. kaksi kuukautta. Hän kertoi naiselle myös tunteistaan ja heillä oli paljon viestien vaihtelua yms. Mies ei missään kohtaa pettänyt fyysisesti, mutta itse koin tuon tilanteen pettämisenä. Omien sanojensa mukaan hän kertoi tunteensa, jotta pääsee tilanteesta paremmin yli. Itse en oikein usko, pitääkö asia paikkaansa.
Mies on katunut ja sanonut, että hänen tunteensa ovat menneet ohi ja ne liittyivät hänen elämänkriisiinsä. Mies on kuitenkin pitkin kevättä salaillut asioita ja valehdellut minulle (halunnut suojella minua ja olla loukkaamatta).
Minulle tämä ihastuminen nuorempaan naiseen oli kaiken kaikkiaan todella kova pala. Minulla on aina ollut suuria itsetunto-ogelmia ja olen kärsinyt myös syömishäiriöstä. Minua on kiusattu lapsuudessa ja nuoruudessa paljon varsinkin ulkonäöstäni, jossa ei oikeasti ole mitään vikaa, mutta lapsena satuin olemaan hieman pyöreä.
Tuo nuorempi nainen on minua paljon hoikempi ja hänellä on paljon kauniimmat kasvot kuin minulla, mielestäni. Olisi ollut helpompi hyväksyä, että mies ihastuu itseni ikäiseen, suunnilleen samantasoiseen naiseen kuin mitä itse olen. Mutta jotenkin kova pala tuo nuoruus ja kauneus, varsinkin näin kolmenkympin kriisin jälkeen.
Mies kyllä kovasti yrittää hokea, että minä olen kauniimpi ja seksikkäämpi ja muuta vastaavaa, mutta en voi uskoa mieheni sanoja.
Pelkän, että asia jää kummittelemaan mieleeni lopunelämäksi ja tulen olemaan katkera tässä suhteessa. Lähipiiri on sitä mieltä, että minun pitäisi antaa miehelle anteeksi. Mutta miten voisin päästä näistä tuntemuksista eroon? meillä on myös yhteisiä lapsia. Kun olen erossa miehestäni, minulla on jotenkin parempi fiilis..
Asiallisia vinkkejä, kiitos.
Kommentit (47)
Niin ja vielä: ihastuminen toiseen on mielestäni luonnollista pitkässä parisuhteessa. Loukkaavaa on kuitenkin, että ihastumista lakaa ruokkimaan ja tunteistaan kertomaan..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sillehän ei voi mitään jos ihastuu johonkin henkilöön. Sille taas voi miten asian käsittelee. Voitko hyväksyä miten miehesi tilanteen hoiti?
Sepä juuri! Eniten loukkaa, että hän on kertonut tunteistaan tälle kolmannelle osapuolelle - ihmiselle, joka ei liity meidän elämään millään tavalla!
ap
Vierailija kirjoitti:
Niin ja vielä: ihastuminen toiseen on mielestäni luonnollista pitkässä parisuhteessa. Loukkaavaa on kuitenkin, että ihastumista lakaa ruokkimaan ja tunteistaan kertomaan..
ap
Samaa mieltä tässä asiassa. Ja miehesi perusteli kertomista sillä, että "pääsee yli tunteistaan"? Jep. Vaikea tilanne, ja vain aika näyttää voitko luottaa mieheesi uudelleen. Vaikka tämä olisi ainutkertainen tilanne miehesi käytöksessä, vaikea on jatkaa jos ei oma luottamuksen tunteesi palaudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin: ota vastaan miehen katumus ja sinua koskevat sanat. Usko, että hän tarkoittaa, mitä puhuu, hänelläkin on paljon pelissä.
Mutta: oman itsesi tuntien teet juuri, mitä sydän sanoo, luota omaan intuitioosi, se on valitettavasti aina oikeassa. Jos mietit, että et voi elää tuon asian kanssa, vaan se kaihertaa lopun elämääsi, se on niin, vaikka kuinka yrittäisit haudata sitä ja leikkiä unohtavaa. Jos taas olet ihmisiä, jotka todella jättävät asioita, vaikeitakin, taakseen voi olla, että pääset yli ja teillä on hyvä tulevaisuus.
Jokainen tällä palstalla antaa sulle ohjeensa oman elämänkatsomuksen ja -kokemuksen mukaan, luota itseesi, älä palstan mielipiteisiin.
Tsemppiä!
Mitä mies olisi tehnyt, jos ihastuksensa kohde olisi vastannut hänen tunteisiinsa? Minun on vaikea kuvitella, että kukaan kertoisi uudelle ihastukselle tunteistaan tietäen, että yhteistä tulevaisuutta ei tulisi, tuli toiselta sitten vastakaikua tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies olisi tehnyt, jos ihastuksensa kohde olisi vastannut hänen tunteisiinsa? Minun on vaikea kuvitella, että kukaan kertoisi uudelle ihastukselle tunteistaan tietäen, että yhteistä tulevaisuutta ei tulisi, tuli toiselta sitten vastakaikua tai ei.
Niin :(
Mieleeni tulee vain se, että miehesi on hoitanut ihastumisensa tyylikkäästi. Aika monia muitakin toimintatapoja hän olisi voinut tuossa tilanteessa valita...
Ja komppaan jotakuta edellistä: ota vastaan miehesi kauniit sanat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni tyylikkäin vaihtoehto olisi ollut se, että ei olisi kertonut tunteitaan tälle toiselle naiselle ja viestitellyt hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin: ota vastaan miehen katumus ja sinua koskevat sanat. Usko, että hän tarkoittaa, mitä puhuu, hänelläkin on paljon pelissä.
Mutta: oman itsesi tuntien teet juuri, mitä sydän sanoo, luota omaan intuitioosi, se on valitettavasti aina oikeassa. Jos mietit, että et voi elää tuon asian kanssa, vaan se kaihertaa lopun elämääsi, se on niin, vaikka kuinka yrittäisit haudata sitä ja leikkiä unohtavaa. Jos taas olet ihmisiä, jotka todella jättävät asioita, vaikeitakin, taakseen voi olla, että pääset yli ja teillä on hyvä tulevaisuus.Jokainen tällä palstalla antaa sulle ohjeensa oman elämänkatsomuksen ja -kokemuksen mukaan, luota itseesi, älä palstan mielipiteisiin.
Tsemppiä!
Kiitos järkevästä kirjoituksesta. Tämä antoi paljon mietittävää...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi nöyryyttävää olla mikään vara-vaihtoehto kenellekään, jos olisin sinä, lopettaisin suhteen välittömästi.
Eikö täällä ollut samanlainen aloitus tällä viikolla ja, kun vastaukset eivät miellyttäneet teit uuden aloituksen?
Kuulostaa siltä, että sinun on näköjään todella vaikea päästä taphtuneesta yli niin ehkä ero on sitten ainoa vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieleeni tulee vain se, että miehesi on hoitanut ihastumisensa tyylikkäästi. Aika monia muitakin toimintatapoja hän olisi voinut tuossa tilanteessa valita...
Ja komppaan jotakuta edellistä: ota vastaan miehesi kauniit sanat.
Miksi ajattelet, että mies hoiti ihastuksen tyylikkäästi?
En ole tehnyt aloitusta aiheesta aiemmin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eikö täällä ollut samanlainen aloitus tällä viikolla ja, kun vastaukset eivät miellyttäneet teit uuden aloituksen?
Kuulostaa siltä, että sinun on näköjään todella vaikea päästä taphtuneesta yli niin ehkä ero on sitten ainoa vaihtoehto.
Musta taas kannattaisi päättää joku tietty aika, jonka aikana työstää omia tunteitaan ja katsoo, miltä suhde vaikuttaa. Kun loukkaus on noin suuri, ei voi olettaa, että se on hetkessä käsitelty. Mutta jos huomaa, että vuosienkaan päästä ei ole päässyt yli, ei voi luottaa, varmaan sitten ero on parempi.
No tuota, oletko itse koskaan ollut ihastunut kehenkään muuhun liittonne aikana, rehellisesti? Todennäköisesti kyllä jos liittonne on pitkä. Mitään fyysistä ei ole tapahtunut, mikä sinua riepoo? Ja miksi lähipiirinne tietää asiasta, oletko jakanut ongelman sukulaisten kanssa?
Elämässä sattuu ja tapahtuu, on naivia ajatella ettei kumpikaan koskaan muihin vilkaisisikaan jos yhdessä aiotaan olla koko loppuelämä. En ihan ymmärrä miksi miehesi yleensä on tuosta sinulle kertonut, mutta on ilmeisesti umpirehellinen tyyppi joka ei ymmärrä kuinka sinua tuolla satuttaa. Tavallaanhan tuollainen tilanne voi olla hyvä pysähdyttäjä: se toinen ei olekaan omaa omaisuutta vaan erillinen yksilö, molempien on otettava huomioon toisen tunteet ja arvostettava toista. Helpostihan se oma mies/vaimo alkaa muuttua huonekaluksi kotona jota voi siirrellä halunsa mukaan.
Omaa ylpeyttä on loukattu, se varmaan on päällimmäinen tunne. Pystyykö tuon tunteen lisäksi miettimään myös omaa käytöstä: olenko huomioinut miestäni vai onko hän jäänyt kaiken muun: lasten, työn ja arjenpyörittämisen jälkeen viimeiseksi ajatuksissasi? Pohdinnan paikka teillä: millainen parisuhteenne on, rakastatteko ja arvostatteko vielä toisianne. Turha kuvitella, että ero toisi heti onnellisemman elämän, se tuo yksinhuoltajuutta, talousongelmia, onnettomia lapsia, epätoivoisia seurusteluyrityksiä, tuhoontuomittuja uusioperhekokeiluja jne. Siis pahimmillaan, parhaimmillaan se voi olla onnellista elämää, mutta matkalla on varmasti paljon hasteita siinäkin vaihtoehdossa.
Vierailija kirjoitti:
No tuota, oletko itse koskaan ollut ihastunut kehenkään muuhun liittonne aikana, rehellisesti? Todennäköisesti kyllä jos liittonne on pitkä. Mitään fyysistä ei ole tapahtunut, mikä sinua riepoo? Ja miksi lähipiirinne tietää asiasta, oletko jakanut ongelman sukulaisten kanssa?
Eikö ap sanonut että ymmärtää ihastuksen, mutta mitä moni ei ymmärrä on se, että a) kerrotaan ihastukssta vaimolle ja b) kerrotaan ihastuksesta ihastukselle "ihan vain että pääsen tästä nopeammin yli".
Jos kerrot miten olisit varmasti jo päässyt pettämisestä yli, jos nainen olisi ollut "tavallinen", niin varmasti itsekin sitten tiedostat ettei ongelma ole enää miehessä vaan sinussa.
Ei tuollainen yksipuolinen asioiden vatvominen auta mitään. Asiat ovat jo tapahtuneet, eikä mies voi niitä muuttaa vaikka haluaisikin. Toki asiaa voit märehtiä lopunikäsi mutta voit myös miettiä mitä oikeasti haluat suhteelle tehdä, eikä sitä vauvapalstalaiset pysty kertomaan. Olet edelleen siinä vaiheesaa että haluat vain purkaa pahaa oloasi, vaikka pitäisi miettiä suhteen tulevaisuutta.
Sillehän ei voi mitään jos ihastuu johonkin henkilöön. Sille taas voi miten asian käsittelee. Voitko hyväksyä miten miehesi tilanteen hoiti?