Lue keskustelun säännöt.
En uskalla erota
05.09.2016 |
Puolentoista vuoden ajan miettinyt eroa avomiehestäni lähes päivittäin. Olen ollut naiivi ja odottanut, että mieheni aikuistuu, etten olisi enää hänen äitinsä, joka siivoaa sotkut ja sietää päivittäistä kiukuttelua.
Mutta en vain uskalla. En pelkää yksin jäämistä tai mitään sellaista, mutta en jaksa kaikkea sitä sähläämistä mitä erilleen muutosta koituisi.
Kohtalotovereita? Tsemppaavia sanoja?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sinä tarkoitat "sähläämisellä" ?
Kun ette ole avioliitossa, ei eroamisesta tule mitään ylimääräistä tavalliseen muuttoon verrattuna.
Jos asutte vuokralla, teet tavallisen vuokrasopimuksen uuteen asuntoon ja irtisanot edellisestä oman sopimuksesi, samoin sähköstä. Teet osoitteenmuutoksen postille ja maistraatille, ja siinä se sitten oikeastaan onkin.
Jos omistatte asunnon yhdessä ja on yhteistä lainaa, menee vähän vaikeammaksi, mutta pankin juristi auttaa siinä asiassa. Yleensä menee niin, että sekä asunto että velka siirretään kokonaan toiselle, joka sitten joko maksaa tai saa rahaa poismuuttavalta, tai asunto laitetaan myyntiin ja mahdollisesti velanmaksun jälkeen jäävä raha jaetaan.
Yhteisten lasten asiat selvitetään lastenvalvojan avustuksella. Siinäkin on vähemmän sähläystä kuin jos hoitaisit oman lapsesi lisäksi sitä isoakin lasta vielä pari vuosikymmentä.