Lue keskustelun säännöt.
Miehelläni kaksisuuntainen mielialahäiriö?
Mirja86
05.09.2016 |
Aloin seurustelemaan mieheni kanssa lähes 7 vuotta sitten. Menimme nopealla aikataululla kihloihin, sitten naimisiin ja meidän lapsi syntyi hieman yli vuoden päästä naimisiin mentyämme ja toinen melkeinpä heti perään. Meillä on ollut vuosien varrella kamalasti ongelmia, lähinnä sen takia että mieheni käyttäytyy välillä ihan holtittomasti ja loukkaa minua suuresti. Viimeisten kahden vuoden aikana ongelmia on ollut ihan liikaa ja olen ollut tilanteeseen niin kypsä että olen harkinnut jättäväni mieheni. Hän usein syyttää ongelmistamme kaikkia muita, vaikka hän on niihin syypää.
Hän on normaalisti ihana aviomies ja rakastava isä. Ajoittain hän on itsetuhoinen, ja nukkuu ihan hirveästi, vähättelee itseään ym. Välillä taas saattaa siivota päättömästi monta tuntia, saattaa kavereiden kanssa vietetyn yön jälkeen olla seuraavankin päivän nukkumatta, tälläisten jaksojen aikana rahan käyttö on ihan holtitonta ja monesti onkin sitten minun rahoillani elelty ja makaroonia syöden kun mies tuhlannut kaiken. Hän myös välillä kuvittelee itsestään liikoja ja käyttäytyy kuin olisi jonkinlainen yli-ihminen ja jutut on sitä luokkaa.
Pari kuukautta takaperin sain selville hänen olleen tekemisissä poliisien kanssa ja sai merkinnän rikosrekisteriin. Siitä vähän eteenpäin selvisi että hänellä oli ollut vispilänkauppaa toisen naisen kanssa. Tästä hieman eteenpäin hän oli kauhean masentunut, itki minulle kuinka on niin paska ihminen eikä hän ansaitse minua, ja että hänen tulisi vain kuolla pois. Sitten taas hän alkoi juomaan kauheita määriä ja muitakin päihteitä käytti. Vähän aikaa sitten ollessani toisessa kaupungissa ystäväni luona lasten kanssa, hän soitti minulle raivoten että hänen elämänsä on pilalla minun takiani, ja taas syyttäen kaikkia muita ongelmistamme. Seuraavana aamuna soitti uudestaan ja vieläkin pahalla tuulella ja suuttui melkeinpä kaikesta mitä sanoin, mutta heti samana iltana taas puhui että aikoo satuttaa itseään ja että vihaa elämäänsä ja haluaa päättää sen.
Olen tässä jonkin aikaa miettinyt että onkohan miehelläni kaksisuuntainen mielialahäiriö, netistä lukemieni oireiden puolesta tämä sopisi oikein hyvin. Olen ihan hukassa kaiken kanssa, ikävöin tällä hetkellä sitä miestä jonka kanssa menin naimisiin enkä tunne tuota tyyppiä ollenkaan. Olen samaan aikaan sekä raivoissani että peloissani kun en tiedä mitä tehdä. Olisiko täällä joku joka voisi jutella kanssani tästä, antaa ohjeita tms? Yritin puhua miehelleni että menisi lääkäriin puhumaan, mutta ei kuulemma mene "vaikka henki lähtisi". Miten voin tästä edetä kun toinen ei ole yhtään yhteistyökykyinen?
Kommentit (17)
Hei,
Mulla on kokemusta yhdestä bopo-exästä, joka ei ollut ollenkaan noin "radikaali" mutta kaikkea kuvailemaasi oli. Hän oli hyvin huumorintajuinen ja lämpimän oloinen kun tapasimme, mutta jo lyhyen seurusteluajan jälkeen ongelmat astuivat mukaan kuvaan. Diagnoosin hän sai vasta eromme jälkeen.
Meidän suhteessamme ainakin ongelmallisinta oli, että sitä syytä ongelmiin ei ikinä löytynyt peilistä, vaan exä syytti kaikkea ulkopuolista. Silloinkin kun hän hetkellisesti tuntui etsivän vikaa itsestään, oli se täysin ylimitoitettua masennuksessq vellomista, joka hyvin pian taas kääntyi ongelmien kieltämiseen tai muiden syyttelyyn. Eli ei ottanut aidosti vastuuta mistään. Juuri tämä johti meillä eroon, että kun toisen puolesta ei voi muuttaa asioita.
Teillä on tietysti hankalampaa kun kuvioissa on mukana lapsia. Jos miehesi ei hakeudu hoitoon, sinun kannattaa itse mennä vaikka perheneuvolan kautta keskustelemaan. Sieltä saat varmasti apua näkemyksesi selvittämiseen, sekä mahdollisesti myös konkreettista apua lasten kanssa jaksamiseen. Lisäksi teille saatetaan tarjota pariterapiaa tms. Suosittelen hakemaan apua. Jotkut bipot obat lieviä, mutta toiset ovat hyvinkin ailahtelevaisia, jopa psykoottisia tai itsetuhoisia. Lisäksi jos bipoa väärin diagnosoituna hoidetaan masennuksena, se johtaa vielä huonompaan tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun sisko bibo ja ei olla missään tekemisissä. Karmea ihminen joka luulee olevansa kiva.
Tässä, lapset, meillä on kliseinen esimerkki siitä, miksi uuteen ihmiseen kannattaa tutustua useamman vuoden ennen kuin alkaa vääntää lapsia ja yhteistä tulevaisuutta. En voisi ikinä kuvitella omalle kohdalleni tilannetta, jossa heräisin 7 vuoden (!!!) jälkeen siihen, että en tunne omaa miestäni ja lasteni isää. Toki eri asia, jos toinen joutuu esim.onnettomuuten ja persoonallisuus muuttuu jotenkin merkittävästi ja yhtäkkiä vuosien jälkeen.
Näitä ongelmia alkoi ilmenemään vasta n. kolmisen vuotta naimisiin menon jälkeen, alkoivat lievempänä mutta nykyään meno on ajoittain ihan holtitonta. Jos mieheni on oikeasti sairas ja tarvitsee apua niin ei siinä "paremmin tutustuminen" ennen lapsien tekoa ja naimisiin menoa olisi auttanut. Ja niin kuin sanoin niin normaalisti mieheni on ihana aviomies ja rakastava isä mutta ajoittain tulee näitä huonoja kausia. -Ap
Voisitko ottaa yhteyttä vaikka johonkin miehesi kaveriin ja miettiä yhdessä, jos saisitte miehen jonnekin avun piiriin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyökää nyt vielä hädässä...
Ap, kyllä miehesi kuulostaa sairaalta tai luonnehäiriöiseltä. On olemassa myös sellainen, kuin rajatilapersoona, mutta minä en ole psykiatri, tarvitsette oikean sellaisen. Ex-mieheni oli bibo, eron jälkeen hän vasta haki apua ja lääkitys on nykyisin kunnossa. Yhdessä me ei olle. Monelle miehelle se avioeron mahdollisuus ei oikein konkretisoidu "kunhan vaimo nyt puhuu ja uhkailee, mutta ei tässä mitään vikaa minussa ole" ja "vieraille tästä nyt ainakaan mitään puhuta, minä en ole heikko" jollekin vieraalle puhuminen on kamala paikka. Sitten herätään liian myöhään parkumaan, että naiset ne vie lapset ja jättää.
Jos mies on sekava, voit soittaa ambulanssin. Hoitamaton bibo voi mennäkin psykoosiin masisvaiheen aikana ja maniat pahenevat.
Kova kovaa vastaan, ei siinä muu auta. Minä varmaan sanoisin, ihan suoraan, että meidän elämämme on muuttunut sellaiseksi sinun käytöksesi takia, että jos sinä et nyt tämän kuukauden aikana lähde sinne lääkäriin, niin että minä olen mukana, (menkää yksityiselle psykiatrille), minä pakkaan kassit ja lähden lasten kanssa.
Laita asuntohakemus vetämään ja näytä se miehelle. Tulosta netistä avioerohakemus. Sitten sanot, että "nyt on näin, ja se on joko lääkäri tai avioero. Näin ei voi jatkua. Se ei ole hyvästä minulle, ei lapsille eikä sinulle itsellesi." Etsi psykiatrien numerot. Ole itse paikalla ja juttele lääkärin kanssa yksityisesti, jos vain onnistuu, voithan kysyä omaa aikaa. Muuten on mahdollisuus, että yksin mies filmaa.
Miten hänellä toissä sujuu? Onko esimies huomannut mitään? Työterveyskin on yksi vaihtoehto.
Sitten sanon, että lapsille tuo ei ole hyvä kasvuympäristö, ja heidän takiaan sinun on rauhoitettava kotiolot, ja jätettävä mies, jos hän ei hae apua. Sinuna varaisin ajan myös perheterapiaan kunnassasi ja kävisin siellä juttelemassa tilanteestanne. Voit päästä hyvällä lykyllä kriisiajalle. Samoin varaa aika lastenvalvojan luo.
Muista myös yksi asia: miehelle, joka käyttäytyy noin, ei voi antaa lapsia valvomattomiin tapaamisiin. Lapset eivät ole turvassa. Sinun pitää nyt jonkunverran toimia miehen selän takana viranomaisten kanssa lasten turvallisuuden vuoksi.
Onko bibot niitä, jotka kiihtyy nollasta sataan sekunneissa? Mun jo exä sellanen, että alkoi puhua ihan normaalisti, mutta samassa lauseessa tai puheenvuorossa alkoikin raivoamaan tyhjästä. Ei ole varmaan hakenut mitään apua vaan syytää muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläsi saattaa olla epävakaa persoonallisuus (eli siis rajatilahäiriö mistä joku jo mainitsi). Se sekoitetaan useasti kaksisuuntaiseen. Ja on se sitten kumpi tahansa, miehesi tarvitsee apua. Onko muuten miehellä taustalla traumaattisia kokemuksia esim lapsuudesta? Itselläni on tämä epävakaa persoonallisuus, johon vaikuttaa hyvin vahvasti todella kauheat kokemukset lapsuudesta, mutta pärjään sen kanssa hyvin terapian ansiosta. Minulla on ollut myös muutaman kerran niin vaikea masennus, että se on mennyt psykoottiseksi. Syön tasaavaa antipsykoottia ja masennuslääkettä. Perhe-Elämä on normaalia, mutta se vaatii ehkä hieman normaalia enemmän töitä.
Epävakaata persoonallisuutta minäkin veikkaisin, mutta sitten pitäisi löytää alkusyy. Onko stressaajatyyppi, onko suorittaja, joka pyrkii tekemisillään miellyttämään toisia? Pettyykö, jos ei ole paras kaikessa? Kognitiivinen psykoterapia voisi olla hyväksi ja sen lisäksi sinun tukesi, eli pyrit kertomaan fiksusti hänelle ne tilanteet, joissa näet hänen alamäkensä alkavan. Lääkitys ei tätä asiaa korjaa. Iän karttuminen korjaa, jos tukiverkosto on kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun sisko on kuin miehesi ja sillä on kaksisuuntainen.
Eroaisin jos olisin sinä.
Itse en ole siskoni kanssa missään tekemisissä, aivan karmea ihminen mutta luulee olevansa juuri se yli- ihminen.
Lääkkeet on mutta on tuollainen silti.
Käyttäjä2612 kirjoitti:
Näitä ongelmia alkoi ilmenemään vasta n. kolmisen vuotta naimisiin menon jälkeen, alkoivat lievempänä mutta nykyään meno on ajoittain ihan holtitonta. Jos mieheni on oikeasti sairas ja tarvitsee apua niin ei siinä "paremmin tutustuminen" ennen lapsien tekoa ja naimisiin menoa olisi auttanut. Ja niin kuin sanoin niin normaalisti mieheni on ihana aviomies ja rakastava isä mutta ajoittain tulee näitä huonoja kausia. -Ap
Näin mennyt mun siskollanikin. Pahenee mitä vanhempi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä on saman tyyppisiä asioita, mutta lievempinä. Naimisissa ollaan oltu vuosia, en osaa sanoa, missä vaiheessa tälläinen alkoi. Jotakin merkkejä on ollut liiton alusta alkaen.
Viikko sitten ilmoitti, että tekee itsemurhan ennemmin tai myöhemmin.
Ilmoituksen jälkeen jatkaa elämistä kuten ennenkin.
Jostakin syystä ilmoitus raivostuttaa minua. Vaikka luulisi, että se saisi empatiani heräämään.
Apua pitäisi kait jostain hakea, mutta en tiedä mistä. Työterveyshuollossa mies on puhunut väsymyksestään, mutta konkreettisiin toimenpiteisiin se ei ole johtanut.
Kyllä. Nykyään kaikilla on kaksisuuntainen, koska Cheekilläkin on se! Oikeesti lol.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuuden kaverini kärsi biposta lukioikäisestä saakka. Maniat ja masennukset olivat todella voimakkaita. Psykoosin takia useita sairaalajaksoja. Ammatiltaan hoitaja, mutta oli työkyvyttömyyseläkkeellä ja todella lääkekielteinen. Avioelämä ei onnistunut, ymmärsi kuitenkin sen verran, ettei uskaltanut lapsia hankkia sairautensa takia. Kaikki päättyi vuosi sitten itsemurhaan perheen ja ystävien kärsivällisestä tuesta huolimatta. Sinun on varmasti vaikea saada miestäsi lääkäriin ellei tosiaan joudu psykoosiin. Ei hänellä ole sairauden tunnetta itsellään. Mutta sinun vastuulla on myös lasten hyvinvointi ja omasi. Keskustele miehesi perhepiirissä tilanteesta. Toivon, että apu löytyy ja kyllä moni pärjää sairauden kanssa, jos sitä hoidetaan asianmukaisesti säännöllinen lääkitys mukaan lukien.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Nykyään kaikilla on kaksisuuntainen, koska Cheekilläkin on se! Oikeesti lol.
En usko. Uskon, että cheek sai asian esiin nyt ja siitä puhutaan. Moni tuntee näitä ihmisiä, minäkin yhden tapauksen. Asiasta varmaan puhutaan hetki kunnes se ei olee enää "ajankohtainen". Lehdissä on juttua kaksisuuntaisesta ja tuntuu, että sitä näkee nyt kaikkialla. Ihmiset puhuvat ilmiöistä ja asioista.
Kannattaa jättää se psyyke-potilas!
— poistettu --