Lue keskustelun säännöt.
Typerä tilanne - vapaaehtoistyö ja toiminimi, käytännössä työtön
04.09.2016 |
Olen juuri valmistunut alalle, jolta ei töitä helposti löydy. Olen aloittanut vapaaehtoistyön kahdessa paikassa, jotta pidän ammattitaitoani yllä. Lisäksi teen pientä keikkaluontoista työtä toiminimellä parina päivänä viikossa, joskus satunnaisesti myös viikonloppuisin.
En siis virallisesti ole työtön, mutta siltä tuntuu kun en lyö rahoiksi. Miehen tuloilla pärjäämme.
MIetin vain, onko tällä tiellä tulevaisuutta: tuskin saan palkkatyötä koskaan noista vapaaehtoispaikoista. Olen aika yksinäinen ja eristäytynyt. En usko saavani niitä työelämässä tarvittavia suhteita näin. Kuitenkin jokin palo on jatkaa tekemistä, etten jäisi kotiin työttömäksi. Ironisesti saisin taloudellista hyötyä enemmän, jos tekisin niin. Olisi myös enemmän aikaa hakea palkkatyötä, mutta luulen että laiskistuisin kokonaan ja jättäisin hakematta. Nyt olen työn imussa.
Kommentit (28)
miksi menit sinne muotoiluinstituuttiin ja nyt opetat vanhuksille huovutuksen saloja, eiks je?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaaehtoistyöpaikassasi pidät yllä ammattitaitoasi PLUS sinulla on mahdollisuus verkostoitua. Verkostojen avulla voit löytää kunnollisen työpaikan tai saada enemmän tilauksia toiminimellesi.
toiminimen tuotto on usein miinusta monella, varaudu siihen
Olin vastaavassa tilanteessa ja reilun kahden vuoden jälkeen totesin kuvion kannattamattomaksi. Taloudellisesti ei siis kannattanut koskaan. Minulle oli kuitenkin törkeämpää tehdä edes jotain palkkioiden eteen verrattuna siihen, että olisin lopettanut toiminimeni ja ilmoittautunut työttömäksi. Lisää töitä ei kuitenkaan tullut, päinvastoin. Pyörsin kaikki päätökseni uusista opiskeluista ja kolmen vuoden jälkeen lopetin vapaaehtoistyön ja pääsin opiskelemaan uutta, paremmin työllistävää alaa. Olen jatkanut työntekoa toiminimella ja todennut, että päätökseni oli oikea, sillä töitä on nyt vieläkin vähemmän. Vapaaehtoistyötä päätin jatkaa vasta sitten, kun oma talous ja tulot ovat kunnossa.
kannattaa yrittää!
voisit miettiä, mikä on tavoitteesi 6kk, vuosi, 5vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
miksi menit sinne muotoiluinstituuttiin ja nyt opetat vanhuksille huovutuksen saloja, eiks je?
Ei ihan, mutta alani on humanistinen ja käytän sitä sosiaalialalla palvelemaan muita ihmisiä, joten osuit aika lähelle :) Ja toiminimeni on opetusta ja työpajoja.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoistyöpaikassasi pidät yllä ammattitaitoasi PLUS sinulla on mahdollisuus verkostoitua. Verkostojen avulla voit löytää kunnollisen työpaikan tai saada enemmän tilauksia toiminimellesi.
Kiitos, ehkä tarvitsen enemmän kärsivällisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
toiminimen tuotto on usein miinusta monella, varaudu siihen
Taloudellisesti miinus ei haittaa. Henkisesti saattaa alkaa turhauttaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Olin vastaavassa tilanteessa ja reilun kahden vuoden jälkeen totesin kuvion kannattamattomaksi. Taloudellisesti ei siis kannattanut koskaan. Minulle oli kuitenkin törkeämpää tehdä edes jotain palkkioiden eteen verrattuna siihen, että olisin lopettanut toiminimeni ja ilmoittautunut työttömäksi. Lisää töitä ei kuitenkaan tullut, päinvastoin. Pyörsin kaikki päätökseni uusista opiskeluista ja kolmen vuoden jälkeen lopetin vapaaehtoistyön ja pääsin opiskelemaan uutta, paremmin työllistävää alaa. Olen jatkanut työntekoa toiminimella ja todennut, että päätökseni oli oikea, sillä töitä on nyt vieläkin vähemmän. Vapaaehtoistyötä päätin jatkaa vasta sitten, kun oma talous ja tulot ovat kunnossa.
Onko sinulla ajatuksia, kuinka kauan tässä tilanteessa kannattaa pysytellä, jos mitään uutta ei tule tielleni? Sitoutuminen on ennen ollut ongelmani, en ole malttanut katsoa tällaisia kausia pitkään ja olen ehkä luovuttanut juuri, kun jotain olisi ehkä saattanut alkaa tapahtua ja vaihtanut suuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kannattaa yrittää!
voisit miettiä, mikä on tavoitteesi 6kk, vuosi, 5vuotta.
5 vuotta en uskalla edes ajatella, sillä siinä ajassa koko elämä ehtii muuttua (5v sitten olin eri alalla, eri paikkakunnalla, eri piireissä).
6kk -vuoden päästä tietenkin olisin mielelläni palkkatöissä ja viikonloppuisin ja iltaisin toiminimellä joitain hyviä keikkoja. Ehkä suuntaisin enemmän yrityksille toimintaani enkä tekisi halvempia kursseja opistoille enää.
ap
Vierailija kirjoitti:
miksi menit sinne muotoiluinstituuttiin ja nyt opetat vanhuksille huovutuksen saloja, eiks je?
Katsoit Eat Pray Love:n ja olit silleen et elämä on lyhyt ja follow your bliss. Syö sitten blissiä loppukuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole työtön, jos sinulla on töitä ja mielekästä tekemistä. Parempi noin kuin kattoon syljeskely, vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin vastaavassa tilanteessa ja reilun kahden vuoden jälkeen totesin kuvion kannattamattomaksi. Taloudellisesti ei siis kannattanut koskaan. Minulle oli kuitenkin törkeämpää tehdä edes jotain palkkioiden eteen verrattuna siihen, että olisin lopettanut toiminimeni ja ilmoittautunut työttömäksi. Lisää töitä ei kuitenkaan tullut, päinvastoin. Pyörsin kaikki päätökseni uusista opiskeluista ja kolmen vuoden jälkeen lopetin vapaaehtoistyön ja pääsin opiskelemaan uutta, paremmin työllistävää alaa. Olen jatkanut työntekoa toiminimella ja todennut, että päätökseni oli oikea, sillä töitä on nyt vieläkin vähemmän. Vapaaehtoistyötä päätin jatkaa vasta sitten, kun oma talous ja tulot ovat kunnossa.
Onko sinulla ajatuksia, kuinka kauan tässä tilanteessa kannattaa pysytellä, jos mitään uutta ei tule tielleni? Sitoutuminen on ennen ollut ongelmani, en ole malttanut katsoa tällaisia kausia pitkään ja olen ehkä luovuttanut juuri, kun jotain olisi ehkä saattanut alkaa tapahtua ja vaihtanut suuntaa.
Hirvittävän vaikea sanoa, kuinka kauan tilanteessa kannattaa roikkua. Ainakin pitäisi tulla tunne, että on tehnyt kaikkensa ja silti mikään ei muutu. Kuinka kauan olet ollut tässä tilanteessa? Minua rasitti myös työn yksinäisyys ja yhteisöön kuulumattomuus. Kartoitin alan yritykset ja sain selville, että tekijöitä ei tarvita. Taloudellinen puoli tuli siinä vaiheessa ratkaisevaksi, kun puoliso halusi tehdä muutoksia omassa työelämässään. Sitä ennen henkinen turhautumiseni oli suurin syy muutoshalukkuudelleni. Tiesin ja tiedän tekeväni tärkeää työtä, mutta samalla tiesin pystyväni paljon muuhunkin. Tässä lamassa vain mikään ei ole helppoa. Oma kypsymiseni tapahtui siis vuosien aikana, mutta päätöken hakemisesta uudelle alalle tein puolessa vuodessa. Riippuu alastasi ja omasta elämästäsi, mutta voitko antaa itsellesi jonkun takarajan, katsot tilanteen ensi keväöseen, ensi vuoden loppuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitsetko suunnitelman? Anna elämän kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin vastaavassa tilanteessa ja reilun kahden vuoden jälkeen totesin kuvion kannattamattomaksi. Taloudellisesti ei siis kannattanut koskaan. Minulle oli kuitenkin törkeämpää tehdä edes jotain palkkioiden eteen verrattuna siihen, että olisin lopettanut toiminimeni ja ilmoittautunut työttömäksi. Lisää töitä ei kuitenkaan tullut, päinvastoin. Pyörsin kaikki päätökseni uusista opiskeluista ja kolmen vuoden jälkeen lopetin vapaaehtoistyön ja pääsin opiskelemaan uutta, paremmin työllistävää alaa. Olen jatkanut työntekoa toiminimella ja todennut, että päätökseni oli oikea, sillä töitä on nyt vieläkin vähemmän. Vapaaehtoistyötä päätin jatkaa vasta sitten, kun oma talous ja tulot ovat kunnossa.
Onko sinulla ajatuksia, kuinka kauan tässä tilanteessa kannattaa pysytellä, jos mitään uutta ei tule tielleni? Sitoutuminen on ennen ollut ongelmani, en ole malttanut katsoa tällaisia kausia pitkään ja olen ehkä luovuttanut juuri, kun jotain olisi ehkä saattanut alkaa tapahtua ja vaihtanut suuntaa.
Hirvittävän vaikea sanoa, kuinka kauan tilanteessa kannattaa roikkua. Ainakin pitäisi tulla tunne, että on tehnyt kaikkensa ja silti mikään ei muutu. Kuinka kauan olet ollut tässä tilanteessa? Minua rasitti myös työn yksinäisyys ja yhteisöön kuulumattomuus. Kartoitin alan yritykset ja sain selville, että tekijöitä ei tarvita. Taloudellinen puoli tuli siinä vaiheessa ratkaisevaksi, kun puoliso halusi tehdä muutoksia omassa työelämässään. Sitä ennen henkinen turhautumiseni oli suurin syy muutoshalukkuudelleni. Tiesin ja tiedän tekeväni tärkeää työtä, mutta samalla tiesin pystyväni paljon muuhunkin. Tässä lamassa vain mikään ei ole helppoa. Oma kypsymiseni tapahtui siis vuosien aikana, mutta päätöken hakemisesta uudelle alalle tein puolessa vuodessa. Riippuu alastasi ja omasta elämästäsi, mutta voitko antaa itsellesi jonkun takarajan, katsot tilanteen ensi keväöseen, ensi vuoden loppuun?
Kiitos. Miehen työpaikasta ei tietenkään voi olla 100% varma ikuisesti, mutta näillä näkymin se on vakaa.
Omasta puolestani voisin katsoa vuoden ajan, mihin tämä vie.
Pelottaa vaan, että vaihtoehtoni taitaa sitten olla täyspäiväinen työttömyys.
täysipäiväinen siis :) Mielessäni jotenkin ajattelin täyspäistä ja tuli lipsahdus :) Jos säilyisin täyspäisenä jotenkin :)
Vierailija kirjoitti:
täysipäiväinen siis :) Mielessäni jotenkin ajattelin täyspäistä ja tuli lipsahdus :) Jos säilyisin täyspäisenä jotenkin :)
Itsekin kirjoitin törkeä, kun piti olla tärkeä :)
Minulle toiminimellä tekemäni työ edes joskus piti pääni kasassa ja tunsin kuuluvani tähän yhteiskuntaan pienellä panoksellani paremmin kuin jos olisin ollut virallisesti työtön. Vapaaehtoistyö oli myös hyvä tapa tuntea itsensä hyödylliseksi niin, että muutkin saivat työpanoksestani jotain. Olet selvästi hyvällä alulla pohdinnoissasi. Kyllä se ajatus sieltä kirkastuu!
Määrittele tilanteesi uudelleen: Miten niin typerä? Mistä olet niin varma, että se ei johda työhön?
OPISKELE LÄHIHOITAJAKSI JA PIDÄ HARRASTUKSENA MUU.
so what