Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ihana aamu taas

Vierailija
08.09.2016 |

Taas se alkoi... aamulla puhelin herätti ja painoin torkkua, mutta en saanutkaan unen päästä kiinni, siispä sammutin herätyksen. Siinä samalla vilkaisin pari Facebookiin tullutta päivitystä. Niin eikö sängyn toiselta puolelta tule kysymys, että odotanko salaisia soittoja tai viestejä joltakulta. Hän tosin ratsaa puhelimeni päivittäin, mutta minähän voin piilottaa ne viestit kun ymmärrän tekniikkaa.
Ja kun alkuun oli päästy, niin sieltä tuli taas kaikki, miten pyykkikorissa olevista alushousuista olisi joskus muka löytynyt vieras hius, ja miten rasittavaa on mennä ulos kanssani kun aina huomaamattani vilkuilen vieraita ja ravintolassakin katson välillä puhelinta.
Rasittaa olla aina epäilyksen alainen. Varsinkin kun tiedän, että olen uskollinen hänelle ja perheellemme, ja haluan aina olla.
JSS ei ole ratkaisu, lastemme perhettä ei tuhota.

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
08.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos JSS ei kelpaa, niin sitten ei auta kuin kestää.

Vierailija
2/11 |
08.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuo ei parane...pahenee vaan. Itse olen samassa tilanteessa. Ei ole virtaa ja energiaa erota. Multakin ratsataan puhelin usein ja jos meen jonnekin nii hirvee selvitys missä oon ollu ja ketä nähny tms. Paras vaihtoehto olisi ero..mutta en enää jaksa tapella. Lasten takia ei kannattaisi..jos äiti ei voi hyvin nii ei lapsetkaan voi hyvin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
08.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Laita piruuttasi puhelimeen lukko. Mikähän on reaktio kun toteat, että toisten viestien lukeminen on rikos.

Vierailija
4/11 |
08.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Laita piruuttasi puhelimeen lukko. Mikähän on reaktio kun toteat, että toisten viestien lukeminen on rikos.

Sitten alkaa "lupaukset" lähteä ja viedä lapsetkin, että minä itsekäs paska saan juoksennella missä ja kenen kanssa haluan, kun hän ei ole enää elämääni haittaamassa. Vapauttahan minä kuitenkin kaipaan ja häntä salaa vihaan, vaikka muuta väitänkin.

Vierailija
5/11 |
08.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita piruuttasi puhelimeen lukko. Mikähän on reaktio kun toteat, että toisten viestien lukeminen on rikos.

Sitten alkaa "lupaukset" lähteä ja viedä lapsetkin, että minä itsekäs paska saan juoksennella missä ja kenen kanssa haluan, kun hän ei ole enää elämääni haittaamassa. Vapauttahan minä kuitenkin kaipaan ja häntä salaa vihaan, vaikka muuta väitänkin.

Etkö sitten?

Miksi ihmeessä siedät tuollaista? Yhtä lailla sinä voit uhata erolla, mikäli ei muutu. Voit vaatia menemään terapiaan ym. mutta älä vaan tyydy osaasi!

Vierailija
6/11 |
08.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita piruuttasi puhelimeen lukko. Mikähän on reaktio kun toteat, että toisten viestien lukeminen on rikos.

Sitten alkaa "lupaukset" lähteä ja viedä lapsetkin, että minä itsekäs paska saan juoksennella missä ja kenen kanssa haluan, kun hän ei ole enää elämääni haittaamassa. Vapauttahan minä kuitenkin kaipaan ja häntä salaa vihaan, vaikka muuta väitänkin.

Etkö sitten?

Miksi ihmeessä siedät tuollaista? Yhtä lailla sinä voit uhata erolla, mikäli ei muutu. Voit vaatia menemään terapiaan ym. mutta älä vaan tyydy osaasi!

Koska en tahdo erota. Ja yleensä hän on ihana ihminen. Nuo vainoharhaisuuskohtaukset ovat rasittavia, mutta niin ne ovat hänellekin ja yleensä hän pyytää niitä ennemmin tai myöhemmin anteeksi.

Joo, tiedän että kuulostan hakatulta vaimolta, joka selittelee miehensä käytöstä. Mutta tämä on totta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
08.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei, olen itse vaimona samanlainen kuin miehesi sinua kohtaan. Elämäni on ihan paskaa kun en pääse eroon ajatuksista ja kyttään:( olen henkisesti väsynyt tähän totaalisesti. Olen tavallaan tilanteen/ajatusteni vanki enkä eroon pääse siitä. Näen kuinka tämä raastaa elämäämme todellakin ja tämä alkoi ihan yht äkkiä kymmenen avioliittovuoden jälkeen. Tiedän tunteesi ja voin vain sanoa että miehesi tekee väärin mutta rakastaa sinua. Sen vuoksi ero ei ehkä ole vaihtoehto vaan muunlainen apu. Sitä pitäisi minunkin hakea.

Vierailija
8/11 |
08.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo, on tota meilläkin vaikka aika paljon lievempänä. Tietääkseni puhelintani ei ratsata, siinä on kyllä sormenjälkitunnistinkin, joten ei ihan helppoakaan. Sitä ei kyllä olla ihmetelty.

Lähinnä somen käyttö, jota teen kyllä kieltämättä ihan liikaaa. Se rassaa miestä. Hän ei ole varsinaisesti mustasukkainen, että siellä jotain salaisia tärskyjä tekisin, vaan ajankäytöstäni. Ja onhan se toki ymmärrettävää ja yritänkin vähentää.

Kuitenkin hänen oma sometus on aina perusteltavissa. Hän lukee sieltä jotain mielenkiintoista tms. Mutta minä aina "chattailen". Joopa joo.

Mutta toisesta korvsta sisään ja toisesta ulos.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
08.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä on sairaita suhteita. En alentuis moiseen, en edes lasten takia.

Vierailija
10/11 |
08.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on sairaita suhteita. En alentuis moiseen, en edes lasten takia.

Et ehkä ymmärrä ettei se kyttääminen vähennä puolison rakkautta. Erotako pitäisi jos muuten suhde perustuu rakkauteen. Enemminkin minä ajattelen niin että sairaus joka pitäisi hoitaa pois. Terapia tms mutta ei hajottaa perhettä lapsilta. Kuin ihan viimeisessä vaihtoehdossa jos apu ei auta tai muuta käyttäytymistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
08.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on sairaita suhteita. En alentuis moiseen, en edes lasten takia.

Et ehkä ymmärrä ettei se kyttääminen vähennä puolison rakkautta. Erotako pitäisi jos muuten suhde perustuu rakkauteen. Enemminkin minä ajattelen niin että sairaus joka pitäisi hoitaa pois. Terapia tms mutta ei hajottaa perhettä lapsilta. Kuin ihan viimeisessä vaihtoehdossa jos apu ei auta tai muuta käyttäytymistä.

Rakkauteen kuuluu myös luottamus.