Miksi piti rakastua naiseen joka ei kaipaa läheisyyttä?
Kommentit (6)
Juu, rakastan häntä, mutta olen niin läheisyydenkaipuinen ja toinen ei ole.
Ei välitä edes pussailla.
En tiedä haluanko elää näin ja muuttuuko tuo asia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Juu, rakastan häntä, mutta olen niin läheisyydenkaipuinen ja toinen ei ole.
Ei välitä edes pussailla.
En tiedä haluanko elää näin ja muuttuuko tuo asia.
ap
Toistahan et voi pakottaa oman mielesi mukaiseksi. Jospa hänkin toivoo että sinä muuttuisit hänenlaisekseen? Olisitko sinä valmis muuttumaan? Niinpä, hänellä on yhtä suuri oikeus olla oma itsensä kuin sinullakin. Ette vain sovi yhteen, on viisainta tunnustaa se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, rakastan häntä, mutta olen niin läheisyydenkaipuinen ja toinen ei ole.
Ei välitä edes pussailla.
En tiedä haluanko elää näin ja muuttuuko tuo asia.
ap
Toistahan et voi pakottaa oman mielesi mukaiseksi. Jospa hänkin toivoo että sinä muuttuisit hänenlaisekseen? Olisitko sinä valmis muuttumaan? Niinpä, hänellä on yhtä suuri oikeus olla oma itsensä kuin sinullakin. Ette vain sovi yhteen, on viisainta tunnustaa se.
Niin, en minä häntä koita muuttaa.
Ja ehkä toivookin. En tiedä. En saa suutani auki enää ja suhde on jumahtanut.
ap
En vaan tiedä mitä tehdä.
En haluaisi jättää koska rakastan.
Mutta en tiedä tulenko saamaan koskaan tarpeeksi, epäilen hänen rakkauttaan.
ap
En minäkään pitänyt läheisyydestä erityisemmin. Siis oli ihan kivaa. Mutta pidin siitä, että tiesin kumppanini (mies) nauttivan paljon ja sain siitä itselleni kiksit, vaikken tuntenut suurta tarvetta läheisyyteen. Nykyisin olen jo ehdollistunut tykkäämään, kun olemme olleet 3 vuotta yhdessä. Edelleen olen tarkasti PDA-vastainen, mutta kotona voidaan sitten halailla kunnolla. Meni kyllä vuosia, mutta parhaani aina yritin. Etenkin alkuaikoina joutui usein sanomaan, että tarvitsen hetken lepoa kosketuksesta.