Miksi jotkut vetävät herneen nenään siitä, että puhutaan alfamiehistä ja betamiehistä?

Alfamieheksi sanotaan miestä, joka

- on sinut itsesi kanssa,
- tietää, mitä haluaa elämältä ja ihmissuhteilta
- tietää, mitä tarjottavaa hänellä on,
- toimii arvojensa mukaisesti pelosta riippumatta,
- luottaa kykyynsä pärjätä vastoinkäymisistä huolimatta ja
- käyttäytyy ystävällisesti, avoimesti, assertiivisesti ja arvonsa tuntien.

Nämä ovat lähes yleismaailmallisesti pidettyjä ominaisuuksia, ja niiden ansiosta monella alfamiehellä on muita helpompaa solmia romanttisia suhteita ja pärjätä muutenkin elämässä. Vastaavasti betamies on epävarma, takertuva, huonosti itseään ja vahvuuksiaan tunteva, liiallisen tarvitseva ja aloitekyvytön. Nämä ovat lähes yleismaailmallisesti kielteisinä pidettyjä ominaisuuksia.

Kun juuri kukaan ei ole itse asiasta eri mieltä, miksi näiden kätevien nimitysten käyttäminen on joillekuille liikaa?