Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin lapsen, mutta en pidä vauvoista
09.09.2016 |
Minulla on jo ennestään 2 lasta ja kolmas siis suunnitteilla. Lapset ovat jo 5- ja 8-vuotiaita, joten molempien vauva-ajasta on jo aikaa, mutta muistan ne ajat edelleen aika kamalina. En yhtään tykkää hoitaa vauvaa. Raskaudessa ja synnyttämisessä ei ole mitään vaikeaa, mutta se vauvan hoitaminen ei vain ole mun juttu. Kuitenkin rakastan olla lasten kanssa, kunhan ne ovat noin 1.5 v ylöspäin. Tiedän, että vauvavuosi menee äkkiä ohi, mutta ajatus siitä saa minut kuitenkin lykkäämään kolmannen hankkimista. Miten saisin tsempattua itseni tämän yli? Vai olisiko sittenkin kaikkien kannalta paras ratkaisu jättää lasten teko näihin kahteen?
Kommentit (4)
Mulla kaksi lasta 6v ja 2v.
Vauvoista en ole koskaan erityisemmin pitänyt; vauva-aika on ollut pakollinen paha. Esikoinen sairasti paljon, nukkui+ söi huonosti ja oli muutenkin vaativa. Nuorempi oli oikeinkin helppo; hyväuninen ja -ruokanen, aina pysynyt mukavasti terveenäkin.
Kolmatta ei taida tulla, koska en tosiaan vain vauva-ajasta välitä. Nopeinta ja halvinta (vrt. esim. adoptio) on ollut tehdä lapset itse; sukuni naisten tavoin raskauduin kerrasta molemmista. Raskaudet ja synnytykset olleet helpot molemmista.
Minä en vain pidä siitä yövalvomisesta ja että kaikki alkaisi alusta. Kiinteiden opettelusta, tuttipullo/imetysrumbasta jne. Myös äitikerhot on olleet aivan kamalia; omat klikkiytyneet porukkansa, joissa vuosia kotonakin olleita, joiden kanssa en tuntenut olevan mitään yhteistä. Minulle kun äitiyslomat olivat tietoinen varikkopysähdys, kun töihin paluu oli jo suunniteltu siihen, kun molemmat vuoden ikäisiä olivat.
Isompien lasten kanssa kyllä viihdyn hyvin.
Itselläni ei vielä iän puolesta kiirettä ole ja sen kolmannen ehtisi kyllä hankkia, mutta tosiasia taitaa olla, että en halua enää vauva-aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla kaksi lasta 6v ja 2v.
Vauvoista en ole koskaan erityisemmin pitänyt; vauva-aika on ollut pakollinen paha. Esikoinen sairasti paljon, nukkui+ söi huonosti ja oli muutenkin vaativa. Nuorempi oli oikeinkin helppo; hyväuninen ja -ruokanen, aina pysynyt mukavasti terveenäkin.
Kolmatta ei taida tulla, koska en tosiaan vain vauva-ajasta välitä. Nopeinta ja halvinta (vrt. esim. adoptio) on ollut tehdä lapset itse; sukuni naisten tavoin raskauduin kerrasta molemmista. Raskaudet ja synnytykset olleet helpot molemmista.
Minä en vain pidä siitä yövalvomisesta ja että kaikki alkaisi alusta. Kiinteiden opettelusta, tuttipullo/imetysrumbasta jne. Myös äitikerhot on olleet aivan kamalia; omat klikkiytyneet porukkansa, joissa vuosia kotonakin olleita, joiden kanssa en tuntenut olevan mitään yhteistä. Minulle kun äitiyslomat olivat tietoinen varikkopysähdys, kun töihin paluu oli jo suunniteltu siihen, kun molemmat vuoden ikäisiä olivat.
Isompien lasten kanssa kyllä viihdyn hyvin.
Itselläni ei vielä iän puolesta kiirettä ole ja sen kolmannen ehtisi kyllä hankkia, mutta tosiasia taitaa olla, että en halua enää vauva-aikaa.
Heh. Voi kun se lapsi on pieni niin vähän aikaa. Ei tuolla perusteella voi tehdä päätöstä siitä, ettei hanki lasta. Ei kannata takertua siihen pikkulapsi-aikaan ja sen vaikeuksiin, koska pian lapsi on jo iso.
Adoptoi parivuotias lapsi :)