Saanko sanoa avokonttorissa meluavalle työkaverille

Mikset saisi sanoa?

Mitä muut työkaverit tuosta metelöinnistä tuumivat?

Ei meitä ole kovin montaa ja olen ainoa, joka ei kuulu sukuun. Ei ole erillisiä huoneita, mihin voisi paeta. Näen kyllä, että se joskus ärsyttää, mutta he tietänevät mistä se johtuu. Minä en tiedä, eikä ole ollut rohkeutta kysyä suoraan. 

Kokeile korvatulppia? En ehkä mistään ähinöistä ja puhinoista kehtaisi sanoa, eriasia siis jos hän jotenkin teatraaalisesti "ääääh, puuh" mutta joa hän huomaamattaan kolistelee ym. niin niitä voi olla aika vaikea kitkeä pois. Mutta toi yksinään puhelu, siitä voisin sanoa.

Korvatulpat?

Kuullokkeet korville äläkä tuijota sen raapimisia.

Mulla on ollut pakko ottaa soitin mukaan. Välillä en kuuntele mitään, pidän vain korvatulppina, mutta eiväthän se sitä tiedä. Mutta välillä se on niin kovaa, että tulee läpi vaikka olisi musiikkia. Mikään rauhallinen musiikki ei auta, tulee läpi. Sitä on vaikea selittää. En ole koskaan tavannut tällaista, joka pitää yksinään meteliä ja viiden minuutin tauot on - valehtelematta- harvinaisia. Olen jo alkanut katsella muita töitä tämän takia, vaikka itse työstä tykkään. Pieni asiahan tämä on moneen muuhun verrattuna toki silti, pahempaakin voisi olla. Mutta oma työni on tarkkaa keskittymistä vaativa ja sen tekeminen yleensäkin avokonttorissa on haastavaa. 

5: En minä tuijottele. Kuulen. Sermin takana hän äheltää ja möykkää. 

Ole onnellinen ettei hän maiskuta ja mussuta banaania korvasi juuressa.

Joo en voi ymmärtää miten kukaan pärjää edes ilman korvatulppia nykymaailmassa.

Itse olen käyttänyt kohta kymmenen vuotta joka päivä.

Tästä tuli mieleen kun minulle huomautettiin avokonttorissa "meluamisesta". Soitin työasioita yhteistyökumppanille, joka sattui olemaan juuri eläkkeelle jäämässä vissiin hieman huonokuuloinen henkilö joten puhuin normaalilla tai ehkä hieman normaalia kovemmalla puheäänellä. Minulle tuli yksi mamma huomauttamaan että puhun liian kovaa että häiritsen hänen puheluaan. Hän puhui itse yksityisasioita puhelimessa, oli ilmeisesti unohtanut maksaa päivähoitomaksuja tms. :D Oli vielä valittanut meidän esimiehelle. :D

Mutta joo siis huomauttaa saa jos oikeasti (jatkuvasti) meluaa, naureskelee, juttelee kovaäänisesti tms. Jos hiljaa(?) ähisee tai puhisee tai keskustelee niin se ei minusta kyllä ole syy huomauttaa.

Minua ei häiritse normaalit puheäänet tai se, että puhutaan puhelimessa tai se, että autoja menee ohi. Mutta tuollainen hermostunut olemus on toisaalta myös pelottava. Joskus pamauttelee pöytääkin, nyrkillä kai, tai sitten potkii. En ole nähnyt, kuulen vain. Ap sekä siis myös 6 ja 7.

Ei ole hiljaista, vaan tulee jopa läpi, kun kuuntelen vaikkapa jotain rauhallista klassista normaalilla volyymilla. 

Ihan tyhmää yhtäkkiä sanoa että ole nyt edes puoli tuntia.....tuolla saa vaan kaikille pajan mielen. Kyllä pitää olla jokin kohteliaampi aloitus asiaan.

Ei ole edes liukuvaa työaikaa, vaikka työssä ei ole suoraa asiakaspavelua. Kivikautinen esimies on sitä mieltä, että kaikkien pitää olla töissä samaan aikaa ja se aika on 8-16. Menisin mielelläni aikaisemmin, että saisi olla edes tunnin tai pari aamuisin rauhassa. Jos on ylitöitä tehtäväksi, sitten saan kyllä mennä ja saan sitten vapaata. 

Minullakin oli yhteisessä huoneessa juuri ap:n kuvaamalla tavalla häiritsevä työkaveri, mutta en saanut asiasta huomautettua, koska en tiennyt onko sellaiseen lupa puuttua. Luin työpaikan toimintakäsikirjaa, työsuojelusäädöksiä ym. toivoen löytäväni jonkin ulkopuolelta annetun säännön tai oikeutuksen työrauhan vaatimiselle. Sellaista ei löytynyt ja kärsin hiljaa, välillä kuulokkeet korvilla, eikä keskittymistä vaativista työtehtävistä tullut mitään.

Tapaus oli minulle tärkeä sysäys tajuta, että en kykene esittämään pyyntöjä ja vaatimuksia silloin kun niihin liittyy jokin potentiaalinen ristiriitatilanne, joka vaatisi neuvottelukykyä. Mielenterveysongelma oli siis minussa ja sen vuoksi tarpeeni olivat jääneet ilmaisematta paitsi työpaikalla, myös muissa tilanteissa ja ihmissuhteissa.

Hakeuduin psykoterapiaan, joskaan työkaveri ei ollut ainoa, eikä kenties edes tärkein syy. Ongelmani taustat tulivat terapiassa selville, mutta en vieläkään ole löytänyt sellaista rohkeutta ja assertiivisuutta jota ihmisten kesken tarvittaisiin. Sain kuitenkin siirron toiseen työtilaan, mutta senkin joudun jakamaan ja edelleen minua häiritsee kaikki selkäni takana tapahtuva liikehdintä, yskähdykset ym., vaikka nykyinen työkaverini on oikeasti aika hiljainen.

Olen kyllä aika arka, mutta uskallan työasioista sanoa. Tai sanon pomollekin suoraan päin naamaa asioita. Tämä on ehkä arempi asia mennä sanomaan. Ap. 

Todella ikävää varmasti kuunnella tuollaista - voin kuvitella, mutta mitä tuosta auttaa mitään sanoa vaikka miten haluaisi asian selvittää, kun eihän hän varmasti voi tuolle mitään. Mahtaako itse edes tiedostaa puuhiaan? Ehkä pomon kanssa voisi yrittää puhua, että tilassa on rauhatonta. Aika pelottavalta kuulostaa tosiaan.