Koen harhaluuloisia paniikkikohtauksia

Vielä: eivät ne lääkkeet muussaa aivojasi. Hoitamattomat vammat tekevät sen.

Mene lääkäriin ennenkuin jonkun tuollaisen kohtauksen aikana vahingoitat itseäsi tai aiheutat onnettomuuden. Kuvauksesi perusteella tilanne ei ole paranemassa vaan pahenee. Mene lääkärille siinä vaiheessa, kun ongelma ei vielä ole täysin sotkenut elämääsi eli olet vielä kosketuksissa todellisuuden kanssa.

Kun kerran tiedät olevasi kohtausten aikana itsetuhoinen on sinun toimittava pian. Tuollaisista oireista kärsivillä on onnettomuuden aiheuttama kuolemantapaus tai suoranainen itsemurha varsin todennäköinen kohtalo, mikäli oireita ei saada kuriin.

Älä enää kehittele tekosyitä vaan mene lääkärille. Jos et kehtaa puhua ongelmastasi niin tulosta tämä keskustelu ja anna se lääkärille kertoen että sinä olet "ap". Et ole mitenkään epätavallinen ongelmasi kanssa. Esimerkiksi skitsofreniaa sairastaa noin yksi ihminen sadasta. Kun heillä on lääkitys päällä et todennäköisesti tunnista heitä muista ihmisistä. 

Mitä varhaisemmassa vaiheessa ongelma saadaan hoitoon sitä parempi ennuste oireiden pysymiselle kurissa. Jos joudut täyteen psykoosiin ja sen vuoksi suljetulle niin toipuminen vie paljon kauemmin ja voi keskeyttää opiskelun ja työnteon vuosien ajaksi.

Käyttäjä2298 kirjoitti:

Vielä: eivät ne lääkkeet muussaa aivojasi. Hoitamattomat vammat tekevät sen.

Tuo on lääkäreiden alati hokema mantra että psykoosi vaurioittaa aivoja mutta tutkimuksissa on todettu asian olevan päinvastoin, anti-psykootit tuhoavat aivoja, ei se itse psykoosi. Googlettamalla asiasta löydätte lisätietoa.

http://www.vauva.fi/keskustelu/3971915/ketju/miten_psykoosi_muka_tuhoaa…

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/nain-tunnistat-psykoosin-aivot-…

Mitä syvemmälle sukeltaa psykoosiin sitä vaikeampi sieltä on päästä ylös takaisin todelliseen maailmaan ja sitä rankemman lääkityksen tarvitsee pysyäkseen sen jälkeen edes jollakin tasolla toimintakykyisenä. Varhaisessa vaiheessa kuriin saatu ongelma tarkoittaa vähemmän sivuvaikutuksia.

Ennen edes jollakin tasolla toimivaa lääkitystä oli suljetulla osastolla paljon enemmän väkeä ja siellä vietettiin pidempiä aikoja.

Vierailija kirjoitti:

En vain kehtaa mennä lääkäriin, en edes tiedä mitä sanoisin

ap

Printtaa hänelle avauksesi.

Ja toisaalta alan epäillä, että epäilykseni kohtauksista olisivat vääriä - että ne eivät olisi epänormaaleja, että niissä ei olisi mitään outoa. Kuin ne johtuisivat vain persoonastani, huonosta luonteesta tai jotain. Järjellä ajateltuna tiedän, ettei asia ole näin. Mutta toisaalta, miksi suht normaalin elämän elänyt kokisi tälläistä? Ei minulla ole mitään rankkoja traumoja tms.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ja toisaalta alan epäillä, että epäilykseni kohtauksista olisivat vääriä - että ne eivät olisi epänormaaleja, että niissä ei olisi mitään outoa. Kuin ne johtuisivat vain persoonastani, huonosta luonteesta tai jotain. Järjellä ajateltuna tiedän, ettei asia ole näin. Mutta toisaalta, miksi suht normaalin elämän elänyt kokisi tälläistä? Ei minulla ole mitään rankkoja traumoja tms.

ap

Ongelmana näissä vaivoissa on se, että sairastunut ei itse pysty arvioimaan omaa tilannettaan. Moniin psyyken sairauksiin kuuluu se, että ei tunne olevansa sairas mutta maailma vaikuttaa kummalliselta ja ahdistavalta. Siksi on parempi kysyä neuvoa ulkopuoliselta asiantuntijalta.

Mene siis käymään lääkärissä ja näytä hänelle tämä keskustelu.

Epävakaa, kuulostaa ihan mieheltäni stressin alla. Lue oireet, etenkin siihen stressiin liittyen.

http://hurricaneinsidemyhead.blogspot.fi/2013/01/epavakaa-persoonallisu…

Vierailija kirjoitti:

Ja toisaalta alan epäillä, että epäilykseni kohtauksista olisivat vääriä - että ne eivät olisi epänormaaleja, että niissä ei olisi mitään outoa. Kuin ne johtuisivat vain persoonastani, huonosta luonteesta tai jotain. Järjellä ajateltuna tiedän, ettei asia ole näin. Mutta toisaalta, miksi suht normaalin elämän elänyt kokisi tälläistä? Ei minulla ole mitään rankkoja traumoja tms.

ap

Ap, tuollainen ei ole normaalia!! Eivätkä kaikki mielenterveysongelmat johdu ns. vaikeasta lapsuudesta tai traumatisoivista elämäntapahtumista. Mene lääkäriin ennen kuin vahingoitat itseäsi tai muita. Jos se tuntuu hirveän vaikealta, niin kerro tilanteestasi jollekin läheisellesi ja pyydä apua ajanvaraukseen ym. Saat jotakin selkoa ja apua tilanteeseesi, ja hyvin mahdollisesti saat myös huomata, ettet ole yksin. Tsemppiä!